Pari vuotta sitten lähdin ovet paukkuen akatemiasta raivaamaan uutta uraa satelliittikoodin kehittäjänä. Pääsin nautiskelemaan konsultin leveästä leivästä, luontoiseduista ja työtehtävistä, jotka jäävät kellokortin taakse pois mielestä pyöriskelemästä aamuyön pimeinä tunteita.
Sitten sain odottamattoman puhelun: minut haluttiin takaisin jatkamaan väitöskirjanaikaisia tutkimushankkeita … Jatka lukemista
Sitä ensimmäistä tunnetta on mahdotonta selittää: pitää nyt käsissään vastasyntynyttä lasta, elämän henkeäsalpaavaa mahdottomuutta, pientä ihmettä.
Käsinkosketeltavaa tilastollista anomaliaa.
Sillä juuri sellaiselta se vaikuttaa. Vaisto ei saata uskoa, että kaiken sen yrityksen, odotuksen, pahoinvoinnin ja riskiseulannan jälkeen jokin noin hauras … Jatka lukemista
Kun pari kuukautta sitten kerroin joillekin läheisilleni, että vaihdan pois tutkimusalalta, sain joukon epäuskoisia katseita. Olenhan viimeiset vuodet ollut julkisesti vannoutunut akateemikko. Perustutkimus jos mikä on valtava osa identiteettiäni, elämänvalintojen kompassi.
Totisesti. Väitöskirjan jälkeen tutkijanurasta alkoi muotoutua elämäni ensimmäinen konkreettinen … Jatka lukemista
Viimeiset pari vuotta väitöksen jälkeen olen hakenut suuntaani tiedemaailmassa. Aktiivinen rooli korostuu, sillä valinnat eivät enää juurru väitöskirjaan. Olen oman onneni seppä ja motivaationi ainoa varjelija. Se on kuluttava pesti.
Siksi minuun kolahti syvästi Havun teksti siitä, miten merkityksen luominen … Jatka lukemista
Taas se aika päivästä. Seison suihkun alla ja keräilen kanttia. Ei pitäisi keräillä, vaan kääntää nupista. Käännän. Kylmä vesi osuu päälakeen ja valuu siitä pitkin vatsaa, selkää ja jalkoja. Kirpaisee, sydän hakkaa ja hengitys tihenee. Kuluu muutama (pitkä) sekunti, ja … Jatka lukemista
Nyt se on ohi. Kaikki. Kuukausien odotus, joka alkoi räkätautien merkeissä viime vuoden syyskuussa, päättyi 12. toukokuuta, kun Suomen Akatemia ratkaisi tutkijatohtorihakemukset Luonnontieteiden ja tekniikan alalta.
Oli jo myöhäinen iltapäivä, kun se sähköposti sitten tuli: hakemuksestasi on tehty päätös. Olin … Jatka lukemista
Olen isä ja postdoc-vaiheen tutkija. Se on rankkaa työtä, joka tulee vapaa-ajalle, arki-iltoihin, viikonloppuihin ja uniin. Luovuus on lukittu tiukkaan päivärytmiin, siis parhaassa tapauksessa. Mutta eiköhän pian taas sairastella. Joka ruuhkavuosiin tarttuu, se ruuhkavuosiin hukkuu. Hetki tässä onkin räpiköity.
Viime … Jatka lukemista
Viime viikon perjantaina – samaan aikaan, kun tutkijakollegani Ukrainassa jonottivat rynnäkkökivääriä puolustaakseen henkensä uhalla maataan – pelkäsin, että köhivä lapsi passitettaisiin kesken päivän kotiin enkä saisi räplätä supertietokoneella lounasaikaa pidempään.
Elämä on totta vieköön epäreilua. Miksi minun täytyy murehtia pikkuseikoista, … Jatka lukemista
Olen Juha, ja olen addikti. Olen hetkittäin koukussa matemaattisiin kaavoihin. Pari kuukautta sitten riippuvuus oli vähällä viedä minulta hyvän elämän; perheen, työn ja rippeet itsekunnioituksesta.
Tämä on minun selviytymistarinani. Nehän ovat nykyään matematiikkaa suositumpia.
Kaikki alkoi yhdestä menetelmäprojektista, jota olin … Jatka lukemista
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta – vai vastaan?
Nuoren tutkijan urakehityksessä on yllättävän paljon samaa kuin romanttisessa parinmuodostuksessa.
Tarinan johdanto. Ensimmäinen vakava suhde on dramaattinen ja mieleenpainuva. Tieteellisen mentoriin, kuten väitöskirjan ohjaajaan, syntyy intiimi side, johon sekoittuu aluksi ihastumista, … Jatka lukemista
Teeman luonut Anders Noren — Ylös ↑
