Mikä ihmeen pedagoginen johtaja?

Pedagoginen johtajuus on yksi yliopistomme uusi avaus vuoden 2022 alusta. Tiedekuntien eri osastoille nimitetyt pedajohtajat ovat osaltaan kunkin yksikön varajohtajia. Niemensä mukaisesti pedajohtajat ovat vastuussa yksiköiden opetukseen liittyvistä asioista ja opinto-ohjelmien johtamisesta. Tällaiseen uuden rakentamisen kelkkaan hyppäsin itsekin mukaan vuoden alusta.

Kuukausittain Pedajohtajaverkostossa kokoonnumme yliopistotasoisesti akateemisenrehtorin kokoon kutsumana. Verkostossa jaamme ajankohtaisia yhteisiä teemoja ja saamme eväitä omien opetusohjelmiemme kehittämiseen, johtamiseen ja eteenpäin viemiseen. Kuukausittain opetusvaradekaanin luotsaamana tapaan myös Filosofisen tiedekunnan opetuksesta vastaavia henkilöitä sekä opiskelijaedustajia. Itse puolestani olen vastuussa opetuksen kehittämisen kokouksista omalla osastollamme.

Oman osaston koulutuksen kokouksissa käsiteltävät asiat liittyvät kiinteästi opetuksen kehittämiseen, toteutukseen ja uusien suuntaviivojen rakentamiseen.  Käsittelemme esimerkiksi opiskelijapalautetta ja sovimme toimenpiteet, jotka nousevat palautteen käsittelystä. Myös vuosittain kahdesti pidettävä palautepäivä saa muotonsa opiskelijapalautteesta sekä työryhmän keskusteluista.

Tällä hetkellä meillä on osastolla menossa kaksi isompaa opetuksen kehittämiseen liittyvää hanketta: kansainvälisen opetuksen kehittäminen sekä oppilaitosten välisen ristiinopiskelun syventäminen. Molemmat nämä kokonaisuudet ovat uusia opetuksellisia avauksia, jotka vaativat opetussuunnitelman äärellä työskentelyä ja neuvottelua sekä uuden rakentamista.

Työn konkretia

Mitä muuta pedajohtaja sitten tekee kuin muutaman kokouksen kuukaudessa? Opetussuunnitelmatyön johtaminen on konkreettinen osa työtäni. Myös silloin kun OPS-työssä ei varsinaisesti tapahdu suurempia, joka vuosi tapahtuu jotakin, joka vaatii reagointia. Pienet ja suuretkin OPS muutokset sekä tulevan lukuvuoden opetusaikataulut ovat luupin alla vuoden vaihteen molemmin puolin.

Opiskelijavalintaan liittyvät moninaiset asiat seuraavat pedajohtajan pöydällä vuoden kierrossa säännöllisesti. Se mikä näyttäytyy hakijalle pääsykokeena tai valintakurssina, on kuitenkin edeltänyt valinnanperusteiden muotoilut ja niiden hyväksynnän tiedekuntaneuvostolta jo edellisenä syksynä. Toisin sanoen, jo ennen kuin uudet opiskelijat on varsinaisesti astuneet taloon, aletaan valmistella seuraavan kierroksen valintaperusteita.

Vuoden kierrossa käsittelen myös tukun opiskelijoiden erilaisia hakemuksia. Esimerkiksi aiemman osaamisen tunnistamiseen liittyvien hyväksiluku- ja sisällyttämishakemusten kautta opiskelijan on mahdollista saada opintopisteitä aiempaan osaamiseen tai opintoihin perustuen. Erityisen tuen tarpeen hakemusten perusteella opiskelija voi saada esimerkiksi lisäaikaa tenttivastausten tekemiseen. Tällaisia hakemuksia käsittelen työssäni oikeastaan sitä mukaan kuin niitä tulee.

Vuoden kierrossa on joitakin hetkiä, kun sijaistan osastomme johtajaa. Tällöin tarkistan ja hyväksyn laskuja sekä mahdollisesti erilaisia matkasuunnitelmia. Sekä olen valmiudessa siihen, että jotakin yllättävää tapahtuu. Sitten yllätysten sattuessa koitan parhaani mukaan selvitellä asioita ja viedä eteenpäin.

Miksi pedajohtajaksi?

Yliopistojohtajuus on sikäli omalaatuista johtajuutta, että valtaosa tehtävistä tapahtuu oman toimen ohessa eikä rikastumaan vastuutehtävien kautta pääse. Miksi siis ottaa itselleen lisäpala kakkua, joka tuo mukanaan aimo annoksen hommia?

Itselleni yliopiston etäaika oli ja on ollut jokseenkin kummallinen kokonaisuus. Asun satojen kilometrien päässä kampuksesta, jossa työskentelen. Silti jollakin erikoisella tavalla aloin kokea uudenlaista yhteisöllisyyttä ja kuulumisen tunnetta Itä-Suomen yliopistoon koronaetäilyn aikana.

Nämä kokemukset ovat minulla paikantuneet omalta osaltaan erityisesti innostavaan johtajuuteen – sekä osaston johtajaan, dekanaattiin että rehtoraattiin. Tekemisen meininki, ketteryys, luottamus ja kannattelu olivat läsnä juuri silloin, kun eniten tarvittiin. Ja ovat edelleen. Tuollainen esimerkki johtajuudesta sai myös minut innostumaan pedajohtajuudesta. Työ näyttäytyi mahdollisuutena osallistua yliopiston yhteiseen tekemiseen ja kehittämiseen.

Summa summarum, kannattiko? 

Tässä kohden vuotta voi todeta, että yliopistohallinto on tullut monelta osin tutummaksi. Arjen tärkeät työkaverit löytyvät osastosihteeristä, opintosihteeristä ja amanuenssista – kolmen kopla, joka tietää vastauksen melkein kaikkiin arjen kysymyksiin.

Ja toki osastomme omasta johtoryhmästä – osastonjohtajasta ja varajohtajakollegasta – joiden kanssa saa sparrata, ihmetellä ja kysyä.

Summana vuodesta voisi todeta, että on ollut varsin antoisaa oppia uutta. Olen oppinut paljon hallinnosta, mutta myös itsestäni työntekijänä. Jokakeväisessä kehityskeskustelussa olen tähän asti päätavoitteekseni asettanut yhden asian: en polta itseäni loppuun. Tänä vuonna iloitsen erityisesti tämän tavoitteen saavuttamisesta: kokonaisbalanssi on ollut kouluarvioinnissa ollut ehkä 8+. Hitunen lisää itsemyötätuntoa ja lupaa sanoa ”ei”, ei ole pahitteeksi ensi vuotta ajatellen. Väittelin itse keväällä 2017 ja kokemukseni on, että mitä kauemmin yliopistolla pyörii, sen tärkeämmäksi on tullut pitää huolta työhyvinvoinnista. Pedajohtajana haluan – ja voin – osaltani olla edistämässä työhyvinvoinninkin teemoja.

Pedajohtajana lähtökohtana on tarkastella, miten haasteet selätetään ja yhdessä katsoa ennakkoluulottamasti kohti uutta.