Arvovalintoja

Kerran eräs Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijaedustaja totesi, että onhan se toisaalta aivan oikein, että resurssit valuvat paremmille tiedekunnille. Tämä kommentti liittyi keskusteluun siitä, onko reilua, että monia humanistisia aloja tuetaan hyvin vähän verrattuna luonnontieteisiin ja lääketieteeseen. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että resurssien jaon kriteerinä käytetään usein tieteenalan tuloksellisuutta: kun jotain luonnontieteellistä alaa tuetaan, saadaan alalla varmemmin tuloksia aikaan, jolloin rahaa tulee helpommin lisää. Sama kuvio on käänteinen monella muulla alalla.

On epäreilua puhua tuloksellisuudesta, kun toisille ei anneta edes mahdollisuutta tuottaa tulosta. Lisäksi tuloksellisuus usein tarkoittaa kovaa, nopeammin ja korkealle, eli nimenomaan sellaisia tuloksia jotka tulevat mielellään nopeasti ja joista on välittömästi hyötyä.

Tuloksellisuus- ja tehokkuusvaatimukset vaikuttavat esimerkiksi humanististen alojen tohtorikoulutuksen kannalta absurdeilta. Esimerkiksi: Voiko Lutheria tutkia osaamatta sanaakaan saksaa tai Raamattua osaamatta lainkaan hepreaa? Tutkiakseen näitä aiheita, tohtorikoulutettavan on toisinaan otettava haltuun kokonaan uusi kieli! Samaan aikaan luonnontieteen alalla monet jatkavat tohtoreiksi asti samassa tutkimusryhmässä, jossa tekivät gradunsa – ja usein samasta aihepiiristä.

Tietysti arvovalinta on, halutaanko Lutherin tai Raamatun tutkimus ylipäätään tehdä mahdolliseksi ja tukea sitä.

Itse olen tuskastellut viimeisen kuukauden aikana uuden tutkimussuunnitelman ja rahoitushakemuksen kanssa. Suunnitelmaa ja hakemusta on laadittu koko tutkimusryhmän voimin, mallia on otettu Suomen Akatemialle lähetetyistä hakemuksista ja TENKin (Tutkimuseettinen neuvottelukunta) ohjeista. Ongelmanani on se, että fyysikoiden silmissä olen ”opettaja”, joten luonnontieteen puolelta rahoitusta on melko turha havitella. Kun tänään lähetän hakemukseni kasvatustiedettä rahoittavalle taholle, en voi muuta kuin toivoa sormet ja varpaat ristissä, että suosiollinen arpolippu sattuu juuri minun kohdalleni.

Vastaava tänään päättyvä haku on meneillään samaan aikaan myös fyysikoille. Eräs fysiikan puolen tohtorikoulutettavaystäväni havahtui pohtimaan hakua ensimmäisen kerran muutama päivä sitten: ”Ehkä sinne jotain voisi kirjoitella…”

Niinpä niin.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *