Satuin kuuntelemaan Ylen Aristoteleen kantapää -ohjelman jakson, joka käsitteli pohjalaisia murteita. Ohjelman aihe liippasi läheltä, sillä muutama kesäsitten tuli luettua suomen murteita käsittelevä kirja. Ylen ohjelma ja murteita käsittelevä kirja antoivat oivan tilaisuuden antoi oivan tilaisuuden pohtia, kuinka hyvin suomen murteisiin liittyvät omat teoriani pitävät paikkansa kirjallisuuden valossa.

Murretta käsittelevä kirja oli haastava lukukokemus, koska se ei juuri käsitellyt murteiden syntyä. Sen sijaan kirja oli täynnä murre-esimerkkejä ja esitteli eri murrealueiden pääpiirteet. Kyläkohtaiset murre-erot piti hahmottaa itse. Toisaalta tämä tarjosi vapauden pohtia, miksi esimerkiksi Vihdissä tai Jaalassa puhutaan tietynlaista murretta, kun taas Valkealassa ja Oulussa murre on toisenlaista.Aristoteleen kantapää- ohjelmaa kuunnellessa oli miellyttävää huomata, että ainakin pohjalaisten murteiden kohdalla omat teoriat olivat osittain oikeassa – murteiden yhteiset piirteet johtuvat siitä, missä on voitu kohdata ihmisiä ja käydä kauppaa, ja nämä reitit määräytyivät luonnollisesti vesistöjen mukaan.

Samankaltaisia avoimia kysymyksiä jää usein myös kioskikirjallisuuden tietokirjoista. Esimerkiksi kirja Suomen poliittisten puolueiden historiasta listasi puolueet, mutta ei käsitellyt tarkemmin nykyisten pienpuolueiden syntyä, joten tämä piti päätellä itse. Hyvän kirjan merkkinä pidän kuitenkin sitä, että se herättää jatkokysymyksiä, joihin teos ei välttämättä vastaa – tämä sopii paremmin estetiikan kuin historian kirjoihin. Historian kirjoissa avoimet kysymykset saattavat tuntua epämiellyttäviltä ja johtavat vain seuraavan kirjan lukemiseen ja hankkimiseen. Esimerkiksi Ukrainan historiaa käsittelevä kirja johti minut lukemaan Mihail Šiškinin Viha ja kauneus, joka käsittelee Venäjän idean syntyä taiteen avulla.

Tarkemmin ajateltuna tämä muistuttaa paljon sitä ajattelua, jota tapahtuu tiedeuutisia lukiessa. Väistämättä syntyy tunne, että oma kokemusmaailma on ristiriidassa uutisen kanssa, tai että jotain oleellista on jätetty mainitsematta. Harvoinhan tutkimukset päätyvät mediassa raflaaviin loppupäätelmiin, vaikka välillä luvataan, että sairauteen X on juuri nyt löydetty läpimurto. Tiina Raevaaran keskustelu Kalle Haataisen ohjelmassa Ikuisen elämän lyhyt historia kuvasi hyvin tätä ilmiötä. Hän toi esille, että kun jossain eliössä havaitaan geeni, joka pidentää sen elinikää, tämä rinnastetaan heti mahdollisuuteen pidentää myös ihmisen elinikää.

Kaikessa tässä on kuitenkin kyse enemmän tutkijan kriittisestä ajattelusta ja uteliaisuudesta kuin mistään sen suuremmasta lukutaidosta.Siispä jatkan kirjoihin uppoutumista jatkossakin.

Viiteet:

https://vastapaino.fi/sivu/tuote/suomen-puolueet/2701303

Suomen murrekirja

https://areena.yle.fi/podcastit/1-71481600 aristoteleen kantapää

https://areena.yle.fi/podcastit/1-71775314 Kalle Haatainen