Olen kasvanut tyypillisessä suomalaisessa ruokakulttuurissa 90- ja 00-luvuilla: makkaraa, juustoa, maitoa, leipää, liha-makaronilaatikkoa sekä kanan koipireisiä ja riisiä. Lukiossa olin muutaman vuoden kasvissyöjä. Armeijaa varten aloitin jälleen lihan syömisen, koska kuulin kavereiltani kasvisruokavalion järjestyvän vaihtelevasti. Yliopistossa jatkoin sekaruokavaliolla.

IPCC:n vuonna 2018 julkaisema erikoisraportti 1.5 °C lämpenemisestä sai minut muuttamaan ruokailutottumuksiani uudelleen. Kolmen viime vuoden aikana olen vähentänyt lihaa ja maitotuotteita ruokavaliossani. Verrattuna lukioaikaani lihan syönnin vähentäminen on ollut todella vaivatonta lukuisten markkinoilla olevien lihattomien proteiinivaihtoehtojen ja kaurapohjaisten maitojuomien ja kermojen ansiosta.

Tuulin ja Kallen tekstin innoittamana halusin selvittää itselleni, miten ruoantuotanto muuttuu, kun ilmasto muuttuu. En tunne ruoantuotantotapoja tai -kasveja kovinkaan hyvin. Ajattelin ensin, että ilmaston muuttuessa joitain kasveja ei voida enää Suomessa viljellä yhtä paljon kuin nyt ja näin ollen vuosisadan lopussa ruokalautanen näyttäisi erilaiselta kuin nykyään. Näin ollen pystyisin kertomaan, miltä ilmastokriisi maistuu. Olin väärässä.

Kyse ei ole siitä, että vuosisadan lopussa ilmastokriisi olisi aiheuttanut pelkästään viljelyn siirtymistä nykyisistä kasveista, esimerkiksi vehnästä, toisiin kasveihin, jotka kestävät paremmin kuumuutta, esimerkiksi durraan, kuten aluksi oletin. Tutkittuani hieman IPCC:n kuudenen arviointiraportin toisen osion hyväksyttyä versiota, minulle selvisi, että ilmastonmuutos aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia nykyiselle ruoantuotantojärjestelmälle esimerkiksi kuivuuden ja tuholaisten lisääntymisen vuoksi. Vaikeudet ruoantuotannossa johtavat ruoan hinnan nousuun. Suomessa viljellään kuitenkin vehnää mahdollisesti vielä 2500-luvulla.

Ruoan hinnan nousu voi pakottaa kuluttajat, joilla on varaa, käyttämään suuremman osan tuloistaan ruokaan ja vähentämään kulutusta jostakin muusta. Kuluttajat, joilla ei ole varaa lisätä ruokamenoja puolestaan joutuvat joko vähentämään ruoan määrää tai mahdollisesti pystyvät hankkimaan vähemmän ravitsevaa ruokaa. Vastaus otsikossani olevaan kysymykseen on siis, että ilmastokriisi maistuu niukkuudelta.

Entä miltä ilmastonmuutokseen sopeutuminen voisi maistua? Hyvä keino pienentää ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia on vaihtaa liha ja maitotuotteita kasvisvaihtoehtoihin. Siirtyminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, sillä ruoka on paljon muutakin kuin energiaa: Ruoka on nautintoa ja liittyy läheisesti identiteettiimme. Ruoka on intiimi asia, kuten toteaa sosiaalipsykologian professori Anna-Maija Pirttilä-Backman  vuoden 2012 Studia Generalia paneelikeskustelun alustuksessaan toteaa.

Yksi helpoimmista arjen ilmastoteoista on lounasruokalassa kasvisvaihtoehdon valitseminen. Kun palasin osittaisiin lähityöhön tämän kuun alussa huomasin, että usein käyttämässäni lounasravintolassa kasvisvaihtoehdot on siirretty ruokalinjaston kärkeen, kun taas lihavaihtoehto on linjaston lopussa, missä kasvisruoka ennen oli. Pidän tätä muutosta erittäin hyvänä, koska ainakin minä valitsen usein linjaston ensimmäisen ruoan. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen voi siis maistua lisääntyneeltä kasvisruoalta.