Olli-Pekka Tikkanen
Olli-Pekka Tikkanen

Savon mualima

| | | | | | Ei kommentteja

Kun astuu ulos junasta Kuopion rautatieasemalla, ensimmäinen haju on ummehtunut puu. Se on peräisin asemalaiturin rakennelmasta, jonka portaat vievät rautatieaseman pääoville. Haju on niin läpitunkeva, että ensikertalaisen mielen valtaa pettymys. Tällainenko tämä kaupunki on? Näin ajattelin keväällä 2015, kun olin tutustumassa Itä-Suomen yliopistoon ja Kuopioon ensimmäistä kertaa. Olen alunperin lähtöisin Lappeenrannasta, joten ajatustasolla muutto Kuopioon ei tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömältä. Helsingissä viettämäni kuusi opiskeluvuotta olivat kuitenkin koulineet minusta pääkaupunkiseutulaisen: pidin kaikkea kehä III:n ulkopuolella maaseutuna, jossa aika on pysähtynyt tai käy ainakin hitaammin. Ilokseni voin nyt vuoden jälkeen todeta, että eläminen Kuopiossa on samanlaista kuin eläminen Helsingissäkin. Oikeastaan kaikki elämässäni on samanlaista lukuunottamatta helsinkiläisiä ystäväniäni, jotka eivät asu täällä. Rahojen käyttäminen Tennispalatsin Finnkinoon on vaihtunut Scalan Finnkinoon, Kumpulan punttisalin välttely on vaihtunut Studentian punttisalin välttelyksi ja ylihinnoiteltu Mäkelänkadun Valintatalo on vaihtunut ylihinnoiteltuun Saleen.

Helsingissä olin omaksunut, että on vain yksi suuri ja kaunis yliopisto ja sitten on maaseutuyliopistoja. Uskallan nyt vuoden täällä oltuani esittää väittää, että Suomessa ei ole mitään väliä missä kaupungissa yliopisto on. Tärkeää ovat tutkimukseen käytössä olevat resurssit ja työympäristö sekä tutkimusavustajan ja jatko-opiskelijan näkökulmasta myös ohjauksen saatavuus. Nämä asiat ovat kunnossa niin Helsingissä kuin Kuopiossakin. Opiskelun osalta olen huomannut, että niin Helsingissä kuin myös Kuopiossa ensimmäisen vuoden kurssien luennoitsijoihin panostetaan ja kurssit ovat pakollisten kurssien osalta lähes identtiset Helsingin yliopiston kursseihin. Itse asiassa pienempi opiskelijamäärän vuoksi Kuopiossa on mahdollista tehdä joitain asioita paremminkin. Olen nähnyt, että täällä ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on ryhmätapaamisia ja henkilökuntaan kuuluva ”ryhmänohjaaja”. Kuten viime syksynä kirjoitin varsinaiset erot fysiikan opetuksen välillä ovat maisterivaiheen erikoistumislinjoissa. Yliopistoa valitessaan olisikin hyvä kiinnittää huomiota, millaista tutkimusta siellä tehdään. Suuremmissa yliopistoissa, kuten Helsingissä, tehdään laajemmin tutkimusta ja tätä kautta myös erikoistumisvaihtoehtoja on enemmän.

Suurimmat muutokset kuluvan vuoden aikana ovat minulla liittyneet sosiaalisen ympyräni muuttumiseen. En tapaa enää päivittäin helsinkiläisiä ystäviäni, mikä on harmillista. En ole myöskään Kuopiossa asuessani osallistunut minkäänlaiseen opiskelijatoimintaan ja olen täysin irroittautunut helsinkiläisten opiskelijajärjestöjen päivittäisestä toiminnasta. Tämä on luonut eräänlaisen tyhjiön elämääni, jota olen paikkaillut tietokonepeleillä ja italian kielen opiskelulla. Toisaalta tämän seurauksena juhlimiseni on pienentynyt lähes olemattomiin: perjantaisin olutpullon sijasta käsissäni on kirja tai tietokoneen hiiri. Tämä muutos ei voi olla pelkästään huono asia.

Jaa kirjoitus somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook343
Instagram38
RSS

Aihepilvi

Arkistot