Mitä jos olen käyttänyt kykyni loppuun?

Moni tutkija kohtaa joskus tilanteen, jossa tutkimus ei etene, vaikka puitteet olisivat kohdallaan. Ajatukset junnaavat paikallaan, kirjoittaminen ei luonnistu. Ei ole mitään uutta sanottavaa. Tulokset ovat mykkiä eivätkä antaudu tulkinnalle. Vaikka aikaa, tilaa ja rahoitustakin on, ei työtä saa eteenpäin.

Onneksi apu on lähellä! Yksi tutkimuksellinen sivupolkuni koskee oma-apu- eli self-help-oppaita. Ne ovat kirjoja, jotka kertovat, kuinka voimme ajatteluamme muuttamalla voittaa arjen suuret ja pienet haasteet ja tulla paremmaksi, kauniimmaksi, rohkeammaksi, vahvemmaksi ja joustavammaksi itseksemme. Olen työni puolesta lukenut vinon pinon tällaisia oppaita ja lisäksi tarkastellut tätä kirjallisuuden lajia lukevien ihmisten käsityksiä ja kokemuksia lukemiensa kirjojen äärellä.

Self-help-kirjallisuus on äärettömän suosittua, mutta myös parjattua. Usein kritiikki kohdistuu siihen, että oma-apueetos ei ota huomioon yhteiskunnassa vallitsevia rakenteellisia ongelmia, vaan psykologisoi yhteiskunnalliset epäkohdat ja sälyttää ne yksilön vastuulle. Lukijaa ikään kuin kannustetaan oman navan kaiveluun maailman muuttamisen sijaan.

Moni minut tunteva tietää tai arvaa, että suhtaudun itse lähtökohtaisesti kriittisesti oma-apukulttuurin tuotteisiin. Tutkijana olen kuitenkin saanut tuulettaa ja kyseenalaistaa omia ennakkokäsityksiäni. Oma-apuoppaiden lukijat eivät pureksimatta niele lukemiensa kirjojen välittämää maailmankuvaa, vaan käyttävät niitä viihteeksi, virikkeeksi, tueksi ja kriittiseksi keskustelukumppaniksi.

Ehkä sivumennen, vahingossa tai vastustuksestani huolimatta olen itsekin oppinut jotain tämän kutkuttavan, kiehtovan ja ärsyttävän kirjallisuudenlajin äärellä. Miksen siis käyttäisi oppeja apunani kuolleen luovuuden elvyttämistyössä? Kesälomakauden alkamisen kunniaksi jaan oma-apuhengessä kolme niksiä, jotka omaksumalla tutkija voi valaa itseensä luottamusta luovuuden ehtyessä.

Niksi 1: Uskottele!

Joskus on ihan hyödyllistä uskotella itselleen asioita, jotka eivät juuri kyseisellä hetkellä tunnu kovin tosilta. Tutkimustyön junnatessa paikallaan tällainen uskon, toivon tai luottamuksen asia voisi olla vaikkapa viisaalta kollegaltani oppimani ajatus, että luovuus on suhteellisen pysyvä ominaisuus: se ei luultavasti katoa kokonaan, vaikka hetkellisesti piilottelisikin.

Kokemus luovuuden ehtymisestä on toistunut kohdallani vuosien varrella niin usein, että voin jo induktiivisesti päätellä, että jossain vaiheessa saan taas työn syrjästä kiinni. Näin on käynyt tähän asti aina. On hyödyllistä uskoa, että näin käy vastakin.

Niksi 2: Luovuta!

Entä jos tällä kertaa olen käyttänyt kykyni loppuun lopullisesti? Entä jos tällä kertaa ajattelu ei elvykään? Uskottelu ei aina riitä, ja joskus se voi olla vahingollistakin. Siksi luovassa työssä on luovuttava ja luovutettava. On esimerkiksi hyväksi luopua ajatuksesta, että luovuutta ja tuotteliaisuutta voisi mestaroida, kultivoida ja fasilitoida jollakin varmalla, aina yhtä toimivalla konstilla.

Luovuuden väkinäisen tekohengittämisen sijaan voi toisinaan olla tehokkaampaa pitää lomaa tai mennä metsään. Saattaa olla, että irtiotto auttaa ja pian työ sujuu paremmin. Tai sitten ei suju. Metsässä olemiseen käytetty aika ei kuitenkaan koskaan mene hukkaan.

Niksi 3: Järjestäydy!

Toisin kuin luovuus, kannustavat lauseet voivat kulua loppuun. Yhden tänä keväänä loppuun kuluneen fraasin mukaan kaikki järjestyy. Kaikki ei kuitenkaan välttämättä järjesty, ei ainakaan itsekseen. Tarvitaan järjestämistä ja järjestäytymistä. Self-help-hengessä kehotankin kaikkia sen iänikuisen kaiken järjestymisen odottelun sijaan järjestäytymään.

Järjestäytynyt yhteistoiminta ei ole ristiriidassa muiden oma-apuniksien kanssa, päinvastoin. Luopumisen mahdollistavat lomat tai sitä vastaavat vapaat on saavutettu joukkovoimalla ja neuvotellen. Vertaiset voivat valaa luottamusta omiin kykyihin silloin, kun itseen uskominen ei omin nokkineen ota onnistuakseen. Eikä yhdessä toimien onnistuminen ole vaakalaudalla, vaikka yksittäinen luovuuden virta joskus hetkeksi ehtyisikin.

Akatemian jalkaväki jää kesätauolle ja palaa linjoille 14.8.2020. Hyvää kesää!