Kuten olen kirjoittanut, olen tällä hetkellä viimeistelemässä viimeistä väitöskirjaani liitettävää tutkimusartikkelia. Viimeisenkin valmistuttua niputan kaikki artikkelini yhteen ja kirjoitan niiden yhteyteen aihetta esittelevän johdantotekstin.
Sitten katsotaan, onko väitöskirjani riittävän hyvä ulkomaisen post doc(toral) -tutkijapaikan saamiseen. Oikeastaan se katsotaan jo ensi tammikuussa, sillä viimeiset kaksi kuukautta olen käyttänyt paitsi tutkimustyöhön, myös hakemusten kirjoittamiseen. Tavoitteeni on saada paikka nyt, kirjoittaa väitöskirja valmiiksi kevään aikana ja aloittaa tutkijatohtorina jossakin hakemassani paikassa ensi syksynä. Hakemukset tulee lähettää nyt, sillä yliopistomaailmassa (tai ainakin alkeishiukkasfysiikan alalla) paikat tulevat vuosittain hakuun loka-joulukuun aikana ja niissä aloitetaan tyypillisesti seuraavan vuoden syys-lokakuussa.
Suunnitelmani on hieno ja määrätietoisen kuuloinen, mutta valitettava totuus on, että erityisesti alkeishiukkasfysiikan alalla moni jää kokonaan ilman paikkaa. Kilpailu on kovaa ja useilla erinomaisillakin nuorilla tutkijoilla akateeminen ura katkeaa jo väitöskirjaan, kun tutkijatohtorin paikat ovat kiven alla.
Epätoivoon ei kuitenkaan ole syytä, sillä kovassakin kansainvälisessä kilpailussa on pelisääntönsä, jotka tulee oppia tunnistamaan ja joiden avulla voi luovia epävarmuuden aallokoissa. Olen kokenut oman laitokseni tutkijayhteisön sekä erityisesti Helsingissäkin aiemmin post doc -tutkijana toimineen Seshadri Nadathurin erinomaisen, kaksiosaisen blogimerkinnän varustaneen minut kattavalla tietopaketilla hakemusviidakon pelisäännöistä.
Koska Sesh käsittelee aihetta erittäin laajasti ja kattavasti, tyydyn itse kertomaan lyhyesti vain omasta urakastani:
Syyskuun ja marraskuun lopun välisenä aikana kirjoitin ja lähetin hieman yli 80 hakemusta. Kaikkien vaadittujen dokumenttien (saatekirjeiden, tutkimus- ja opetuskertomusten, tutkimussuunnitelman, CV:n ja julkaisuluettelon) kirjoittamiseen ja muokkaamiseen, paikkojen etsimiseen ja valitsemiseen, sekä itse hakemusten lähettämiseen kului työaikaa kokonaisuudessaan ehkä 60-70 tuntia. Paikkojen löytämisessä helpottivat akaateminen markkinatori Academic Jobs Online sekä hiukkasfysiikan inSPRIRE-tietokanta.
80 hakemuksen joukosta uskon saavani 1-2 paikkaa – jos hyvin käy. Menestymistäni vauhdittamaan paitsi kirjoitin niin hyviä hakemuksia kuin tutkijayhteisön tuella osasin, myös vierailin useissa eri ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimusinstituuteissa kertomassa itsestäni ja tutkimuksestani.
Vierailut eivät vielä ole ohi, sillä tämän kirjoituksen ilmestyessä olen matkalla kohti Kaliforniaa, jossa vierailen vielä kolmessa yliopistossa ennen joulua. Ensi kerralla kerronkin syksyn matkoistani ja niiden roolista tutkijatohtorin paikan hakemisessa vielä tarkemmin.
