Tutkimustyö vaatii äärimmäisen hyvää itseohjautuvuutta. Juuri mitään ulkoisia rakenteita tekemisen rytmittämiselle ei ole, ei kiinteitä työaikoja eikä nykypäivänä kiinteää työpaikkaakaan. Jotain pitäisi olla valmiina vuoden päästä, mutta on vaikeampi tietää, mitä pitäisi tehdä juuri tänä räntäsateisena torstaina, jotta tuohon tavoitteeseen pääsisi. Vielä vaikeampaa on saada itsensä tekemään se.

Prokrastinaatio lienee useimpien joustavaa tietotyötä tekevien vitsaus. Itse olen paininut sen kanssa aikojen alusta eli gradun kirjoittamisesta lähtien. Tiedän, millaiseen ahdinkoon ja häpeän syövereihin prokrastinaatio voi ihmisen ajaa.

Jos prokrastinaation kanssa painiminen olisi kamppailulaji, minulla olisi ainakin kokemuksen määrän puolesta siinä jo musta vyö. Olen kokeillut p-mörön selättämiseksi suunnilleen kaiken mahdollisen, ja siksi aionkin seuraavaksi jakaa neuvoja aivan häpeämättömästi. Seitsemän vinkkiäni prokrastinaatiosta kärsiville ovat:

1. Älä luule, että olet ainoa, joka kärsii aikaansaamattomuudesta. Tällainen harha voi vaivata varsinkin nuorta tutkijaa ensimmäisessä työpaikassaan. Kun tutkija nykyaikaisessa monitilatoimistossa kohottaa katseensa tietokoneensa ruudulta, saattaa hämäävästi vaikuttaa siltä kuin kaikki muut ahkeroisivat täyttä päätä. Todellisuudessa he saattavat hyvinkin kartoittaa vaihtoehtoja kylpyhuoneremontille, kirjoittaa rakkauskirjettä tai surffata uutisvirrassa.

2. Ole armollinen itsellesi. Älä edes kuvittele, että olisi mahdollista tehdä tietotyötä tehokkaasti kahdeksan tuntia päivässä. Ei se ole, ainakaan tavallisille kuolevaisille. Itselleen asettamansa tavoitteet tulee poikkeuksetta asetettua liian korkealle. Jos yrität arvioida jonkin asian tekemiseen menevää aikaa, kerro se neljällä.

3. Aloita aina puhtaalta pöydältä. Jos et eilen saanut tehtyä sitä mitä piti, älä oleta että pystyisit tänään ahkeroimaan eilisenkin edestä – ja sitä edellisen päivän ja sitä edellisen päivän. Muuten onnistut vain ajamaan itsesi velkavankeuteen, joka pahimmillaan johtaa täydelliseen toimintakyvyttömyyteen. Älä rankaise itseäsi kohtuuttomasti epäonnistumisista, vaan tunnusta tosiasiat ja aseta uudet realistiset tavoitteet.

4. Luo työpäiviisi rakenne. Pomodoro-tekniikka on klassikko: siinä pyritään työskentelemään keskittyneesti ja keskeytyksettä 25 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen pidetään lyhyt tauko. Esimerkiksi kahdeksan tällaista 25 minuutin pätkää eli ”tomaattia” päivässä on jo hyvä tavoite. Tämä antaa päiviin rakennetta, jota ilman kaikki on pelkkää puuroa.

Itse käytän tällä hetkellä työn organisoimisen apuna ruutuvihkoa. Joka viikko otan esiin uuden aukeaman. Oikealle sivulle kirjoitan tehtävien asioiden listaa, vasemmalle kirjaan päivittäisten työtuntien ja aikaansaamieni tomaattien määrän. Itse asiassa käytän hieman paranneltua versiota pomodoro-tekniikasta, jonka on esitellyt David Cain kirjassaan How to Do Things.

5. Eliminoi addiktiot. Vuosien varrella olen joutunut muun muassa poistamaan pasianssin tietokoneeltani ja asentamaan selaimeen lisäosan, jolla voin blokata pääsyn uutissivustoille. Puhelinriippuvuus on yksi nykyajan vitsaus, jonka herraksi olen päässyt vasta aivan viime aikoina. Ainoa toimiva ratkaisu oli se, että poistin puhelimestani nettiselaimen kokonaan. Voin yhä käyttää tarpeellisia työkaluja, kuten viestisovelluksia ja karttoja, mutta en voi mennä nettiin, ellen käy säätämässä puhelimen asetuksia. Uutis- ja somesovellukset olen luonnollisesti poistanut aikaa sitten.

Olen käyttänyt myös Forest-nimistä sovellusta. Siinä voi asettaa ajastimeen aikarajan ja samalla istuttaa digitaalisen metsäänsä puuntaimen. Jos puhelinta käyttää ennen aikarajan umpeutumista, puu kuolee.

6. Tarpeen tullen luovuta. Jos tilanne menee oikein pahaksi ja aiheuttaa paljon kärsimystä, voi olla viisainta vain luovuttaa koko asian tekemisen suhteen tai delegoida se jollekulle muulle, jos se on mitenkään mahdollista. Tämä voi tarkoittaa isojakin ratkaisuja, kuten työpaikan tai opiskelualan vaihtamista.

Useimmiten vitkuttelu on melko harmitonta ja lähinnä hidastaa tekemistä, mutta pahimmillaan se nostattaa etenemisen tielle ylitsepääsemättömiä muureja. Kun jotakin asiaa ei saa tehtyä ja siihen alkaa kietoutua häpeää ja syyllisyyttä, muuttuu tekeminen entistä vaikeammaksi. Syntyy kierre, joka voi lamauttaa toimintakyvyn kokonaan. Pahaan aikaansaamattomuuteen liittyy usein myös mielenterveysongelmia, kuten masennusta. Pahimmillaan esimerkiksi yksi vastaamaton sähköposti voi johtaa siihen, ettei sähköpostiaan pysty avaamaan enää ollenkaan. Kaikille tällaiseen tilaan päätyneille suosittelen vertaistueksi esimerkiksi tätä podcastia ja tätä Robert Wiblinin kirjoitusta.

7. Älä häpeä itseäsi. Ei kyse ole sinusta, vaan siitä millaisia me ihmiset satumme olemaan. Itsensä ohjaaminen pitkäpiimäisten, työläiden ja monimutkaisten asioiden tekemisessä on oikeasti todella vaikeaa. Lisäksi olemme yhteiskuntana vielä aivan lapsenkengissä esimerkiksi siinä, miten kännykkäriippuvuutta ja informaatiotulvaa suitsitaan. Sovellusten koukuttavuus on viritetty huippuunsa, käytön rajoittamista helpottavia työkaluja ei ole vielä juurikaan kehitetty. Yksilö heikon tahdonvoimansa kanssa on tässä suossa melko mahdottoman tehtävän edessä.

Kaikista hyvistä aikeistani huolimatta repsahdan työskentelyryhdistäni säännöllisesti ja joudun ryhdistäytymään aina uudelleen. Tällainen aaltoliike tuntuu kuuluvan elämään, mutta syyllisyydestä irtaantumisessa olen onnistunut aika hyvin. Kun ei pode turhaa häpeää ja syyllisyyttä, aikaansaaminenkin on paljon helpompaa. Osa minusta haaveilee silti myös työstä, jossa p-mörön kanssa ei tarvitsisi painia: työstä, jossa olisi selkeät tavoitteet ja selkeä ulkoinen rakenne.