Mukavaa alkanutta vuotta, hyvä lukija.

Viime syksynä pohdiskelin, millaisena väitöskirjapolkuni mahtaa avautua. Etäisyyden päästä erottuivat vain korkeimmat huiput ja synkimmät alhot suurimman osan matkasta jäädessä pilvien peittoon.

Kuluneen kuukauden aikana näkymä on alkanut kirkastua. Jatko-opintoni Monitieteisessä sosiaalipalveluiden tohtoripilotissa (tuttavallisemmin DocSoc360) ovat virallisesti alkaneet. Kuten tapoihin kuuluu, kauden alkua ovat värittäneet monenlaiset alkuorientaatiot, infotilaisuudet, tutustumishetket ja työtehtävien suunnittelu ohjaajien, mentorien ja uusien kollegojen kanssa. 

Orientaatioviikkojen aikana antoisinta on ollut huomata, kuinka aluksi niin abstraktilta ja etäiseltä vaikuttanut DocSoc360 on muutamassa tapaamisessa konkretisoitunut laajaksi verkostoksi oikeita ihmisiä, jotka edistävät kiinnostavia tutkimushankkeita eri puolilla Suomea. Nämä alkutunnelmat tarjoavatkin hyvän syyn esitellä pilottia ja sen tuomia erityisyyksiä jatko-opintoihin!

Pilottilasien takaa: mikä DocSoc360?

DocSoc360 on Lapin yliopiston luotsaama tohtorikoulutusverkosto, johon kuuluu seitsemän suomalaista yliopistoa. Pilotin tavoitteena on sosiaalipalvelujen vahvistaminen tutkimusperustaisesti ja monitieteisesti. Mukana on monia tieteenaloja sosiaalityöstä hallintotieteisiin, kasvatustieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja oikeustieteeseen.  

Meitä väitöskirjatutkijoita on hankkeessa yhteensä 34. Vaikka kaikkien tutkimusaiheet liittyvät tavalla tai toisella sosiaalipalveluihin, aiheiden kirjo on runsas. Tutkittavana on lukuisia asiakasryhmiä lapsista ja nuorista erityisen tuen tarpeen asiakkaisiin, vähemmistöihin ja ikääntyneisiin. Näkökulmat vaihtelevat ruohonjuuritason asiakastyön työmenetelmien ja mikrokohtaamisten tutkimisesta laajempien palveluekosysteemien, työprosessien ja palvelujärjestelmien tarkasteluun.

Oma fokukseni on digitaalisen murroksen vaikutuksissa palveluohjaukseen. Vaikka aihe on uniikki, on ollut kiinnostava havaita jo varhaisessa vaiheessa yhtymäkohtia muihin pilotin tutkimuksiin.

Mitä uutta pilotti tuo jatko-opintoihin? 

Pilottilaisen jatko-opintoihini sisältyy joitain uusia käytäntöjä ja kokeiluja. Tässä joitain erityisyyksiä, jotka tuntuvat jo jatko-opintojen alkuvaiheessa: 

  • Valmiit tutkimusaineistot: Pilottilaisia kehotetaan käyttämään hankkeissa valmiiksi kerättyjä tutkimusaineistoja. Oman aineiston kerääminen on myös mahdollista, mutta ajatuksena on, ettei ainakaan kaikkea aineistoa tarvitse kerätä itse. Kun aineisto on jo kerätty tai eettiset ennakkoarvioinnit ja lupahakemukset ovat jo vireillä, säästyy aikaa tutkimuksen alusta.
  • Teemaryhmät: Pilotissa on oma tohtoriseminaari, joka kokoontuu etäyhteyksin pari kertaa lukukaudessa. Teemaryhmät ovat pieniä (omassani on 6 väitöskirjatutkijaa ja 2 ohjaajaa / mentoria) ja ne on muodostettu tutkimusaiheita yhdistävien teemojen pohjalta. Ryhmän tarkoituksena on tarjota paitsi struktuuria ja palautetta väitöskirjan etenemiseen, myös vertaistukea koko kolmivuotisen matkan varrelle. Teemaryhmien lisäksi järjestetään koko pilotin yhteisiä tapaamisia pari kertaa vuodessa.
  • Rahoitus: Kolmen vuoden rahoituksen ansiosta väitöskirja on mahdollista käynnistää heti ja sitä voi edistää täyspäiväisesti. Työaikaa tarvitse käyttää rahoitushakemusten kirjoittamiseen, opettamiseen tai sivutöihin, mitkä lienevät yleisimpiä väitöskirjan etenemistä hidastavia tekijöitä. Rahoitusta on varattu myös muihin kuluihin, kuten konferenssimatkoihin ja aineistonkeruukuluihin, mikä tekee niidenkin järjestämisestä vaivattomampaa. Työsuhteisena väitöskirjatutkija saa käyttöönsä muitakin resursseja, kuten työläppärin, ohjelmistolisenssejä, työpisteen ja työterveyspalveluja. Tämä jos mikä helpottaa tutkimusarkea.
  • Aikataulu: Valmiiden aineistojen, strukturoidun ohjelman, ohjausresurssien ja rahoituksen tavoitteena on nopeuttaa tohtorin tutkinnon suorittamista. Pilotissa tavoiteaika on kolmesta neljään vuoteen (vrt. yhteiskuntatieteissä keskimääräinen valmistumisaika 5–7 vuotta tai yli). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tutkinnon olisi pakko valmistua siihen mennessä. Yllätyksiä voi tapahtua, niin henkilökohtaisessa elämässä kuin globaalissa mittakaavassa, mikä on tuotu ymmärtäväisesti esiin myös pilotissa.

Uudistuksista huolimatta monet jatko-opintojen käytännöt säilyvät kaikille yhteisinä. Esimerkiksi väitöskirjavaatimukset ja jatko-opintokursseihin liittyvät vaatimukset eivät ole pilottilaisille erilaiset.

Käytännössä pilotti muistuttaa vahvasti väitöskirjan edistämistä osana tutkimushanketta. Sen hyvinä puolina näen tietenkin resurssit, tutkimusaineistot ja verkostot, jotka rikastuttavat monin tavoin jatko-opintoja ja mahdollistavat sen työstämisen päätoimisena. Rajoitteena voisin ehkä pitää sitä, ettei liikkumavaraa ole yhtä paljon tarjolla kuin sooloväitöskirjassa. Omaa tutkimusta on edistettävä jossain määrin hankkeen materiaalien, tutkimusasetelmien ja aikataulujen ehdoilla. Vaikka tämä sopii hyvin itselleni, se ei ehkä ole kaikkien mieleen.


Väitöskirjapolkua peittävät pilvet ovat hälvenemään päin, mutta niiden tilalle on tullut pyörremyrsky. Monet jatko-opintoihin syksyllä liittämäni unelmat ja odotukset – ensimmäiset artikkelit, konferenssimatkat, uudet kohtaamiset – ovat toteutumassa kaikki yhdessä mylläkässä.

Alkuvuosi on alkanut ruuhkaisissa merkeissä uusien ja vanhojen tehtävien kilpaillessa kalenterini sivuilla. Mukavaa silti aloittaa vuosi tutuissa maisemissa, tuttujen työkavereiden ja tehtävien parissa!

Pilviverho on hälventynyt ja ainakin tänä keväänä matkani taittuu Seminaarimäen kampusalueella, jonka läpi on aina ilo kulkea töihin.