Hiljaisina hetkinä tulee usein mietittyä omien valintojen merkitystä ja siksi tässä tekstissä haluankin pohtia omaa päätöstäni lähteä tutkimuksen pariin. Olen juuri valmistunut diplomi-insinööri ja tällä hetkellä aloittelen jatko-opiskelua Ilmakehätieteissä. Se, että olen tähän päätynyt, on ollut itsellenikin yllätys eikä mitenkään johdonmukainen valinta. Yliopiston ensimmäisenä vuonna todellisuus iski lujaa ja varoittamatta, minkä takia laitoin ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen opinnot tauolle. Jouduin punnitsemaan, onko minusta tähän ja miksi juuri fysiikan opinnot. Ensimmäiset luennot analyysin ja lineaarialgebran parissa romuttivat täysin itsetuntoni opiskelussa. Vuoden pohdiskelun jälkeen päätin kuitenkin antaa fysiikalle ja matematiikalle uuden mahdollisuuden. Kyllähän se siitä lähti sujumaan päästessäni kunnolla sukeltamaan suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan maailmaan, ja lopulta suoritin onnistuneesti fysiikan kandin Turussa ja jatkoin teknillisen fysiikan maisterin Aalto yliopistossa.

Kahden yliopiston taustastani johtuen koen, että olen saanut kokea kahta erilaista tapaa harjoittaa tiedettä. Turun yliopiston pääkirjaston ulkoseinään kirjoitettu motto ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle” painui mieleeni siitä usein ohimennen kävellessäni ja loi samalla ajatuksen tieteen merkityksestä itsessään sekä tieteen tekemisen painoarvosta. Tämä ajatus höystettynä Aalto yliopiston teknologian ja innovatiivisuuden ilmapiirillä ovat antaneet minulle monipuolisen tavan nähdä tieteen ja tutkimuksen keskeisyyden itselleni. Siksi valmistuttuani olinkin ison kysymyksen äärellä, jatkaako opiskelua ja keskittyä tutkimukseen, vaiko mennä testaamaan yritykseen millaista työelämä on akatemian ja yliopistomaailman ulkopuolella.

Aloin pohtia ratkaisua heti ajatuksella, kumpi olisi parempi. Akatemian ja tutkimuksen tuoma vapaus, uusimman tieteen ymmärrys, uuden tutkiminen ja oman tutkimuksen asiantuntijuus olivat mielessäni olevia positiivisia puolia. Olin myös utelias yritysmaailman ripeästä temmosta, selkeästä aikatauluttamisesta, asioiden päämäärätietoisesta edistymisestä, nopeista onnistumisista ja asiakaspinnasta. Punnitsin, miten tutkimuksessa saisin paremman vapauden olla oman työni johtaja ja edistää omia ideoitani sekä inspiroitua ja jopa olla luova ja kekseliäs. Mutta toisaalta yritysmaailman usein selkeät työtavoitteet, ryhmässä työskentely ja taloudellinen hyöty olivat mielestäni painavia etuja.

Pelkkien plussien ja miinusten laskeminen ei juurikaan vienyt minua pitkälle päätöksessäni ja olin tutkintotodistuksen saatuani yhä hukassa. Paremmuuden sijaan päätinkin lähestyä asiaa toisesta näkökulmasta, millaisia asioita haluan saada itsestäni juuri nyt irti? Missä olen hyvä tai missä epävarma? Koen olevani lahjakas pehmeissä taidoissa ja työni organisoimisessa, tartun helposti toimeen ja saan asiat pyörimään melko tomeralla asenteellani. Tykkään tehokkuudesta, vauhdista sekä jaksan painaa pitkää päivää. Voisi siis kuvitella, että konsulttifirman tapaisessa työympäristössä viihtyisin varmasti.

Siitä se ajatus lähtikin, että olen oikeastaan todella epävarma tieteen ja tutkimisen tekemisessä, mutta onko se juuri se haaste, jonka haluan itselleni antaa? Diplomityöni oli yksi vaikeimmista projekteistani, mitä olen kohdannut ja jouduin todella punnertamaan kaiken itsestäni saadakseni sen loppuun. Mutta toisaalta ehkä tieteen tekemisen kuulukin tuntua jollain tavalla haastavalta? Tutkiessani menen usein ensin 10 kertaa väärään suuntaan ennen kuin tajuan että ähh näinhän tämä pitäisi tehdä. Sitten taas seuraavassa palaverissa jollain on parempi ja oivallisempi idea. Idea, joka ei olisi ikinä tullut mieleeni, jaahas… taas kaikki uusiksi. Tämä kaikki väkerrys ja jatkuva uudelleen yrittäminen sekä toivottomuus siitä, ettei osaa eikä todellakaan ymmärrä mitä joku juuri esitelmässään kertoi, on lähes päivittäistä. Mutta minulle tuo epämukavuusalue ja keskeneräisyys olivat oikeastaan se syy, miksi päätin lähteä jatko-opiskelijaksi. Lisäksi, mikä estää käyttämästä mainittuja hyviä puoliani myös tutkimuksessa! Vaikka olenkin vasta tutkijaurani lähtöasemissa, niin luulen, että tällä hetkellä olen juuri oikealla polulla ja odotan mielenkiinnolla mitä tulevan pitää.