Olen kirjoittanut jokaisesta vuodestani väitöskirjatutkijana erillisen kirjoituksen. Tämä on kirjoitussarjan neljäs ja samalla viimeinen osa, sillä väittelen kuukauden päästä. Kirjoitussarjaa aloittaessani mietin, miltä minusta tuntuu sitten joskus kirjoittaa tätä viimeistä osaa. Tällä hetkellä olen innostunut, koska elämässäni kääntyy uusi sivu ja samaan aikaan minusta tuntuu haikealta, koska jätän tutkimusryhmän, jossa tein väitöskirjani.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, miten väitöskirjaprojektini eteni. Koko väitöskirjan tekemisen ajan minulla on ollut selkeästi määritellyt tavoitteet. Koska väitöskirjani koostuu viidestä tutkimusartikkelista, ja artikkelit yhteen vetävästä tekstiosioista, ovat tavoitteeni koskeneet aina seuraavan tutkimusartikkelin valmistumista. Olemme ohjaajieni kanssa vuosittain käyneet tulevan vuoden tavoitteita läpi, jolloin niitä on ollut selkeä toteuttaa. Vuosittaisissa kehityskeskusteluissa olemme myös voineet tarvittaessa muokata tavoitteita. Alkuperäinen väitöskirjani tutkimussuunnitelma näyttääkin varsin erilaiselta kuin toteutunut tutkimus.

Olen tehnyt kaiken tutkimuksen osana tutkimusryhmää ja saanut valtavan määrän ohjausta ja tukea tutkijana kehittymisessä. En voi vähätellä tutkimusryhmän merkitystä väitöskirjani tekemisessä. Tutkimusryhmä tuo ympärille lisää tutkijoita, joilta voi oppia. Meidän tutkimusryhmässämme olen pitänyt tärkeinä päivittäisiä kahvitaukoja, joihon osallistuvat niin professorit kuin väitöskirjatutkijatkin.

Olen saanut keskittyä suurimmaksi osaksi vain tutkimukseen koko väitöskirjatutkimukseni ajan. Olen toki opettanut jonkin verran, mutta koen, että minun ja muiden väitöskirjatutkijoiden on haluttu ensisijaisesti tekevän väitöskirjaa. Vaikka pidän opettamisesta, on tämä rajaus osoittautunut erittäin toimivaksi.

Koen, että minulla on ollut kaikki tarvitsemani resurssit väitöskirjani tekemiseen. Minulle on pystytty tarjoamaan tarvitsemani asiat, kuten hyvän tietokone ja laskentaresursseja.

Kirjoitin vuosi sitten, että tarvitsen lepoa, jotta voin valmistautua rankkaan viimeiseen vuoteen väitöskirjani parissa. Tämä vuosi on ollut merkittävästi rankempi kuin osasin odottaa. Olen vasta nyt loka- ja marraskuussa pystynyt ottamaan hieman rennommin, kun olen hoitanut väitökseen liittyviä käytännön järjestelyjä.

Vuosi on myös opettanut minulle minusta itsestäni paljon. Olen useasti kirjoittanut aikataulutusta ja projektien hallintaa helpottavista työkaluista. Olisin kuitenkin voinut käyttää niitä enemmän juuri tämän vuoden kevään ja kesän aikana, kun työmääräni oli suurimmillaan. Jälkeenpäin ajateltuna monesti olisi ollut myös parempi lopettaa työt kahdeksan tunnin kohdalla, mennä kotiin, levätä ja palata virkeänä töihin aamulla, kuin puskea töitä myöhään yöhön.

Kokonaisuutena olen nauttinut väitöskirjan tekemisestä. Olen oppinut valtavasti tutkimuksesta ja itsestäni. Samalla tiedostan, että minulla on vielä opittavaa. Olen juuri nyt onnellinen, enkä vaihtaisi kokemuksiani pois. Minulla on jo seuraava työpaikka tiedossa, ja kirjoitan siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani ensi vuonna. Lopuksi haluan kiittää teitä lukijoita. On ollut antoisaa kirjoittaa teille kasvustani väitöskirjatutkijana näinä kuluneina neljänä vuotena.