Kun aloitin väitösopintoni 2019, minulle sanottiin, että väitöksen jälkeen
“jossain vaiheessa” olisi hyvä käydä esimerkiksi ulkomailla suorittamassa
postdoc-vaihe. Alkuun tämä ajatus nostatti hieman niskavilloja pystyyn pienelle
savolaispojalle, sillä en ollut koskaan elämässäni asunut muualla kuin Kuopion
seudulla ja yhtäkkiä tulisikin asua ulkomailla 1-2 vuotta. Juttelimme asiasta heti
alkuun silloisen kihlattuni, nykyisen vaimoni, kanssa ja olimme kuitenkin
positiivisella mielellä asian suhteen. Vaimoni oli todella innoissaan myös
lähdössä mukaani, eikä ajatus etäsuhteesta tullut edes mieleemme.
Onneksemme postdoc-vaihe kuitenkin tuntui vielä kaukaiselta, sillä olisihan
väitöskin vasta ainakin neljän vuoden päässä.

Neljä vuotta meni kuitenkin todella nopeasti ja vuoden 2022 alkupuolella
kävimme kehityskeskusteluja ohjaajani kanssa, joka oli sitä mieltä, että asiat
ovat sen verran hyvällä mallilla, että voisimme alkaa suunnittelemaan väitöstä
vuoden 2023 alkupuolelle. Aloitimme heti vaimoni kanssa myös suunnittelut
ulkomaille muutosta, vaikka postdoc-paikka eikä väitöspäivä vielä olleet edes
tiedossa. Keskustelimme, että jos ja kun postdoc-paikka on tiedossa, voisimme
aloittaa niin sanotusti “puhtaalta pöydältä”, eli päädyimme myymään
suurimman osan omaisuudestamme. Hieman harmaita hiuksia tuotti
omistusasunnon myynti, sillä asuntomarkkinat vuoden 2022 loppupuolella
olivat hyvin nihkeät, mutta onneksemme saimme asunnon myytyä vuoden 2023
tammikuussa.

Vuoden 2022 lopussa työkaverini vinkkasi kaksi vuotta kestävästä postdoc-
paikasta, joka sijaitsi Kreikassa, Patran kaupungissa. Patras ei ollut itselleni
edes nimenä tuttu, mutta päädyin kuitenkin hakemaan kyseiseen paikkaan,
jonka sitten sainkin. Vuoden 2023 alku oli yhtä häsläämistä väitösvalmistelujen,
tavaroidemme myymisen, ja muuttovalmistelujen suhteen, mutta lopulta kaikki
tapahtui hyvin nopeasti. Tavarat myytiin, väitöspäiväksi tuli 31.3., ja muutto
Kreikkaan tapahtui huhtikuun lopulla. Päädyimme myös ratkaisuun, että
vaimoni jää töistään opintovapaalle, sekä suorittaa pääsykoekurssin AMK:n
etäkouluun Suomessa, ennen kuin tulee sitten kesällä perässäni Kreikkaan.

Ajatus asumisesta Kreikassa tuntui alkuun todella pelottavalle. Täytyisi
“rakentaa koti” uuteen maahan, jossa emme kumpikaan olleet koskaan edes
käyneet, sekä jättää turvaverkkomme Suomeen. Suurin osa molempien suvusta
asuu kuitenkin Savossa eikä uudessa maassa siis ollut minkäänlaista
tukiverkostoa. Päätimme kuitenkin ottaa tilanteen seikkailuna. Onhan se joskus
hyvä myös astua ulos mukavuusalueeltaan sekä haastaa itseään toimimaanilman muiden tukea ja turvaa. Sinällään tämä oli myös hieman vapauttava
ajatus.

Alku Kreikassa oli todella outoa ja stressaavaa. Yksin matkustaminen ison
matkalaukun, käsimatkalaukun ja repun kanssa oli haastavaa, eikä
kommelluksilta vältytty. Kreikkalaiset ovat kuitenkin todella avuliaita ja
sosiaalisia, joten kysymällä sai helposti neuvoja ja pääsin kuin pääsinkin perille
Patran kaupunkiin. Onnekseni, olimme myös alkuvuodesta olleet yhteydessä
Patrassa asuviin muihin suomalaisiin, ja saapuessani Patraan, vastassa olikin
mahtava nykyinen ystävämme, joka kuskasi minut väliaikaiseen AirBnB
asuntoon.

Töiden aloittaminenkaan ei sujunut ihan muitta mutkitta. Vaikka olimme
ottaneet selvää aiemmin, mitä Kreikassa työskentely vaatii, olin todella
yllättynyt, miten paljon byrokratiaa asioiden hoitamiseen kuuluu. Työpaikka ja
Kreikassa työskentely vaati veronumeron (AFM) ja paikallisen
henkilötunnuksen (AMKA). Lisäksi tarvitsin kreikkalaisen pankkitilin ja
puhelinnumeron. Olin ollut oletuksessa, että tulevalta työpaikaltani ilmoitetaan,
mitä tarvitsen kyseisten numeroiden hankkimiseen ja tilien avaamiseen. Satuin
kuitenkin olemaan ensimmäinen, ns. pioneeri, postdoc-vaiheen suorittavista
ulkomaalaisista heidän ryhmässään, joten hekään eivät tienneet mitä
byrokratiaan vaadittiin.

Ensimmäinen virstanpylväs, eli AFM-numero, vaati, että minulla tulisi olla
vakituinen osoite Patrassa. Olin katsellut vuokra-asuntoja jo Suomessa ollessani
ja sopinut näyttöjä asuntoihin jo heti seuraavalle viikolle saapumisestani.
Löysin todella hyvän, uusitun, asunnon läheltä työpaikkaani ja asunnonvälittäjä
oli todella mukava ja avulias. Hän suorastaan vaati, että saa hoitaa kanssani
AFM-numeron hankkimisen. Vietettyämme useita tunteja ja täytettyämme
lukuisia lomakkeita paikallisessa verotoimistossa, sain lopulta verotunnuksen
suoraan käteeni.

Seuraava virstanpylväs, AMKA-tunnus, ei kuitenkaan ollut yhtä helppo. Menin
käymään EFKA-toimistolla, jota voisi verrata Suomen Kansaneläkelaitoksen
toimistoon. Ensin minua pompoteltiin puolelta toiselle, eivätkä ihmiset
puhuneet englantia. Pääsin kuitenkin tiskille, jossa hieman töykeä virkailija
ilmoitti, että tarvitsen vakituisen osoitteen, poliisin myöntämän
asuintodistuksen, vihkitodistuksen Suomesta käännettynä Kreikaksi, työpaikan
todistuksen sekä passin ja siitä vielä valokopiot. Vihkitodistuksen saaminen
Suomesta kesti melko pitkään. Pisin aika kuitenkin kesti saada poliisin
myöntämä asuintodistus. Poliisilaitoksella kukaan ei puhunut englantia, mutta
olin varautunut ja ottanut mukaani yhden tulevista työkavereistani, joka toimitulkkina. Vaikka minulla olikin kaikki tarvittavat dokumentit asuintodistusta
varten, kesti yli viisi päivää saada todistus, sillä tietojeni päivittäminen heidän
systeemeihinsä vei aikansa. Systeemeillä viittaan nyt pölyiseen kansioon, jonne
kasattiin kopiot kaikista antamistani lapuista, ja joka tungettiin nuhjuisen
huoneen perällä olevaan ränsistyneeseen, kansioita puollollaan olevaan,
kaappiin. Asuintodistus oli loppujen lopuksi kartonkinen pala, jossa oli
nidottuna värillinen kuva minusta ja leima. Saman työkaverin kanssa menimme
sitten, asuintodistuksen saatuani, takaisin EFKA-toimistoon. Sieltä noin tunnin
pähkäiltyämme ja kaikki todistukset esitettyämme, saimme myös AMKA-
tunnuksen.

Pankkitilin avaaminen vaati vakituisen osoitteen, työpaikan todistuksen,
kreikkalaisen puhelinnumeron sekä myös poliisin myöntämän asuintodistuksen.
Puhelinnumeron hommaaminen oli erittäin helppoa. Kävelin paikalliseen
liittymäkauppaan, jossa esitin vain passin ja sain muutaman minuutin päästä
prepaid-liittymän itselleni. Pankkiin kuitenkin tuli varata aika ja vapaita aikoja
oli niukasti. Sain ajan kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan päähän ja kaikkien
todistusten jälkeen sain myös itselleni avattua pankkitilin.


Ajallisesti tämä kaikki byrokratia kesti noin 2,5 viikkoa ja pääsin aloittamaan
työni toukokuun puolivälin jälkeen. Asioiden hoitamisen tuloksena olin
kuitenkin melko väsynyt. Uusi työnantajani kuitenkin lohdutti, että Kreikassa
byrokratia voi alkuun tuottaa päänvaivaa, mutta kun asiat on hoidettu, eivät ne
tule enää myöhemmin vaivaamaan. Tämä on kyllä pitänyt paikkansa, sillä nyt
jo yli puoli vuotta täällä asuneena olen huomannut, että byrokratian kanssa ei
ole enää tarvinnut taistella.

Rion rantamaisema, Patras, Kuvaaja: Miia Holopainen


Maana Kreikka on kuitenkin aivan upea! Luonnon ja rakennusten diversiteetti
on huikea. Olemme vaimoni kanssa kerenneet tutkia jo todella monia erilaisia
paikkoja ja kokeneet mitä mahtavimpia seikkailuja. Näistä esimerkkinä:
Ateenan Akropolis, Kalavrytan vuoristokylä ja Megaspileon luostari, Meteoran
vuoret ja luostarit, sekä kaikki erilaiset saaret. Nämä paikat tekevät Kreikasta
hyvin vaikuttavan paikan asua. Näin perisavolaisina ja Savon seudulla koko
elämämme asuneina, voimmekin yhdessä todeta, että tämä on ollut jo nyt hieno
ja mieltä avartava kokemus kaikkinensa. Vaikkakin aluksi tuntui siltä, että
“Kotirähjä o vuan siellä missä Puijon tornj näkkyy!”.


Vieraileva kirjoittaja Eemeli Holopainen toimii tutkijana
FORTH/ICE-HT instituutissa aerosoli ja ilmakehämallinnuksen parissa.