Paras tapa oppia

Oman työni tärkeintä sisältöä en ole oppinut luennoilla, enkä edes opintoihini kiinteästi kuuluneita laskuharjoituksia tekemällä. Uskon, että alasta riippumatta tutkijalle paras tapa oppia lähes mikä tahansa asia on alkaa tehdä siitä tutkimusta. Olit sitten tutkija tai et, vastaava pätee kenties … Jatka lukemista

Se ei ole triviaalia

Kirjoitin viime viikolla ratkaisuehdotuksia harjoituksiin kurssille, jossa olen assistenttina. Yhdessä tehtävässä tuli muodostaa yhtälö ja näyttää esimerkki, jossa yhtälö toteutuu. Kyseinen esimerkki oli mielestäni helpointa näyttää siten, että asetti sopivan määrän yhtälön vapaita muuttujia nolliksi, jolloin esimerkkitapaus oli helppo piirtää. Jatka lukemista

Yliopistopedagogiikan antia, osa 2

Osa 1 luettavissa täällä.

Yliopistopedagogiikan kurssi on jo loppusuoralla ja enää on jäljellä yksi kontaktiopetuskerta sekä loppuraportin kirjoittaminen. Kahden viime viikon aikana tein kurssiin kuuluvat opiskelijahaastattelut ja keskustelimme haastatteluista tekemistämme havainnoista vertaisryhmämme kesken.

Kuten Viikko yliopistossa -kirjoituksessa kerroin, sain … Jatka lukemista

Yliopistopedagogiikan antia, osa 1

Onnistuin muutama viikko sitten ilmoittautumaan yliopistopedagogiikan ensimmäiselle kurssille. Kursseille on ruuhkaa, joten mukaan pääseminen oli lähinnä tuurista kiinni. Apurahatutkijat eivät normaalisti ole etusijalla osallistujia valittaessa, mutta onnistuin tunkemaan itseni mukaan nopeat syövät hitaat -kiintiössä.

Toistaiseksi kurssiin on sisältynyt vasta yksi … Jatka lukemista

Yliopisto digiloikkaa

Uusien koulutusohjelmien myötä yliopistolla on herätty viimein tosissaan digiloikkaamaan opetuksessa. Olen tavannut yliopistolla ihmisiä, jotka loikkiminen saa hyppimään innosta, mutta myös ihmisiä, joita asia lähinnä raivostuttaa. Päätön loikkiminen ei tietenkään ole järkevää, mutta myös digitalisaation vastustajien kannattaisi päästä yli ärsyynnyksestään … Jatka lukemista

Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki

Yläkoulussa toiveammattini oli venäjän opettaja, mutta lukiossa aloin entistä enemmän keskittyä matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin. Motivaatio opiskella erityisesti fysiikkaa kumpusi silloin uskomuksestani, että luonnontieteiden avulla voidaan selittää elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki. Lisäksi fysiikka oli vaikeaa ja oli hienoa menestyä vaikeassa aineessa.… Jatka lukemista

Opiskelijanäkökulma opetuksen kehittämiseen

Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut fysiikan ainejärjestön opintosihteerinä ja ollut sitä kautta aitiopaikalla seuraamassa opetuksen kehittämistä fysiikan laitoksella. Tämän vuoden lopussa jätän opintosihteerin tehtävät taakseni, koska en koe enää edustavani perustutkinto-opiskelijoita ikäni ja opintojeni vaiheen puolesta.

Yliopistolla (opetusta koskevat) muutokset … Jatka lukemista

Kuinka fysiikkaa opetetaan?

Opa avuliaasti ehdotti minulle juttuaihetta:

Olisi kiva kuulla missä määrin teoreettisen fysiikan opetusta on tutkittu ja mitkä on tällä hetkellä ns. ”uudet tuulet” luonnontieteiden opetuksessa.

Varsinaiseen Opan asettamaan kysymykseen en pysty tyhjentävästi vastaamaan. Haluan korostaa, etten ole aiheessa mestari – … Jatka lukemista

Laiskat jatko-opiskelijat

Elina kirjoitti viime viikolla yliopistotason suhtautumisesta opettamiseen. Jatkan tänään samalla aiheella, mutta käännän valokeilan yksittäiseen opetusvelvolliseen, jatko-opiskelijaan. Valtaosa jatko-opiskelijoista toimii kursseilla assistentteina. Fysiikassa tehtävänjako on usein, että luennoitsija pitää luennot ja assistentti vastaa harjoitustehtävien tarkastamisesta ja harjoitustilaisuuksien opetuksesta. Puhuimme … Jatka lukemista

Opetusvelvollisuus – uhka vai mahdollisuus?

Suurin osa yliopistolaisista joutuu tai saa käyttää osan työajastaan opetusvelvollisuuden kuittaamiseen; opetuksesta on vapautettu vain pieni osa tutkijajoukosta (esimerkiksi akatemiaprofessorit). Itse olen toiminut laskuharjoitusassistenttina tai opintopiirin vetäjänä kolmella eri teoreettisen fysiikan aineopintokurssilla. Tänä syksynä assaroin kvanttimekaniikan kurssia, mistä olen … Jatka lukemista