Tässä blogikirjoituksessa avaan näkökulmia siitä, miksi oman portfolion kokoaminen ja ylläpitäminen on tärkeä osa myös nuoren akateemikon perushommia. Taiteen ja visuaalisten alojen parissa portfoliot ovat olleet pitkään osa arkea. Hiljalleen – mutta laajasti – portfoliot ovat jalkautuneet, myös muiden alojen pariin.

Mikä siis on portfolio? Miten portfolio eroaa ansioluettelosta?

Portfolion perusajatus on sama kuin ansioluettelossa: portfoliossa esitellään omaa ammatti- ja tietotaitoa. Tämän lisäksi portofolio tarjoaa keinon kuvata omaa ajattelua sanallisesti (ja toisinaan myös visuaalisesti). Vaikka akateemisissa apurahahakemuksissa yleensä pyydetään hakijan ansioluetteloa, yliopiston opetus- ja tutkimustehtäviä varten usein ansioita pyydetään portfolion muodossa. Portfoliolle annettu suosituspituus saattaa vaihdella 5-10 sivun välillä ja tämän lisäksi usein mukaan saa liittää osiokohtaisia liitteitä. Portfolion sisältö ja sen painotukset keskittyvät opetuseen ja/tai tutkimukseen.

Opetustaitojen portfoliossa kirjoitetaan usein teemoista kuten pedagoginen koulutus, opetus- ja ohjauskokemus, oppimateriaalin tuotanto, oma pedagogisen ajattelun kuvaus, kehittäminen ja kehitys sekä opetusteknologian käyttö.

Tohtoriopiskelijan portfoliossa otsikot ja niihin pyydetyt sisällöt voivat ensin tuntua vierailta. Mitä kirjoittaa, jos pedagogiikan kursseja ei vielä ole plakkarissa?

Kohtiin, joissa oma kokemus on vielä harjaantumassa voi kirjata myös visioita, ajatuksia ja näkemyksiä sekä viitteiden avulla linkittää sisältö pedagogiseen kirjallisuuteen. Hyvä tapa on esimerkiksi kuvata oman pedagogisen ajattelun suuntaviivoja, perusteita ja sisältöä (eli oletuksena kuitenkin on, että itse tulee tiedostaa mitä ajattelee vaikkapa oppimisesta, opettajuudesta ja niihin liittyvistä suuntauksista). 

Opetustaitojen kohdalla portfoliossa ei ole tarkoitus kuvata ainoastaan omaa erinomaisuuttaan vaan myös kehittymistä, oppimista opettajana ja muutosta. Tämän osoittamiseksi on hyvä olla tukena vaikkapa opiskelijapalautetta, joka kertoo, miten opettajana olet kerännyt palautetta ja kehittänyt opetusmenetelmiä saamasi palautteen perusteella. Opiskelijapalautteen avulla voi myös osoittaa seuraavansa pedagogisesti kuvaamaansa opetusfilosofiaa.

Tutkimuksellisesti portfolion fokus usein kohdentuu toisaalta omien tutkimusten sisältöön sekä oman tutkimusvahvuuden linkittyminen hakukohteena olevaan paikkaan. Tällöin olennaista on, että tunnistaa oman tutkimuksensa sovellettavuusarvon ja osaa linkittää yhteyksiä moninaisesti. Tutkimuspainotteisessa portfoliossa tärkeässä osassa ovat myös saatu tutkimusrahoitus, olemassa olevat yhteistyökuviot sekä mahdolliset hankevisiot.

Laajassa portfoliossa liitteiksi voidaan pyytää mm. tutkinto-, koulutus-, ja kurssitodistukset. Koska portfolion rakentaminen on aikaa vievää puuhaa, on suositeltavaa, että portfolion kokoamisen ja rakentamisen aloittaa hyvissä ajoin (eikä pari päivää ennen hakemuksen deadlinea).

Ensimmäisen kerran itse työstin yliopistoportfoliotani jatko-opintojen alkuvuosina: tuolloin minulla tarjoutui tilanne kirjoittaa portfolio osana vuosittaista tohtorikurssia: portfoliokurssille osallistujat saivat yksityiskohtaista palautetta kirjoituksesta, kehitysehdotuksista ja portfolion eri osista. Vaikka vielä tuohon aikaan portfolion moni kohta tuntui alkusi jäävän vielä ilmaan, oli opettavaista huomata, millaisiin asioihin omassa tutkijaksi ja opettajaksi kasvamisessa kannattaisi kiinnittää huomiota. Tärkeä oppi oli myös se, että portfolio kannattaa pitää ajan tasalla koko ajan. Olennaista oli myös tutustua oman yliopiston ohjeistukseen portfoliosta.

Monet maisteriopiskelijat ovat nykyään tilanteessa, jossa portfolioiden tekeminen kuuluu pakolliseksi osaksi opintoja. Mielestäni tämä on erinomainen asia: kun portfoliota rakentaa ensin itselleen, sen avulla voi selkeämmin ymmärtää omat vahvuudet ja kehityskohdat. Portfolion aloittaminen jo varhaisessa opintojen vaiheessa voi parhaassa tapauksessa tukea työidentiteetin orastavaa kasvua sekä antaa suuntaa jo perusopintojen aikana.

Portfolion rakentamista varten netti on pullollaan erilaisia vinkkejä ja työkaluja, joiden avulla on mahdollista rakentaa visuaalisesti näyttäviä tuotoksia. Jo googlettamalla löytyy kymmenittäin erilaisia vaihtoehtoja, mutta omasta opiskeluorganisaatiosta kannatta myös selvittää, onko käytössä maksullisia portaaleja, joiden palvelut kenties on vahvemmin sidottu organisaatioiden toimintaan (esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston ja monen muun organisaation käytössä on kyvyt.fi -palvelu). Tutkijalle on olennaista perehtyä vaikkapa juuri oman organisaationsa portfolio-ohjeistukseen.

Kun oma portfolio on valmis ja näppärässä muodossa, on siitä helppo myös tarvittaessa tiivistää sivun-kahden mittainen ansioluettelo. Keskiviikkona kuuntelin luentoa portfolion merkityksestä ja mieleen jäivät sanat:
”Montaa sekuntia ei CV:t ole aluksi esillä. Näiden sekuntien aikana ratkaistaan, mikä hakemus päätyy jatko kierrokselle”.
Lyhyt ansioluettelo on kuin käyntikortti: on ansiokasta erottua joukosta ansioluettelolla, joka kertoo aidosti jotakin juuri sinusta, valmiuksistasi, toiveistasi kehittyä, työnäystäsi. Hyvästä portfoliosta nappaat itsellesi nämä avainkohdat myös silloin kun hakutilanteessa kysytään CV:tä.