Luuserit on parhaita

Olen hyvä opettaja. Välillä olen suorastaan erinomainen. Joskus taas tajuan meneväni vain rimaani hipoen, mutta senkin tunnistan olevan melko korkea. Joskus sitten tulee mokattua ihan oikeasti.

Aloitin opettajanurani tekemällä sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa jo ennen kuin minulla oli minkäänlaisia opettajanopintoja … Jatka lukemista

Kun epäonnistuin – ja opin olemaan välittämättä siitä

Nykyään suhtaudun lähinnä säälivästi nuorempaan itseeni, joka pelkäsi epäonnistumista kuin ruttoa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin voin vaan kohauttaa olkia tai nauraa epäonnistumisille ja noloille sattumuksille. Onneksi. Tätä menoa eläkeläisenä olen onnellinen hällä väliä -mummo.

Ensimmäisen kerran epäonnistumisten sietämistä jouduin … Jatka lukemista

Kun rima putoaa

Pohdin viime viikolla mistä aiheesta kirjoittaisin epäonnistumistekstini. Lopulta aihe putosi pyytämättä syliini, sillä eriasteisia epäonnistumisia tapahtuu kaikille jatkuvasti. Tässä yksi niistä – sekä mitä se sai minut ajattelemaan.

Viime viikolla olimme yhteistyökumppanieni kanssa viimeistelemässä uutta tutkimusartikkeliamme, jonka tarkoituksena ja tärkeimpänä … Jatka lukemista

Kun epäonnistuin: sotilas ja tiedustelija

Anniina tiivisti viimeviikkoisessa kirjoituksessaan hyvin epäonnistumisen:

“Jos niin haluaa ajatella, elämä on sarja epäonnistumisia.”

Lisään itse, että epäonnistumista pitää osata arvostaa. Iän tuoman kokemuksen ja nuoruuden välillä on lukematon määrä epäonnistumisia. Myös tutkimustyö on luonteeltaan jatkuvaa epäonnistumista. Uuden tiedonmurun kaivamiseen … Jatka lukemista

Kun eponnistuin

Epäonnistuminen on jännä juttu. Sitä tapahtuu jokaiselle viikoittain, ellei jopa päivittäin jossain muodossa. Unohtaa avaimet kotiin, kirjoittaa blogitekstin otsikon väärin, löräyttää ruokaan liikaa suolaa, jäätyy totaalisesti työhön liittyvän esityksensä aikana, ei ehdi bussiin, ajaa kolmion takaa kanssa-autoilijan kylkeen, eroaa pitkäaikaisesta … Jatka lukemista