Suomen Akatemia on yksi merkittävimmistä kotimaisista tiedettä rahoittavista organisaatiosta. Suomen Akatemia teki suuria muutoksia nuorille tutkijoille suunnattuun rahoitukseen vuonna 2022. Entisten useiden nuorten tutkijoiden hakuinstrumenttien sijaan kaikki nuoret tutkijat hakevat nykyään akatemiatutkijarahoitusta. Uudistuneen hakuohjelman lisäksi vuonna 2023 ilmoitettiin, että syyskuun hausta siirrytään tammikuun hakuun.

Olen aikaisemmin hakenut vuonna 2021 vanhaa tutkijatohtorirahoitusta ja tämän vuoden tammikuussa hain ensimmäistä kertaa uutta akatemiatutkijarahoitusta. Odotin, että muutokset olisivat vaikuttaneet hakemuksen tekemiseen enemmän kuin mitä ne todellisuudessa vaikuttivat. Uudessa akatemiatutkijahakemuksessa hakemuksen muoto on jätetty varsin vapaaksi. Haetun tutkimusprojektin pituus on rajattu neljään vuoteen ja lisäksi on asetettu maksimimäärä kuukausille, joita voidaan käyttää vastuullisen tutkijan (hakija) ja tutkimusryhmän palkkoihin. Nämä rajoitukset mahdollistavat kuitenkin varsin monenlaisten hakemusten teon. Hakija voi uravaiheestaan riippuen hakea rahoitusta esimerkiksi vain itselleen, itselleen ja yhdelle väitöskirjatutkijalle tai itselleen ja postdoc-tutkijoille. Tämä on muutoksena erinomainen, sillä 2-7 vuotta väitelleiden välillä on paljon eroa, millaisia tutkimusprojekteja he voivat uskottavasti viedä läpi. Uudistunut akatemiatutkijarahoitus näyttää saavuttaneen tavoitteensa selkeyttää nuorille tutkijoille suunnattuja rahoituskanavia.

Olen tutkijaurallani vaiheessa, jossa vanhassa järjestelmässä olisin ollut tutkijatohtorin ja akatemiatutkijan rahoituksen välissä. Luultavasti tämän vuoksi minun tuntui helpolta siirtyä vanhasta tutkijatohtorirahoituksesta hakemaan uutta akatemiatutkijarahoitusta. Merkittävimpinä eroina olivat, että hain rahaa myös väitöskirjatutkijan palkkaamiseen, minkä vuoksi tutkimuksen aikataulu oli suunniteltava paljon huolellisemmin kuin siinä tapauksessa, että olisin ainoa projektista palkkaa saava tutkija. Toisena merkittävänä erona aikasempaan oli rahoituksen keston piteneminen kolmesta neljään vuoteen. Omalla kohdallani tämä piteneminen ei tuottanut ongelmia ja uskon, että olisin pystynyt tekemään hakemuksen yhtä hyvin niin kolmen kuin neljän vuoden projektina.

Uutta akatemiatutkijarahoitusta voi hakea 2-7 vuotta väitöksestä, kun vanhaa tutkijatohtorirahoitusta pysty hakemaan heti väitöksen jälkeen ja vanhaa akatemiatutkijarahoitusta pystyi hakemaan, mikäli väitöksestä oli alle 9 vuotta. En kannata hakukelpoisuuden alkamista vasta kaksi vuotta väitöksen jälkeen, vaikka päätös ei omaan hakukelpoisuuteni vaikuttanutkaan. En ole samaa mieltä akatemiatutkijauudistuksen suunnitelmassa mainittuja perusteluja

“Kohdentamalla akatemiatutkijahaku melko tarkasti määritellylle hakijajoukolle pyritään rahoitusmuodon tiedepoliittisten tavoitteiden ja vaikuttavuuden parhaaseen mahdolliseen saavuttamiseen sekä tavoitteiden viestimiseen siten, että hakemusten hyväksymisprosentti olisi kohtuullinen.”

Luen tekstiä niin, että hakemusten hyväksymisprosenttia on haluttu nostaa ja toteutustavaksi on valittu poistaa hakukelpoisuusvuosia. Hyväksymisprosentin kasvattaminen on kunnioitettava tavoite, mutta mielestäni sen olisi tapahduttava ohjaamalla enemmän rahaa nuorille tutkijoille tarkoitettuun rahoitukseen, kuin pienentämällä hakukelpoisuutta. Mielestäni uudistuksen tässä kohdassa ei nähdä, että hakemuksen kirjoittamisella on myös toissijaista arvoa. Omalla kohdallani rahoituksen hakeminen on pakottanut ajattelemaan, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ja mihin suuntaan viedä omaa tutkijauraani. Nämä ovat asioita, joita normaalisti kiireisessä tutkimusarjessa ei ole mahdollista pohtia. Minusta olisi huomioitava, että hyvän hakemuksen tekeminen vaatii harjoittelua. Rajaamalla hakijat, joiden väitöksestä on alle kaksi vuotta, pois vähennetään mahdollisuuksia hakemusten tekemiseen. Suomen Akatemia ei tietenkään ole ainoa kotimainen organisaatio, joka rahoittaa tutkimusta, mutta on varmasti merkittävin ja väitänkin, että menestyminen esimerkiksi EU-rahoituksen hakemisessa vaatii ensin menestymistä Suomen Akatemian rahoituksen hakemisessa.

Kolmantena merkittävänä uudistuksena hakemuksen rakenteeseen tulivat arviointipaneelin valinta (ensimmäistä kertaa vuoden 2024 talvihaussa), sekä uusi ansiot ja pätevöityminen -lomake (mukana jo syksyn 2022 haussa). Pidän molempia uudistuksia hyvinä. Arviointipaneelin valinta ei ollut omalla kohdallani vaikeaa. Pohdin kahden paneelin välillä, joista kuitenkin toinen oli lopulta parempi hakemukselleni. Arviointipaneelin valinta tuo lisää vapauksia tutkijalle ja pienentää akatemian työntekijöiden työmäärää, joten tässä uudistuksessa on mielestäni kyseessä tilanne, jossa kaikki voittavat. 

Ansiot ja pätevöityminen -lomake (alempana AP) puolestaan on narratiivinen CV, jossa on mahdollisuus sanallisesti kuvailla omia ansioitaan ja kuinka haettu rahoitus tukee urasuunnitelmia. AP on osa akatemian vastuullista tutkijanarviointia, jossa painotetaan hakijan kompetenssin laadullista arviointia määrällisten mittareiden (esim. h-indeksi) sijaan. Ajattelin ensin, että AP:n kirjoittaminen on ylimääräinen työ, jonka täyttämiseen pitää kiinnittää huomiota tutkimussuunnitelman viilaamisen kustannuksella. Luettuani perustelut ja kirjoitettua AP:n olin erittäin iloinen, että AP on tullut osaksi akatemiatutkijahakemusta. Kerron mieluummin omin sanoin, mitä olen tehnyt tutkijana ja mitä kohti haluaisin kehittyä kuin annan muutaman numeron kuvata tutkijuuttani.

Uusin muutos on hakemisen ajankohta. Vuoteen 2022 asti hakemusten viimeinen jättöpäivä osui aina syyskuulle. Hakemusten jättäminen siirtyi syyskuulta tammikuulle ensimmäistä kertaa tammikuun haussa tänä vuonna. Muutoksen takia menetän yhden mahdollisuuden hakea akatemiatutkijarahoitusta. Olen väitellyt joulukuussa 2019 ja syyskuussa päättyvissä hauissa viimeinen mahdollisuuteni olisi hakea syyskuussa 2026 kun väitöksestäni on vielä alle 7 vuotta. Uudessa systeemissä vuoden 2026 tammikuun haku on viimeinen, jossa voin hakea, vaikka syyskuun 2026 haku vastaisi tammikuun 2027 hakua. Samanlainen ongelma koskee kaikkia jotka olisivat olleet hakukelpoisia syyshaussa 2023 ja joiden väitös on osunut lokakuun ja tammikuun alun välille. Muutos syyshausta tammihakuun kompensoitiin hakijoille, joilla syyshaku 2023 olisi ollut viimeinen mahdollisuus hakea, mutta ilmeisesti tulevaisuudessa vastaavaa kompensaatiota ei tulla enää antamaan, mikä pienentää loka-tammikuussa 2017-2021 väitelleiden hakukelpoisuutta vuodella.

Toinen muutos hakuajankohdan muutoksessa liittyy lomiin. Kun hain syyshaussa 2021, kerkesin pitämään täyden kesäloman kesä-heinäkuussa. Tammihaussa 2024 en kerennyt pitämään joululomaa kuin varsinaiset pyhäpäivät, sillä hakemusten viimeinen jättöpäivä oli jo 17.1. Periaatteessa olisi täysin mahdollista, että olisin tehnyt hakemuksen valmiiksi jo ennen joululomaa, mutta käytännössä en usko, että olisin pystynyt jättämään hakemuksen sikseen ennen viimeistä jättöpäivää. Ainakin tällä kertaa joululomani jäivät siis pitämättä. Asiaan vaikuttaa varmasti, että tein tänä vuonna hakemuksen tyhjästä, eli minulla ei ollut aikasempien vuosien hakemusta, jonka parantelu olisi vaatinut vähemmän työtä kuin kokonaan uuden hakemuksen kirjoittaminen. Mielestäni joululoma kuuluu myös nuorille tutkijoille ja toivon, että tulevaisuudessa hakemusten jättöpäivää siirrettäisiin esimerkiksi tammikuun loppuun tai jopa helmikuun puolelle, jolloin aikaa jäisi joululoman viettämiselle.


Kokonaisuutena mielestäni akatemiatutkijauudistus kääntyy tutkijan kannalta positiivisen puolelle, mutta parannettavaa jää vielä tulevaisuudessa. Huomattavaa on, että osa uudistuksista on osa Suomen Akatemian muutosohjelmaa, jolla on tarkoitus sopeuttaa Akatemian omaa toimintaa sen käytössä oleviin, pienentyneihin resursseihin. Näin ollen on hyvä ymmärtää, että uudistuksia ei varmaankaan voida tehdä pelkästään tutkijoiden näkökulmasta, mikä on valitettavaa.