Tommi Tenkanen
Tommi Tenkanen

Tutkijan työkalut – Osa 4: Rahoituskanavat

| | | | | | | | Ei kommentteja

Tänään Tutkijan työkalut -kirjoitussarjan aiheena ovat tutkimustyön rahoituskanavat. Sarjan aiemmat osat ryhmätyöskentelystä, tutkimusartikkeleista ja sosiaalisesta mediasta löydät linkkien takaa.

Relevantti tutkimustyön rahoituskanava riippuu paitsi tutkimusalasta, myös uravaiheesta. Professori ei yleensä hae tutkimukselleen rahoitusta samasta kohteesta (eikä samaan tarkoitukseen) kuin väitöskirjatutkija, eivätkä kaikki rahoituskanavat tue kaikkien alojen tutkijoita. Tässä kirjoituksessa käsittelen lyhyesti väitöskirjatutkijoille ja hiljattain väitelleille tutkijoille oleellisimpia rahoitusmuotoja ja -kanavia.

Aloitetaan väitöskirjatutkijoista. Suomessa väitöskirjatyötä rahoitetaan yleensä joko yliopistojen myöntämällä tutkijakoulurahoituksella (harvinaisempaa) tai yksityisten säätiöiden tuella (yleisempää). Ainakin luonnontieteiden aloilla on myös mahdollista, että väitöskirjantekijä palkataan osaksi tutkimusryhmän laajempaa projektia, jolle on hankittu rahoitus muusta lähteestä. Ensin ja viimeksi mainitut rahoituskanavat mahdollistavat tutkijan palkkaamisen yliopiston tai muun tutkimusinstituutin palvelukseen määräajaksi. Tutkijakoulurahoituksen tapauksessa tämä voi tarkoittaa jopa neljän vuoden sopimusta, eli rahoitus mahdollistaa tutkijan palkkaamisen koko väitöskirjatyön jäljellä olevan (suunnitellun) keston ajaksi. Projektirahoituksen kesto voi olla periaatteessa mitä tahansa. Työntekijänä saa tyypillisesti säännöllisen palkan lisäksi myös muut työsuhde-edut: työterveyshuollon, palkasta pidätettävät työeläkevakuusmaksut, palkallisen loman ja muut työnantajan tarjoamat edut. Mahdollisuus työllistyä projektirahoituksella on väitöskirjantekijän näkökulmasta verrattain ennakoimatonta, mutta tutkijakoulupaikan voi yrittää hankkia itse. Paikkoja on verrattain vähän ja niistä joutuu kilpailemaan noin kerran tai kaksi vuodessa järjestettävässä haussa, mutta aina kannattaa yrittää. Selvitä yliopistostasi, milloin seuraava haku järjestetään!

Tyypillisempää on kuitenkin tehdä väitöskirjatyötä yksityisen säätiön myöntämällä apurahalla. Esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton muutaman vuoden takaisen jäsenkyselyn mukaan suurin osa väitöskirjantekijöistä on jossain vaiheessa rahoittanut työtään yliopistojen tai valtion rahoituksesta riippumattomien säätiöiden myöntämillä apurahoilla. Apurahojen suuruudet vaihtelevat muutamasta tuhannesta eurosta aina noin 30 000 euroon riippuen säätiöstä ja apurahakauden kestosta. Useimmat säätiöt kuitenkin myöntävät apurahoja vain korkeintaan vuodeksi kerrallaan ja usein vain kerran, mikä tekee rahoitusmuodosta hankalan pitkäkestoiselle väitöskirjaprojektille. Apurahalla ei myöskään useimmiten pääse nauttimaan yliopiston tarjoamista työsuhde-eduista. Apurahat ovat toki verottomia valtion vuotuiseen taiteilija-apurahaan eli noin 20 000 euroon saakka, mutta yleensä säätiöt eivät myönnä väitöskirjatyöntekijöille merkittävästi suurempia summia. Lisäksi apurahansaaja joutuu itse huolehtimaan pakollisisista eläke- ym. vakuutusmaksuista. Niiden osalta tukea voi etsiä esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton sivuilta.

Säätiöiden tuki on kuitenkin kiistatta merkittävää ja olemassa oleva väitöskirjatyön rahoitusmuoto. Rahoitusta kannattaakin etsiä esimerkiksi mainiosta Aurora-tietokannasta. Rahoitusta ei kannata etsiä vain tutkimustyölleen, vaan myös pienemmät matka- ja hankeapurahat voivat olla arvokas tutkimustyön rahoitusmuoto. Kannattaa myös rohkeasti kysyä ohjaajalta ja muilta kollegoilta, mistä hakea rahoitusta ja kuinka kirjoittaa hyvä hakemus. Muista pyytää hakemuksestasi palautetta ennen sen lähettämistä!

Jo väitelleille tutkijoille on tarjolla hieman erilaisia rahoituskanavia. Mikäli tutkija ei tule palkatuksi laajempaan projektiin, joutuu hän hankkimaan lähes aina yliopiston ulkopuolista rahoitusta työlleen. Pääosa säätiöistä myöntää rahoitusta vain väitöskirjatutkijoille, mutta osa myös jo väitelleille tutkijoille. Tärkeimpänä näistä mainittakoon Säätiöiden postdoc-pooli, joka myöntää rahoitusta Suomesta vähintään yhden lukuvuoden ajaksi lähteville, hiljattain väitelleille tutkijoille. Rahoitusta on mahdollista saada myös pidemmäksi ajaksi. Suomen akatemialta taas voi hakea rahoitusta joko kaksivuotiseen tutkijatohtorin tehtävään tai kokemuksen karttuessa viisivuotiseen akatemiatutkijan tehtävään. Ensin mainittua voi hakea kun väitöksestä on kulunut alle neljä vuotta (erikoislääkärikoulutuksen saaneilla kahdeksan vuotta), jälkimmäistä kun väitöksestä on kulunut kolmesta yhdeksään vuotta.

Mikäli ulkomaille lähteminen kiinnostaa, mahdollisia rahoitusmuotoja ovat mm. Euroopan komission Marie Sklodowska-Curie fellowship, Euroopan tutkimusneuvoston eli ERC:n tarjoama rahoitus, saksalaisen Alexander von Humboldt -säätiön fellowship, sekä ranskalaisen CNRS-tutkimusorganisaation rahoituskanavat. Mitään edellä mainituista ei ole sidottu yksittäiseen tieteenalaan, vaan rahoitusta voivat hakea kaikkien alojen tutkijat.

Mikäli haluat hakea rahoitusta tutkimustyöllesi, kysy rohkeasti ohjaajaltasi, kollegoiltasi ja yliopistosi rahoitushakemusten teossa avustavalta henkilökunnalta (kyllä, heitä on olemassa ja he ovat sinua varten) lisätietoja ja apua rahoituksen hakemiseen. Käy lukemassa myös blogitekstimme rahoituksen hausta, työpaikan hausta ja yliopistojen siltarahoituksesta.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Aihepilvi

Arkistot