Olen viime aikoina miettinyt paljon työelämätaitoja. Olen tänäkin keväänä puhunut opiskelijoiden kanssa taidoista, joita he saavat ja kehittävät opintojensa aikana. Yritän opetuksessa ja ohjauksessa nostaa esille taitoja, joita he harjoittelevat kursseilla ja tutkielmia tehdessään – taitoja, joita voi olla hankalaa itse huomata ja sanoittaa etenkin hakiessa kesätöitä, harjoittelupaikkoja tai siirtyessä työelämään. Ajattelinkin nyt kirjoittaa työelämätaitojen hahmottamisen vaikeudesta, ja siitä mistä tämä vaikeus voi kummuta etenkin yliopisto-opintojen aikana.

Vaikka yliopisto-opinnoista ei valmistukaan mihinkään tiettyyn ammattiin (pois lukien lääkärit, opettajat ym.), antavat ne todella paljon erilaisia ja tärkeitä työelämätaitoja. Nämä taidot hukkuvat helposti sisällön taakse, sillä akateemisessa maailmassa painotetaan usein teoreettisia periaatteita ja käsitteitä. Työelämässä kuitenkin keskitytään usein käytännön taitoihin ja soveltamiseen. Opiskelijat kokevatkin usein epävarmuutta siitä, mitkä taidot ovat tärkeitä tulevaisuuden työtehtävissä, miten he voivat näitä taitoja kehittää ja mikä tärkeintä, mitä taitoja heillä jo on.

Yksi yleisten työelämätaitojen hahmottamisen haasteista on käsitteen epämääräisyys ja moninaisuus. Rakkaalla lapsella ja tässä tapauksessa ei-ehkä-niin-rakkaalla konseptilla on monta nimeä ja määritelmää. Suomeksi saatetaan puhua yleisten työelämätaitojen lisäksi siirrettävistä taidoista, yleisistä työelämävalmiuksista, geneerisistä taidoista tai asiantuntijataidoista. Englanniksi termien joukko on vielä kirjavampi hieman toisistaan poikkeavin painotuksin: generic skills, generic attributes, employability skills, core competencies, core skills, essential skills, basic skills, key competencies, key skills, transferable skills, necessary skills, common skills… Ja uuvuttava listaus voisi vain jatkua.

Yksinkertaistetusti yleisillä työelämätaidoilla tarkoitetaan taitoja, joita voi soveltaa erilaisissa työtehtävissä ja tilanteissa. Näitä taitoja tarvitaan työssä kuin työssä. Vaikka työelämätaitoja pidetään tärkeinä, iso osa niistä on kuitenkin aika epämääräisiä ja vaikeasti hahmotettavia. Mitä oikein tarkoittaakaan esimerkiksi analyyttinen ajattelu? Yleisten työelämätaitojen arviointi voi olla hankalaa, sillä ne ovat usein niin sanottuja pehmeitä taitoja, joita on vaikea mitata tai arvioida tarkasti ja objektiivisesti.

Toisaalta työelämätaitojen hahmottamista saattaa vaikeuttaa se, että erilaisia työelämätaitoja on hurja määrä ja lisäksi työpaikoilla tarvittavat yleiset taidot voivat vaihdella suuresti eri tehtävien ja organisaatioiden välillä. Maantieteilijät esimerkiksi tunnetusti voivat päätyä todella, siis todella, erilaisiin työpaikkoihin. Itsekin olen suhteellisen yksipuolisen urani aikana harjannut rantojen kiviä hammasharjalla, pyörinyt lääkiksen labroissa tunnistamassa siitepölyjä, vetänyt koulutuksia ja opettanut kaikkea maan ja taivaan välillä (siis kirjaimellisesti kallioperästä pilviin). Ai niin, ja tutkinut. Näissä kaikissa tehtävissä olen tarvinnut aika erilaisia yleisiä työelämätaitoja.

Yliopistossa ollaan usein myös ympäristössä, jossa useimmat ympärillä olevat ovat taitavia. Usein tämä näkyy sisällöllisten teemojen haltuunotossa, mutta yleisesti ottaen opiskelijat ovat lahjakkaita myös muilta taidoiltaan. Akateemiseen maailmaan kuuluva vertaamisen kulttuuri, kehujen ja arvostuksen puute sekä paineet menestyä heijastuvat valitettavasti myös opintoihin, ja nämä ovat juuri niitä tekijöitä, jotka saavat riittämättömyyden tunteet roihahtamaan. Näin voi käydä myös yleisten työelämätaitojen kanssa. Aina löytyy joku, joka on lahjakkaampi kirjoittamaan, nopeampi omaksumaan tietoa tai taitavampi esiintyjä. Normaalissa työyhteisössä lahjakkaat ihmiset ympärillä ovat voimavara, mutta opintojen aikana yhteisöllisyyden puute ja yksilökohtainen arviointi voivat romuttaa tämänkin. Tämä on surullista, sillä kukaan ei tee työtä tyhjiössä ja yleensä ryhmänä saavutetut tavoitteet onnistuvat paremmin kuin yksin väkerretyt.

Toisaalta on hyvä muistaa, että itsensä vähättely on varmasti sisäänrakennettu suomalaiseen mielenmaisemaan…

Vaikka työelämätaitojen hahmottaminen voi olla haasteellista, on tärkeää tiedostaa niiden merkitys ja kehittää niitä aktiivisesti. Työelämätaidot ovat tärkeitä kaikissa työtehtävissä ja tilanteissa, joten niiden kehittäminen auttaa niin opiskelijoita kuin jo työelämässä olevia menestymään urallaan. Onkin siis älyttömän tärkeää tunnistaa yleisiä työelämätaitoja jo opintojen aikana. Päätinkin nyt listata ylös muutamia yleisiä työelämätaitoja, jotka ovat arvokkaita monilla eri aloilla ja joita erityisesti maantieteen opinnot opiskelijoille antavat:

  • analyyttinen ja systemaattinen ajattelu
  • kriittinen ajattelu
  • tiedon hankinta, tiedon laadun arviointi, tiedon analysointi
  • laajojen asiakokonaisuuksien sisäistäminen ja hahmottaminen
  • erilaiset viestintätaidot: kirjoittaminen & esiintyminen
  • kyky tiivistää olennainen
  • valmiudet oppia ja omaksua
  • kyky kehittää omaa osaamista
  • joustavuus ja sopeutumiskyky muuttuviin tilanteisiin
  • luovuus
  • eettinen ajattelu ja vastuullisuus
  • yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot
  • argumentointitaidot
  • ajanhallintataidot
  • suunnittelukyky
  • digitaaliset taidot
  • itsensä johtaminen, itseohjautuvuus, itsenäisyys
  • oma-aloitteisuus

Muuttuvassa työelämässä ja tulevaisuudessa näiden taitojen merkitys tulee vain korostumaan ja jatkossa yliopisto-opintojenkin tulisi paremmin vahvistaa näiden taitojen kehittymistä. Lisäksi ongelmanratkaisu-, päätöksenteko-, projektinhallinta- ja johtamistaitoihin tulisi panostaa yliopisto-opinnoissa nykyistä huomattavasti enemmän.

Lopetan taas kirjotukseni tarjoamalla mahdollisuuden perehtyä teemaan lisää. Seuraavista teoksista voi päästä syventämään ajatuksia yleisistä työelämätaidoista:

Binkley, M. ym. (2012). Defining Twenty-First Century Skills. In: Griffin, P., McGaw, B. & Care, E. (toim.) Assessment and Teaching of 21st Century Skills. Springer, Dordrecht. https://doi.org/10.1007/978-94-007-2324-5_2

Tuononen, T., Kangas, T., Carver, E., & Parpala, A. (2019). Yliopisto-opintojen anti viisi vuotta valmistumisen jälkeen – Tukivatko yliopisto-opinnot työelämätaitojen kehittymistä työuran näkökulmasta? Yliopistopedagogiikka, 26. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2019/02/08/yliopisto-opintojen-anti-tyoelamataitojen-kehittyminen/

Ursin, J., Hyytinen, H. & Silvennoinen, K. (toim.) (2021). Korkeakouluopiskelijoiden geneeristen taitojen arviointi: Kappas!-hankkeen tuloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021: 6. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han

Virtanen, A. & Tynjälä, P. (2019). Factors explaining the learning of generic skills: a study of university students’ experiences. Teaching in Higher Education 24: 7, 880–894. https://doi.org/10.1080/13562517.2018.1515195

Väisänen, S. & Hirsto L. (2020). How Can Flipped Classroom Approach Support the Development of University Students’ Working Life Skills? – University Teachers’ Viewpoint. Education Sciences: 10, 366. https://doi.org/10.3390/educsci10120366

Ps. Ihanaa, että kevät on edennyt vihdoin täällä pohjolassaki. Siksi kuva krookuksista ja hieman lyhyt teksti, koska pakko päästä ulos nyt!