Kirjoitan tätä tekstiä junamatkalla Hiroshimasta Etelä-Japanissa sijaitsevaan Sagan kaupunkiin. Olen yhteensä kuukauden mittaisella työmatkalla, jonka aikana vierailen kolmessa japanilaisessa yliopistossa ja vietän viikon oman alani konferenssissa Etelä-Koreassa. Olemme käsitelleet tutkijan työhön liittyvää matkustusta blogissamme aiemminkin, katso tästä oma aiempi tekstini aiheesta, tästä Hanna-Ilonan konferenssimatkojen Top 3 -lista ja tästä Elinan tarpeellinen kirjoitus työmatkailun ympäristövaikutuksista. Tässä kirjoituksessa keskityn yksityiskohtaisemmin siihen, mitä tällaisilla matkoilla tehdään, miksi ne ovat hyödyllisiä ja miten matkalle pääsee.
Tutkijana työmatkoja on käytännössä kolmenlaisia: konferensseja, puhujamatkoja ja tutkimus- tai kenttätyömatkoja. Konferensseissa tavataan muita tutkijoita, pidetään esitelmiä ja keskustellaan uusimmista tutkimustuloksista. Konferenssien pituudet vaihtelevat yleensä 3-5 päivän välillä, joskin poikkeuksia esiintyy kumpaankin suuntaan: olen ollut niin kahden kuin kahdeksankin päivän mittaisissa konferensseissa.
Puhujamatkat taas ovat tyypillisesti lyhyempiä, korkeintaan muutaman päivän mittaisia vierailuja, joiden tarkoituksena on käydä pitämässä kutsuttu esitelmä omasta tutkimustyöstä kutsun esittäneessä yliopistossa. Väitöskirjatutkijalle tällaiset matkat ovat harvinaisempia, mutta kun tutkimustyö on alkanut kerätä huomiota, alkaa kutsujakin tulla. Näistä matkoista kannattaa ottaa hyöty irti, pitää hyvä esitelmä ja antaa muutenkin hyvä kuva itsestään, sillä matkat ovat tutkijalle pienessä mutta tärkeässä roolissa lisäimpaktin luomisessa ja esimerkiksi uutta työpaikkaa haettaessa. Sama luonnollisesti pätee myös konferenssimatkoihin.
Tutkimus- ja kenttätyömatkat ovat usein kaikkein pisimpiä, kestoltaan mitä tahansa noin viikosta useampaan kuukauteen riippuen matkan tarkoituksesta. Matkan aikana tehdään juuri sitä mistä nimikin kertoo: työskennellään tutkimusvierailua isännöivässä instituutissa, usein paikallisten tutkijoiden kanssa, tai vaihtoehtoisesti ”kentällä”, joka alasta riippuen voi tarkoittaa aitoa maastokohdetta tai esimerkiksi kirjastoa. Tällaisella matkalla olen juuri nyt, työskennellen alkuräjähdykseen liittyvien tutkimusongelmien parissa kollegani Tomo Takahashin kanssa Sagan yliopistossa. Viikon mittainen vierailu järjestyi helposti, sillä tutustuin ahkerasti Suomessakin vierailevaan Tomoon tehdessäni väitöskirjaa Helsingissä. Tiesin tulevani Japaniin loppukesästä, joten laitoin Tomolle sähköpostia hyvissä ajoin ja sovimme järjestelyistä yhdessä. Kustannukset jaetaan: minä huolehdin matkakustannuksista, paikallinen yliopisto majoituksesta.
Kaikilla aloilla tiheä matkustustahti ei ole mahdollinen eikä välttämättä tarpeellinen. Silloin kun se kuitenkin on mahdollista, se lienee lähes poikkeuksetta hyödyllistä. Uusien ideoiden kuuleminen, saatu kritiikki omaa tutkimusta kohtaan ja tutustuminen kollegoiden kehittämiin tutkimusmenetelmiin ovat tutkijalle välttämättömiä hyödykkeitä. Joka kerta näiden vuoksi ei tarvitse matkustaa, mutta esimerkiksi uusien kontaktien luomisessa ihmisten kohtaaminen kasvokkain on edelleen käytännössä välttämätöntä. Yleensä kukaan ei tule tutustumaan instituuttiisi ilman kutsua (ja matkakustannusten maksamista) eikä kukaan tule hakemaan kotoa maailmalle, vaan useimmiten ja varsinkin nuorena tutkijana sinne on itse lähdettävä. Oletko tietoinen, missä järjestetään alasi seuraava tärkeä konferenssi ja keitä siihen osallistuu? Jos et, ota selvää! Kysy ohjaajaltasi tai kollegoiltasi, googlaa tai mene ja järjestä oma.
Luonnollisesti lyhyt etäisyys helpottaa matkustamisessa ja myöhemmin kutsujen saamisessa. On aivan eri asia matkustaa Lontoosta Manchesteriin pitämään esitelmää kuin tehdä sama esimerkiksi Helsingistä käsin. Yleensä tutkimusryhmillä on rajallinen määrä matkarahaa käytettävissään, etkä todennäköisesti voi odottaa saavasi kutsua esimerkiksi Yhdysvaltoihin jos et joko työskentele Yhdysvalloissa tai vaihtoehtoisesti ole tehnyt jotain todella merkittävää alallasi. Maantiede määrittää edelleen paljon.
Onneksi matkaan pääsee myös ”omalla” rahalla. Tyypillisesti ainakin luonnontieteiden aloilla tutkimusryhmillä on sen verran matkarahaa käytettävissään, että väitöskirjatutkijatkin pääsevät vähintään kerran vuodessa osallistumaan haluamaansa konferenssiin. Silti suurin osa omista matkoistani olisi jäänyt tekemättä, jos en olisi itse ollut aktiivinen hakemaan niille rahoitusta. Matkarahaa tutkimusvierailuihin ja toisinaan myös konferensseihin myöntävät Suomessa ainakin kymmenet eri säätiöt ja rahastot, joiden hakukriteereihin ja -aikoihin kannattaa tutustua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Pelkkä rahoitus ei kuitenkaan riitä, vaan matkalle on oltava jokin tarkoitus. Käytännössä aina tämä on myös kriteeri rahoituksen saannille. Toimi siis seuraavasti, jos sinulla on hyvä tutkimusidea ja tieto siitä, kenen kanssa haluaisit työskennellä tai kenelle esitellä jo valmistunutta tai työn alla olevaa tutkimustasi:
1. Ota rohkeasti yhteyttä kollegaasi toisessa yliopistossa. Lähetä sähköpostia ja kerro kuka olet, kenen kanssa työskentelet ja minkä aiheen parissa. Asiaa helpottaa, jos sinulla on oma kotisivu tai voit laittaa linkin julkaisusi sisältävään tietokantaan.
2. Ehdota, että tulisit vierailulle. Kyllä, mene ja kutsu itse itsesi – se toimii. Kerro, että olet hakemassa matkallesi rahoitusta ja matkakustannukset katetaan sinun puoleltasi, jos rahoitus myönnetään. Kysy kuitenkin, olisiko myös paikallisen tahon mahdollista kattaa osa kustannuksistasi, esimerkiksi majoitus. Tämä saattaa tuntua kiusalliselta, mutta toimii yllättävän usein.
3. Kerro, millainen ideasi on tai mitä haluaisit esitellä. Ehdota, että voisit pitää tutkimuksestasi esitelmän, mikäli se suinkin vain sopii paikalliseen aikatauluun. Kokemukseni mukaan tämä onnistuu lähes aina.
4. Älä pety, jos aikataulut eivät satu yhteen, et saa pitää esitelmää tai rahoitusta ei myönnetäkään. Yritä rohkeasti uudelleen toisella kertaa. Et voi onnistua joka kerta, mutta yrittämättä et onnistu koskaan.
Lopuksi vielä muutama vinkki rahoitushakemusten tekemiseen:
1. Kerro, miten vierailu tai konferenssi hyödyttää aloitteilla tai tekeillä olevaa tutkimustasi tai jo valmistuneen tutkimuksen vaikuttavuutta. Miksi juuri tämä paikka on hyödyllinen ja mitä aiot perillä tehdä? Anna konkreettisia esimerkkejä.
2. Kerro, miten matka hyödyttää urakehitystäsi. Haetko jatko-opintopaikkaa, vai ehkä väitöskirjatyön jälkeistä post-doc-paikkaa? Voisiko matkan tuloksena syntyä pitkäkestoista yhteistyötä?
3. Kerro, miten matka hyödyttää omaa instituuttiasi ja siellä työskenteleviä kollegoitasi tai muuta yhteiskuntaa. Mitä aiot oppia ja mitä taitoja voit tuoda takaisin?
4. Muodosta konkreettinen matkasuunnitelma ja kustannusarvio. Kerro, millä mahdollisilla muilla tavoin aiot rahoittaa matkan.
Onnea matkaan!
Vastaa