Jätin akateemisen maailman taakseni noin pari vuotta sitten – valmiina uuteen ja kyllästyneenä yliopistoarkeen. En ole joutunut katumaan päätöstäni vaan päinvastoin olen vakuuttunut, että nykysessä työssäni pystyn vaikuttamaan ympäröivään maailmaan nopeammin kuin yliopiston tutkimustuloksien kautta. Kaiken lisäksi pääsen tekemään itselleni merkityksellisiä asioita. Nautin työstäni, joka yhdistää tutkimusta ja tuotekehitystä, uuden luomista ja vanhan parantamista. Olen osa pientä ydintiimiä, joka pakertaa jonkin uuden parissa.

Noin 10 vuotta ennen tätä päivää, DI-opintojen loppu puolella, tein päätöksen siirtyä teollisuuteen väitöksen jälkeen. Käytin 5 vuotta DI:ksi valmistumisen jälkeen tiedon ja taitojen kartuttamiseen. Koin diplomi-insinööriksi valmistumisen jälkeen olevani raakile ja täysin väärällä taustalla varustettu nainen hakeutumaan energiateollisuuden työpaikkoihin. Olin perustieteiden diplomi-insinööri. Tohtoriopintojen aikana yhdistelin energiatekniikan ja fysiikan oppeja ja loin verkostoja alan yrityksiin. Arvioisin, että verkostoni omalla alallani ja energiatekniikan alalla olivat keskimääräistä laajemmat.

Nämä verkostot eivät kuitenkaan pelastaneet kolme ja puoli vuotta sitten, kun aloin todella hakea teollisuuden työpaikkoja. Oivalsin, ettei minun kannata odottaa tohtoriksi valmistumiseen asti, jotta voisin hakea töitä. Seuraavien vuosien aikana lähetinkin enemmän työhakemuksia kuin edes muistan, ja kävin lähes kymmenessä työhaastattelussa. Jokainen haastattelu opetti minulle jotain itsestäni, mutta myös rekrytoivista esihenkilöistä. Tänä aikana väittelin myös tohtoriksi – yli vuoden verran ennen kuin viimein sain haluamani työn.

Tässä oivallukseni takana olleita yksittäisiä ajatuksia, joiden vuoksi aloitin työnhaun hyvissä ajoin:

  1. Voin harjoitella työnhakua, koska hakeminen ei sido mihinkään.
  2. Haastattelutilanteisiin suhtauduin keskustelutilaisuuksina, joista voin myös oppia jotain. Haastattelu ei myöskään sido mihinkään.
  3. Minä en ole ainoa hakija.
  4. Minun pitäisi hakea paikkoja, jos halusin, että minulla olisi työpaikka valmistuttuani.
  5. Hyvin harva opiskelija tullaan hakemaan yliopistolta töihin ilman hakemista.
  6. Hakemalla ja osallistumalla haastatteluihin loin myös verkostoja ja mainostin itseäni.
  7. Kukaan ei tiedä, että olet valmis siirtymään muualle, ellet sinä itse sano sitä ääneen. Muut eivät siis osaa lukea ajatuksiasi.

Lopulta onnella, sattumalla ja oikealla ajoituksella, sekä niillä verkostoilla oli suuri rooli teollisuuteen siirtymisessäni pari vuotta sitten. Ja myöhemmin yhtiön sisällä positiota vaihtaessani. Ai mitenkö? Hain määräaikaista positiota nykyisestä firmasta ja rekrytoivana esihenkilönä oli verkostoni jäsen. Pääsin haastatteluun ja yrityksen sisäisten keskustelujen jälkeen minulle tarjottiin erikseen minun osaamiselleni räätälöityä määräaikasta tehtävää. Otin tarjotun tehtävän vastaan ja siirryin nopeasti teollisuuteen. Minä ja esihenkilöni tiedostimme kokoajan työsuhteeni määräaikaisen laadun. Kun määräaikaisuudestani oli kulunut noin puolet, esihenkilöni suositteli minua työtehtävään, jota en olisi itse koskaan päätynyt hakemaan suoraan akateemisesta positiosta – en myöskään tuntenut rekrytoivaa esihenkilöä entuudestaan. Oli onneni, että olin yrityksessä sisällä ja sattumaan, että nykyinen ei verkostooni kuulunut esihenkilöni päätti palkata minut taustastani riippumatta vakituiseksi samaan yritykseen.

Rohkaisen sinua miettimään tavoitteitasi ja päivittämään tulevaisuuden suunnitelmasi vähintään kerran vuodessa. Mikäli haluat siirtyä akateemisesta maailmasta teollisuuteen – varaudu tekemään töitä sen eteen. Kannustan laatimaan työhakemuksia yrityksiin ennen valmistumista erityisesti jos paikka sinua kiinnostaisi, koska toista samanlaista paikkaa ei välttämättä ole aukeamassa aivan heti.

Kirjoittaja työskentelee energiateollisuudessa ja on löytänyt esihenkilön, joka arvostaa tohtorin tutkinnon mukanaan tuomaa työkokemusta.