Suvi Saarelainen
Suvi Saarelainen

Rahoituksen metsästyksestä

| | | Ei kommentteja

Olin ajatellut, että syksyn tullen ehdin kirjoittaa rauhassa ja pohtia antoisia blogiaiheita. Ajatuksissani olin maalaillut jotakin identiteetin muutoksesta tohtoroitumisen jälkeen. Tänäkin vuonna syksyn todellisuus koitti ja toi tullessaan jo niin tutuksi tulleen ”rahoituksen hakemisen kiireen”. Joten niinpä päätin, että avaan tätä polkua omalta osaltani. Melko paljon olen rahaa hakenut (lue: kymmeniä hakemuksia) ja kuulun siihen joukkoon, jolla on käynyt hyvin.

Vaikka välillä tuntuu, että kyseessä on lotto (tai oikeastaan on hetkiä, kun olen pohtinut, olisiko lottoaminenkin järkevämpää ajankäyttöä), uskon myös siihen, että hakemusten kirjottamisessa on mahdollista harjaantua. Itse myös koin, että väikkärin edetessä oli helpompi osoittaa edistyminen ja perustella rahoittajille tutkimuksen tarpeellisuutta kuin aivan projektin alussa. Jatko-opintojen alkuvaiheessa koko rahoituksen haku tuntui aivan käsittämättömän haastavalta puuhalta. Ajattelen, että näissä prosesseissa olen jotakin oppinut ja jaan tässä nyt keskeisiä ajatuksia, jotka ovat auttaneet apurahahakemusten viidakossa.

 

1 Aina valmis tutkimussuunnitelma
Peruslähtökohta on, että tutkimussuunnitelman on aina valmiina ja päivitettynä. Tällöin on valmius reagoida myös nopealla aikataululla tuleviin hakuihin. Toki oma haasteensa on, että hauissa vaihteluväli tutkimussuunnitelmille on ainakin 2-12 sivun välillä. Itselläni noin 8-10 sivua valmista tekstiä kääntyy tarvittaviin pieniin palasiin melko nopeasti ja toisaalta mikäs sen mukavampaa, jos saa vähän kertoa tutkimuksen keskeisistä pointeista lisää.

2 Lue ohjeet
Lue ohjeet. Aina. Huolella. Varaa aikaa myös ”niille ärsyttäville lomakkeessa oleville laatikoille”. Näihin tiivistelmälaatikoihin ja abstraktiin kannattaa oikeasti panostaa. Arvioinnissa voi käydä niin, että nämä tiivistykset ratkaisevat. Ole kärryillä mistä haet ja mitä haet. Joskus kiireessä saattaa hakijalla jäädä joku päivitys huomioimatta tai pahimmassa tapauksessa väärän säätiön nimi hakemukseen.

3 Painopisteet tai arvopohja
Mitä rahoittaja oikeastaan kertoo rahoittavansa? Säätiöiden sivuja kannattaa lueskella huolella. Jos painopiste liittyy edes välillisesti omaan tutkimukseen, se kannattaa tehdä näkyväksi leipätekstissä (sekä tiivistelmälaatikoissa). Myös villit kortit kannattaa testata. Osa säätiöistä näyttää kirjaavan esille omaa arvopohjaansa. Jos oma hanke liittyy tai linkittyy tällaiseen arvoon, on olennaista, että sen on huomioinut hakemusta kirjoittaessa selkeästi.

4 Vaikuttavuus
… on päivän sana. Miksi tutkimus pitää tehdä? Miksi sinä olet sitä paras tekemään? Miksi maailma tarvitsee tutkimustasi? Monen tutkimusaiheen äärellä tämä haastaa pohtimaan, mitä ihmettä tämä tarkoittaa. Tutkimusrahoitusta on monen tyyppistä ja jokaiselle on jotakin. Vaikuttavuus ei aina ole maailmaa mullistavia keksintöjä, vaikuttavuus on myös yksilön tasolla tapahtuvaa muutosta, kohtaamista sekä äänen antamista sille mikä muuten jää huomaamatta. ”Make the face and case” – oli eräs neuvo, joka vaikuttavuuskoulutuksesta jäi mieleen. Sekä toisaalta se, että tutkimuksen vaikuttavuus on ominaisuus, joka kulkee läpi suunnitelman: osoita aukko aiemmassa tutkimuksessa, osoita teorian vajavaisuus, osoita oma kompetenssi vastata kysymykseen (tiedän, ei aina niin helppoa).

5 Pyydä palautetta, anna palautetta
Ja koska mikään edellä mainituista ei ole helppoa, pyydä palautetta hakemuksiisi. Palautetta voi saada jatkoseminaareissa, omalta ohjaajalta tai vaikkapa ystävältä. Hakemuksiin on hyvä pyytää palautetta sekä oman oppiaineen tuntevalta, että ulkopuolisemmalta lukijalta. On tärkeää löytää oikea abstraktiotaso, jos sattuukin niin, että arvioitsijoista kaikki eivät tunnekaan juuri sinun alaasi kovin spesifisti. Lue myös muiden läpi menneitä hakemuksia ja pohdi onko niissä ideoita, joista olisi itsellekin tukea. 

6 Älä ota henkilökohtaisesti
Rahoituspäätösten hylkäys ei ole osoitus kompetenssin puutteesta, se on osoitus kilpailun kovuudesta. Moni rahoittaja pystyy tarjoamaan apurahan 5-8% hakijoista vaikka hyviä hakemuksia on kasapäin. Tämä lienee kaikkein vaikeinta oppia.

 

Tässäpä näitä päällimmäisiä ajatuksia, enemmänkin olisi, mutta ei sitä kerralla kehtaa kaikkea kirjoitella. Loppukaneettina todettakoon, että kaikkien näiden kohtien kanssa olen itse joskus mokannut, joskus kipuillut ja toisinaan iloinnut. Nyt on odottava fiilis: neljä hakemusta sisällä, kolme lähdössä ja yksi uusi myöntö tullut. Näillä mennään!

 

Iloa, voimia ja tsemppiä rahoitushakuihin!

 

 

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Facebook287
Instagram15
RSS

Aihepilvi

Arkistot