IPCC julkaisi kuudennen arviointiraportin toisen osion helmikuun lopussa. Arviointiraportin toinen osa koostaa tämänhetkisen tiedon ilmastonmuutoksen vaikutuksista yhteiskuntiin sekä eri ekosysteemeihin. Raportissa melko yksiselitteisesti todetaan, että yhteiskunnat ovat haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen tuomille riskeille, ja mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä suuremmat riskit liittyvät ilmaston lämpenemisen seurauksiin. Kuudennessa raportissa on hieman eri lähestymiskulma tulosten esittämiseen kuin aiemmissa raporteissa: tulokset esitetään pääasiassa lämpenemisen funktioina, kun aiemmin ne esitettiin päästöskenaarioiden funktioina.

Raportin tuloksia ihmisen toiminnan vaikutuksesta

Ihmisen toiminnasta johtuva ilmakehän lämpeneminen on lisännyt sään ääri-ilmiöitä, joista on jo nyt koitunut ongelmia yhteiskunnille enemmän kuin mitä pelkästään luonnollinen ilmaston vaihtelu olisi aiheuttanut. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisiin jakautuvat epätasaisesti ympäri maapalloa. Vastaavasti eri maanosissa yhteiskunnilla on erilaiset valmiudet sopeutua ilmastokriisiin, toisissa paikoissa mahdollisuudet varautua muutoksiin ovat paremmat kuin toisissa. 

Esimerkiksi Euroopassa ilmastonmuutoksen vaikutukset jakautuvat epätasaisesti. Ilmastonmuutoksen vaikutusten epätasa-arvo on myös syventynyt, mitä pidemmälle planeetta lämpenee. Etelä-Euroopassa on entistä pahempia kuivuusjaksoja ja metsäpaloja, Pohjois-Euroopassa taas perinteiset elinkeinot ovat uhattuina. Toisaalta, esimerkiksi pohjoisessa viljelykausi on pidentynyt. Pahenevat kuivuusjaksot taas vaikuttavat ruuantuotantoon haitallisesti, jota Pohjois-Euroopan parantuneet viljelyolosuhteet todennäköisesti ei pelasta. Kasvava metsäpaloriski taas vaarantaa hiilinielut,  ja on uhka metsien ekosysteemien biodiversiteetille. Ekosysteemien lisäksi myös kaupungit ovat oma ongelmapesäkkeensä, jossa pahenevat helle-aallot aiheuttavat jo nykyisin ongelmia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. 

Erityisesti Arktinen alue on hyvin haavoittuva ilmastonmuutokselle. Vaikka vähenevä merijää mahdollistaa mm. koillisväylän pidempiaikaisen käytön, on arktisella alueella uhattuna ekosysteemit, sekä perinteiset elinkeinot. Arktisella alueella ei enää voida myöskään pelkästään tarkastella planeetan keskilämpötilaa, vaan olennaista on myös se milloin esimerkiksi kahden asteen lämpeneminen saavutetaan. Arktinen alue lämpenee huomattavasti nopeammin, ja tämän vuoksi sopeutustoimilla voi olla Arktiksella kovempi kiire kuin muualla maailmassa. 

Ilmastonmuutos ja konfliktit

Ilmastonmuutos itsessään ei välttämättä johda konflikteihin. Ilmaston lämmetessä kuitenkin olosuhteet, jotka ovat otollisia maiden sisäisille ja maiden välisille konflikteille, lisääntyvät. Esimerkiksi pitkittyneet kuivuusjaksot aiheuttavat resurssipulaa ruuasta ja vedestä, joka taas voi johtaa muuttopaineeseen ja sopeutumisongelmiin. Näin on havaittu muun muassa Afrikan maiden välisissä konflikteissa, joissa maanviljelyyn vaikuttavat tekijät ovat vaikuttaneet sekä ruuantuotantoon että maiden talouteen.(IPCC AR6 WG2 taulukko 4.4). Konflikteissa ilmastonmuutos ei ole ainut tekijä, mutta se voi myötävaikuttaa vahvasti konfliktien syntymiseen.

Sopeutumistoimet

Koska ilmasto muuttuu ja sen seurauksena riskit kasvavat, tarvitaan myös sopeutumistoimia. Sopeutumistoimilla pyritään ensisijaisesti välttämään ilmastonmuutoksen tuomien riskien tuottamat ongelmat. Muuttuvien olosuhteiden myötä yhteiskunnissa joudutaan pohtimaan vaikkapa seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten varaudutaan ruuan tuotannossa erilaisiin häiriötilohin? Miten rankkasateiden aiheuttamia ongelmia aletaan ennakoida? Tai miten kohonnut tulvariski huomioidaan?

Ilmastonmuokkaus sopeutumistoimena

Tuoreessa raportissa on myös nostettu ilmastonmuokkauksen riskit esille. Ilmastonmuokkauksella viitataan erilaisiin menetelmiin, joilla muutettaisiin ilmaston ominaisuuksia tietoisesti. Tunnetuin esimerkki on rikkihiukkasten suihkuttaminen yläilmakehään, jolla voisi teoriassa olla ilmakehää viilentävä vaikutus, sillä rikki sirottaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen. Raportti toteaakin, että ilmastonmuokkausmenetelmät voisivat kylläkin hidastaa lämpötilan nousua, mutta eivät hiilidioksidipitoisuuden kasvua. Hiilidiksidipitoisuuden nousu taas johtaa edelleen esimerkiksi merien happamoitumiseen, jolla on omia vaikutuksiaan merien ekosysteemeihin.

IPCC:n kuudennen raportin toinen osio ei ole kevyttä luettavaa. Raportista käy hyvin ilmi, että miten valtavia muutoksia ilmastokriisi aiheuttaa sekä yhteiskunnille että ekosysteemeille. Raskaasta aiheestaan huolimatta toivomme, että raportti saa ansaitsemansa huomion myös täällä Suomessa. Tämä voisi luoda ilmastotoimille suotuisampaa ilmapiiriä. Kuten raportti osoittaa, ilmastotoimien osalta meillä ei ole enää aikaa hukattavaksi.

Ukrainan sota ja koronapandemia ovat osoittaneet, että Euroopassa pystytään nopeaankin päätöksentekoon kriisien iskiessä. Ilmastokriisi tapahtuu nyt, eikä samanlaista nopeaa reagointia ole havaittavissa. Poliittisten päätösten hitauden seurauksena aikaikkuna, jonka sisällä vakavat ilmastonmuutoksen seuraukset voidaan vielä välttää, on entistä rajallisempi. Päätöksiä ei voi loputtomasti lykätä. 

– Kalle ja Tuuli