Olli-Pekka Tikkanen
Olli-Pekka Tikkanen

Väitöskirjatutkijasta tutkijatohtoriksi

Olli-Pekka Tikkanen 7.2.2020
| | | 2 Kommenttia

Kirjoitin viimeksi marraskuussa, kun väitökseeni oli tasan kuukausi. Tässä välissä on tapahtunut paljon: väitöskirjani valmistui, väittelin ja aloitin uudessa työssä. Väitöskirjani käsittelee aerosoleissa olevien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksien, kuten tasapainohöyrynpaineen ja viskositeetin, määrittämistä laboratoriomittauksista tietokonemallinnuksen avulla. Ominaisuuksien tarkka määrittäminen on äärimmäisen tärkeää, jotta aerosolien vaikutus maan pinnalle tulevaan auringon säteilyyn intensiteettiin niin suoraan kuin pilvien kautta pystytään arvioimaan tarkasti. Väitöskirjani johdanto-osuuden voi lukea tästä.

Väitöskirjassani tehty tietokonemallinnus koostui kahdesta osasta: prosessimalleista ja sovitusohjelmasta. Prosessimallien avulla mallinsimme samat prosessit, jotka tapahtuivat myös laboratoriomittaukissa. Sovitusohjelmalla taas etsimme sellaiset orgaanisten yhdisteiden ominaisuudet, joilla prosessimallit tuottivat samanlaisen tuloksen kuin mitä laboratoriossa havaittiin.

Olen kohtalaisen ylpeä kirjoittamastani sovitusohjelmasta, koska ohjelma soveltuu myös muihin samankaltaisiin ongelmiin. Olen jakanut ohjelman internetissä siinä toivossa, että siitä on joskus apua muille. Ohjelma on ns. geneettisen algoritmin muunnelma. Kyseistä muunnelmaa on ensimmäisen kerran ehdotettu toisten tutkijoiden toimesta tässä tieteellisessä julkaisussa. Täältä löytyy julkaisu, jossa sovelsimme algoritmia mittauksiin, joissa aerosolihiukkasia haihdutetaan laboratoriossa.

Väittelin 17.12.2019 Itä-Suomen yliopiston ympäristöfysiikan, -biologian ja terveyden tohtoriohjelmasta. Väitöspäivä oli yksi elämäni jännittävimmistä. Olin tavannut vastaväittäjäni edellisenä iltana illallisen yhteydessä, mikä vähensi hieman jännitystä. Jännitän kohtalaisen paljon julkisia esitelmiä, kuten olen kirjoittanut aiemmin. Suomalaisessa väitöksessä on kaksi osaa. Ensimmäiseksi väittelijä pitää yleistajuisen esitelmän väitöstutkimuksensa aiheesta, minkä jälkeen vastaväittäjä esittää kysymyksiä tutkielman aiheesta ensin yleisellä tasolla ja sen jälkeen syvällisemmällä tasolla. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen suullinen tentti, vaan väitös on yhdistelmä akateemista keskustelua, traditiota ja pienessä määrin tenttiä.

Olin valmistellut ja harjoitellut esitelmäni jo väitöstä edeltävällä viikolla, ja mielestäni esitelmä meni oikein mallikkaasti. Jännityksestä johtuen en muista kauheasti minulle esitettyjä kysymyksiä, mutta olen kuullut niihin vastaamisen menneen suuremmaksi osaksi hyvin. Muistan, että vastaväittäjälläni oli aivan häkellyttävä tilannetaju. Hän näki, mikäli en ollut ymmärtänyt hänen esittämää kysymystä ja muotoili sen tarvittaessa uudestaan hieman eri sanoin. Väitöksen jälkeen väittelijä järjestää karonkan. Muodollisesti karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi, vaikka illallisen äärellä juhlitaan sekä väittelijää että vastaväittäjää. Ilta oli ikimuistoinen. Alla on kuva minusta pitämässä puheita, joissa kiitän väitöskirjani tekoon läheisesti osallistuneita.

Kirjoitin marraskuussa, että tiedän seuraavan työpaikkani. Olin päättänyt jo muutamaa vuotta aikaisemmin, että haluan laajentaa tietämystäni maapallon toiminnasta, jos jatkan tieteellisellä uralla. Lisäksi halusin syventyä aihealueeseen, jossa voisin hyödyntää laskennallisen mallintamisen osaamistani. Kun etsin näihin määreisiin sopivia työpaikkoja keväällä 2019, huomasin, että Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloustieteiden tiedekunnassa Viikin kampuksella haettiin prosessimallinnuksen tuntevaa tutkijatohtoria metaanin kulkeutumisen ja tuoton mallintamiseen erityisesti puissa. Ajattelin, että tämä työ sopii minulle täydellisesti. Onnekseni tulin myös valituksi työhön.

Aloitin tutkijatohtorina tammikuun alussa. Ja näin palasin samaan yliopistoon, missä tein graduni, mutta täysin eri tiedekuntaan ja kampukselle ja täysin erilaisten tutkimusongelmien pariin. Ensimmäisen kuukauden aikana olen lukenut paljon kasvien ja puiden toiminnasta sekä metaanin kierrosta maaperässä ja kasvillisuudessa. Vaikka aihe on uusi ja biologisen sekä biogeokemiallisen kirjallisuuden läpikäyminen on minulle uuden terminologian takia kohtalaisen haastavaa, on fysiikan tuntemuksesta ollut myös hyötyä. Esimerkiksi puiden toimintaan perehtyessäni huomasin, että ravinteiden liikkumista puussa voidaan mallintaa virtausmekaniikasta tutuilla yhtälöillä. Ensimmäisen kuukauden perusteella voin sanoa, että olen ollut todella tyytyväinen uuteen työhöni ja odotan tulevaisuutta innolla.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

2 Comments

  • Alex on 8.2.2020

    Tuleeko ikinä ajateltua yksityiselle puolelle lähtöä missä liksat moninkertaiset ja miten päädyit lopputulokseen?

    • Author
      Olli-Pekka Tikkanen Olli-Pekka Tikkanen on 10.2.2020

      Moi Alex!

      Ajattelin myös yksityistä puolta, mutta en päässyt niin pitkälle, että olisin vakavissani etsinyt minua kiinnostavia työpaikkoja. Halusin ja haluan edelleen katsoa, miten pitkälle tutkijan uralla on mahdollista päästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Aihepilvi

Arkistot