Viime viikkoina Suomessa on käyty keskustelua hiilinielujen romahtamisesta. Näiden keskustelujen yhteydessä myös tiedevastaisuus nosti päätään jälleen kerran. Mitä yksittäinen tutkija voi Suomessa tehdä tiedevastaisuudelle?

Metsien hiilinielujen kohdalla poliitikot totesivat muun muassa, “tarvitaan lisää tutkimusta”, “pitää selvittää miksi hiilinielut heittelehtivät”. Tämänkaltaiset heitot ovat samankaltaisia mitä ilmastonmuutosta vastustavat tahot ovat viljelleet vuosikymmeniä. Tästä herää kysymys miksi metsäkeskustelussa ei uskota asiantuntijoita? Erityisesti koronan aikana asiantuntijoiden vastustus oli hyvin näkyvää ja osa oli valmis osoittamaan jopa mieltää eduskuntatalon edessä. 

Uusimpana ilmiönä tiedevastaisuuteen on tullut tieteen tekijöiden ja instituuttien poistuminen sosiaalisesta mediasta. THL uutisoi, että se poistuu twitteristä asiattomien kommenttien vuoksi, sillä suurin osa THL:n saamista kommenteista olivat disinformaation levittämistä. THL:n lähteminen sai sosiaalisessa mediassa osakseen seuraavanlaisia kommentteja: “asiantuntija organisaation pitäisi kyetä vastaamaan faktoilla..”. Samankaltaista metodia ilmastonmuutosta vastustavat tahot käyttävät jossa tieteentekijällä pitäisi olla aikaa vertaisarvioida ja käydä läpi satoja erilaisia blogikirjoituksia ja Youtube-videoita ja kertoa mikä niissä on väärin, tai miksi jokin tutkimustulos on väärin ymmärretty.

Vuonna 2022 julkaistu tiedebarometri valottaa suomalaisten asenteita tieteeseen. Mielenkiintoisin tulos on, että 50% tiedebarometriin vastanneista on sitä mieltä, että Suomessa tehdään paljon hyödytöntä tutkimusta. Toisaalta 33% on sitä mieltä, että tutkimusrahoitus pitäisi kohdentaa vain taloudellista hyötyä tuottavaan tutkimukseen.Ihmisillä on siis jokin mielikuva hyödyttömästä tutkimuksesta ja tutkimuksen taloudellisesta hyödystä. Kuluvalla vaalikaudella eduskuntaa myöten Suomen Akatemian rahoitusta on kritisoitu nostaen esille yksittäisiä tutkimuksia, ja ihmetelty miksi näitä on rahoitettu. Listalla ovat olleet niin historiantutkimus kuin kulttuurinen tutkimus. 

Tästä herää kysymys: tietävätkö ihmiset mitä tutkimuksen tekeminen on, ja pitäisikö kaikkien tutkijoiden olla enemmän näkyvillä kertoen omasta tutkimuksestaan? Vai auttaako tiedevastaisuuteen vain tieteellisen prosessien avaaminen?  Turhan tutkimuksen mysteeri tuntuu elävän melko vahvana suomalaisessa yhteiskunnassa. Vielä tiedevastaisuus ei ole suuren suuri ongelma Suomessa, mutta tämä ongelma nostaa päätään ja asialle on lienee hyvä tehdä jotain ennen kuin ongelma on suuren suuri. Tässä yksi merkittävä tekijä on tieteen, tutkimuksen ja koulu järjestelmän riittävä rahoitus, joka takaisi riittävät resurssit niin opetukseen kuin tutkimukseen. Lukutaidon ja matemaattisten taitojen heikentyessä, minkätasoista  ymmärtämistä tieteellisiin prosesseihin liittyen maallikoilta voi olettaa?

Vaalien alla politikot tuovat esille omia priorisointejaan kertomalla mistä he leikkaisivat rahoitusta ja mistä eivät. Urheilugaalan yhteydessä järjestetyssä. Vastaavanlaista tieteenpuolesta tulevaa ulostuloa politikoilta ei ole kuulunut. Tällaiset ulostulot ja priorisoinnit antavat mielikuvan, että urheilu on tärkeämpää kuin yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehtävä tutkimus ja tulevaisuuden luomistyö.