Milloin sä oikein väittelet?

”Mitä sä luulet, pitääkö mun joskus vielä ostaa se Elvis-puku?”, kysyi ystäväni hiljan. Kysymys kirpaisi. Oliko hän menettänyt uskonsa minuun? Kuka uskoisi Elviksen toiseen tulemiseen, ellei juuri hän? Hänelle Elvis-pukuun sonnustautuminen ei nimittäin olisi mitä tahansa kuolleiden yön juhlaa, vaan … Jatka lukemista

Tutkijan työkalut – Osa 4: Rahoituskanavat

Tänään Tutkijan työkalut -kirjoitussarjan aiheena ovat tutkimustyön rahoituskanavat. Sarjan aiemmat osat ryhmätyöskentelystä, tutkimusartikkeleista ja sosiaalisesta mediasta löydät linkkien takaa.

Relevantti tutkimustyön rahoituskanava riippuu paitsi tutkimusalasta, myös uravaiheesta. Professori ei yleensä hae tutkimukselleen rahoitusta samasta kohteesta (eikä samaan tarkoitukseen) kuin … Jatka lukemista

Paras tapa oppia

Oman työni tärkeintä sisältöä en ole oppinut luennoilla, enkä edes opintoihini kiinteästi kuuluneita laskuharjoituksia tekemällä. Uskon, että alasta riippumatta tutkijalle paras tapa oppia lähes mikä tahansa asia on alkaa tehdä siitä tutkimusta. Olit sitten tutkija tai et, vastaava pätee kenties … Jatka lukemista

Kun epäonnistuin – ja opin olemaan välittämättä siitä

Nykyään suhtaudun lähinnä säälivästi nuorempaan itseeni, joka pelkäsi epäonnistumista kuin ruttoa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin voin vaan kohauttaa olkia tai nauraa epäonnistumisille ja noloille sattumuksille. Onneksi. Tätä menoa eläkeläisenä olen onnellinen hällä väliä -mummo.

Ensimmäisen kerran epäonnistumisten sietämistä jouduin … Jatka lukemista

Kun epäonnistuin: sotilas ja tiedustelija

Anniina tiivisti viimeviikkoisessa kirjoituksessaan hyvin epäonnistumisen:

“Jos niin haluaa ajatella, elämä on sarja epäonnistumisia.”

Lisään itse, että epäonnistumista pitää osata arvostaa. Iän tuoman kokemuksen ja nuoruuden välillä on lukematon määrä epäonnistumisia. Myös tutkimustyö on luonteeltaan jatkuvaa epäonnistumista. Uuden tiedonmurun kaivamiseen … Jatka lukemista

Tutkimustyön ajanhallinnasta

Ajanhallinnassa on nimensä mukaisesti kysymys ajankäytön suunnittelusta. Siinä tunnustetaan, että aika on resurssi siinä missä esimerkiksi käytettävässä olevat rahat. Tässä kirjoituksessa käsittelen ajanhallintaa pelkkää aikatauluttamista laajempana ilmiönä. Käsittelyssäni tarkoitan ajanhallinnalla eri kokonaisuuksien (projektien) tunnistamista, niiden pilkkomista pienempiin tehtäviin, priorisointia ja Jatka lukemista

Minne menet aika?

Lämmin toukokuu on saanut ihmiset ympärilläni suunnittelemaan innolla kesälomiaan. Minusta pitkä, täysin työstä vapaa kesäloma tuntuu vieraalta ajatukselta. Ylipäätään työn ja vapaa-ajan raja on alkanut yhä enemmän viime aikoina hämärtyä ja aika tuntuu yhtä vetelältä ja venyvältä kuin kellot Dalín … Jatka lukemista

Se ei ole triviaalia

Kirjoitin viime viikolla ratkaisuehdotuksia harjoituksiin kurssille, jossa olen assistenttina. Yhdessä tehtävässä tuli muodostaa yhtälö ja näyttää esimerkki, jossa yhtälö toteutuu. Kyseinen esimerkki oli mielestäni helpointa näyttää siten, että asetti sopivan määrän yhtälön vapaita muuttujia nolliksi, jolloin esimerkkitapaus oli helppo piirtää. Jatka lukemista

Ensimmäinen post-doc

Suvi kirjoitti viime viikolla kiinnostavasti taannoisesta kokemuksestaan tulla headhuntatuksi. Sattumalta kävin samana päivänä kollegani kanssa keskustelua oman alani uranäkymistä. Kollegani totesi osuvasti, että alamme – teoreettinen fysiikka – on tieteenaloista ainoita, jossa nuorilta tutkijoilta kysytään ”onko tämä ensimmäinen post-doc-paikkasi?”… Jatka lukemista

Seminaarityöskentelyä vai yksilöohjausta?

Viimeviikkoina olen paljon pohtinut opiskelijoiden ohjausta ja ohjaussuhteita. Olen kahden kuukauden ajan työskennellyt soveltavan psykologian osastolla ja ollut aktiivisesti mukana kandi- ja maisterivaiheen tutkielmien ohjaamisessa Huddersfieldin yliopistolla. Tämän lisäksi olen osallistunut muutamiin jatko-opiskelijoiden ohjaussessioihin. Suomessa työskennellessäni olen toiminut graduseminaarien assistenttina … Jatka lukemista