Tutkimuksen tekeminen ei aina ole hirveän suoraviivaista puuhaa, missä aloitusvaiheessa tietäisi mistä päin aineistoja ne mielenkiintoisimmat tulokset löytyvät. Eikä tutkimus aina suju kuin strömsöössä, vaikka selkeä suunnitelma olisikin vain toteuttamista vaille valmis.

Tässä on yksi esimerkki siitä miten monimutkaisessa tutkimus projektissa voi käydä, vaikka suunnitelma on hyvin selkeä ja vain toteuttamista vaille valmis. Vaikka väitöskirja on takanapäin se ei tarkoita sitä että vielä voisi unohtaa kaikki projektit joissa olet ollut töissä väitöskirjan aikana, vaikka työpaikkakin on vaihtunut. Väitöskirja tutkijana ilmatieteenlaitoksella osallistuin projektiin jossa kehiteltiin uutta tapaa mallintaa globaalissa ilmastomallissa pienhiukkasten ja pilvien vuorovaikutuksia. Tutkimus ei valmistunut vielä väitöskirjan aikana, ja olisi sääli ollut heittää tutkimuksen romukoppaan jo tehty työ. Kun väitöskirja valmistui tutkimuksen piti olla julkaisun kirjoittamista vaille valmis. Toisin kuitenkin kävi. Loppu metreillä löytyi ilmastomallin koodista pienen pieni bugi jonka seurauksena kaikki ilmastomallilla tehdyt simulaatiot piti toistaa sekä analysoida uudestaa.


Ohjelmoinnissa tapahtuneet pienet virheet eivät ole ainoat jotka saattavat päivittäisessä tutkimuksessa aiheuttaa harmaita hiuksia. Välillä analysoitava aineisto voi olla valtava ja tutkijalla on olo että erilaisiin kuvaajiin suorastaan hukkuu. Toisaalta ilmastotutkijalla joka käyttää ilmastomalleja työssään on aikaa uida erilaisten kuvaajien parissa silloin kun ilmastomallit pyörivät supertietokoneen syövereissä. Toisaalta hyvin usein kun on olo että on saanut ilmastomallin simulaation toimimaan, sähköpostiin tipahtaa viesti jossa hellävaroen kerrotaan että ajosi on päättynyt johonkin mystiseen virheilmoitukseen.


Tutkijan arkipäivässä tuntuu olevan hyvä jos omaa riittävästi kärsivällisyyttä