Tarvitseeko tutkija edelleen liikkuvuutta?

Keväällä Suomen Akatemia ilmoitti uudistavansa rahoitusmalliaan akatemiatutkijoiden ja tutkijatohtoreiden rahoitusten osalta, ja samalla hakuehdoista poistettiin liikkuvuusedellytys. Liikkuvuusedellytys velvoitti tutkijoita vaihtamaan tutkimusympäristöä väittelemisen jälkeen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, jotta he olisivat olleet kelpoisia hakemaan akatemiatutkijan tai tutkijatohtorin tehtäviin. Koronapandemian vuoksi ehdosta joustettiin sellaisten tutkijoiden kohdalla, joille korona oli tehnyt ylitsepääsemättömän esteen liikkuvuuden toteuttamiseksi.

Kuten jo muutaman vuoden takaisessa kirjoituksessani totesin, liikkuvuusehto oli mielestäni monellakin tapaa ongelmallinen, ja olinkin sen poistamisesta iloinen. Ehdon poistaminen palvelee etenkin niitä tutkijoita, joille muuttaminen toiseen kaupunkiin tai valtioon on hankalaa tai jopa mahdotonta esimerkiksi hoiva-, perhe- tai terveyssyiden vuoksi. Samalla tutkijoilla voisi uudistetussa mallissa olla mahdollisuus pitkäjänteisempään työskentelyyn, kun jatkaminen väitöksen jälkeen samassa tutkimusryhmässä ei rajoittaisi tulevaisuuden rahoitusmahdollisuuksia.

Uudessa mallissa liikkuvuuden tuottamat tavoitteet, itsenäistymisen vahvistuminen ja osaamisen monipuolistuminen, on siirretty yhdeksi osaksi hakijan urakehityksen arviointia. Akatemia kertoo, että uudistetussa rahoitusmallissa ”Hakijalta odotetaan tästä jo hakuvaiheessa osoitettavissa olevia näyttöjä, joita voivat olla muun muassa kokemus erilaisista tutkimusympäristöistä, kyky rakentaa yhteistyöverkostoja, yhteishankkeet tai aiempaa uravaihetta itsenäisempi julkaisutoiminta.” Eli tavallaan uudessakin mallissa liikkuvuudesta palkitaan, mutta rinnalle on tullut myös muita tapoja osoittaa itsenäistymistä ja osaamisen kasvattamista väitöksen jälkeisessä työarjessa. 

Ehkäpä uuden mallin ansiosta meitä väitöskirjatutkijoita kannustetaan vieläkin aktiivisempaan verkostojen kasvattamiseen jo väitöksen aikana, esimerkiksi konferenssien tai lyhyiden tutkimusvierailuiden yhteydessä. Vastaavasti uuden rahoitusmallin myötä yhteistyöhankkeiden painoarvo voisi olla tulevaisuudessa nuoremmille tutkijoille entistäkin suurempi, koska ne osattaisiin nähdä selkeämmin vaihtoehtona perinteiselle liikkuvuudelle.

Seurasin kevään aikana Twitter-kuplani keskustelua uudistukseen liittyen. Muutama kokeneempi tutkija totesi, että vaikka liikkuvuusedellytys tiukkana ehtona poistui, saatetaan silti olettaa tutkijan vaihtavan työympäristöä väitöksen jälkeen. Uudistuksen myötä rahoitusta voi hakea vasta kahden vuoden päästä väitöksestä, ja perinteisen ajatusmallin mukaisesti voisi ajatella, että post doc-jakso suoritetaan muualla kuin kotiyliopistossa. Olen itse kuullut joidenkin tutkijoiden toteavan, että postdoc-vaihe ulkomailla on elintärkeä osa tutkijan uraa. Jos akatemian arviointipaneelin sattuu monta sellaista arvioitsijaa joilla on tällainen ajatusmalli taustalla, kuinka iso vaikutus liikkuvuudella voi edelleen olla arvioinneissa? Näin ruohonjuuritason tieteilijänä on vaikea nähdä, että millaisilla mekanismeilla Akatemia aikoo varmistaa urakehityksen arvioinnin monipuolisuuden ja yhdenvertaisuuden.

Koronavuosien etätyöskentelyn pohjalta voisi olettaa, että työskentely ulkomaille onnistuisi helposti etänä Suomesta käsin, ja tutkijat voisivat tällä tavalla saavuttaa liikkuvuuden tuomia hyötyjä. Kaikille etätyöskentely ei kuitenkaan välttämättä sovi, sillä esimerkiksi kodin muuttaminen pitkäaikaiseksi etäkonttoriksi voi olla näin haastavaa vaikkapa asunnon pienen koon tai ruokakunnan muiden jäsenten vuoksi. Itse en oikein ole vieläkään onnistunut luomaan hyvää rutiinia pitkäaikaiseen etätyöskentelyyn, vaikka sitä on päästy harjoittelemaan koronavuosien aikana runsaasti.

Etätyöskentely toiseen valtioon voi myös teettää ongelmia sosiaaliturvan kanssa. Ymmärtääkseni Suomen Eläketurvakeskus tulkitsee EU:n säädösten pohjalta, että työskentely ulkomaalaiselle työnantajalle siirtää myös työntekijän sosiaaliturvan työskentelyvaltioon. Tietyissä tapauksissa työntekijä voi hakea A1-todistusta, jonka perusteella hän voi pitää sosiaaliturvansa Suomessa.

A1-todistuksen saaminen ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu, ja joskus se voidaan jopa perua jälkikäteen. Esimerkiksi tutkija Minna Vigren joutui taloudelliseen ahdinkoon viime syksynä, sillä hänen A1-todistuksensa peruttiin, ja Kela ilmoitti perivänsä maksamiaan etuuksiaan takaisin. Vigren oli työskennellyt Suomesta käsin tutkijana Tukholman yliopistossa. A1-todistuksen peruminen vei häneltä mahdollisuuden sairauspäivärahoihin, ja hän kertoo tämän vuoksi eläneensä nollatuloilla useita kuukausia.

Vastaava kauhuskenaario sattui suomen kielen tutkijalle Kata Melanderille, joka myös työskenteli Suomesta etänä Tukholman yliopistoon. Melanderin kohdalla sosiaaliturvan katkaisu Suomessa johti siihen, että hänen oli pakko irtisanoutua Tukholman yliopiston osa-aikaisesta työstään. Molemmissa tapauksissa A1-todistuksen perumiseen liittyi virkasuhde, sillä Ruotsissa, kuten monessa muussakin EU-maassa, yliopistojen työsuhteet ovat virkoja. Ymmärtääkseni Eläketurvakeskus on virkasuhteiden kohdalla tiukempi, sillä virkamiehet kuuluvat pääsääntöisesti työnantajamaan sosiaaliturvaan. Edellä mainitut tapaukset ovat varmasti äärimmäisiä esimerkkejä. Kuitenkin ne minusta osoittavat hyvin, että millaisia hankaluuksia edes virtuaalinen liikkuvuus voi joillekin tutkijoille tuottaa.

Jään innolla seuraamaan, että miten Suomen Akatemia käsittelee liikkuvuutta osana urakehitystä tulevina vuosina. Ehkäpä tulevaisuuden tiedemaailmassa painotetaan erilaisia asioita kuin nykyisin, ja liikkuvuus voitaisiin nähdä enemmän vaikkapa enemmän resurssien jakamiseen liittyvänä aktiviteettina. Millaisia ajatuksia liikkuvuusehdon poistaminen herättää teissä Akatemian jalkaväen lukijat?

4 Kommenttia

  1. E.

    Hyvä että liikkuvuusehto poistuu, jo kirjoituksessakin mainituista syistä.

    Siitä erillinen asia on se, että esimerkiksi juuri Suomen ja Ruotsin väliset sosiaaliturva-asiat ovat edelleen turhan hankalia huolimatta siitä, että työvoiman liikkuvuuden pitäisi olla kovinkin vapaata. Itse olin syksyllä töissä ruotsalaisessa yliopistossa. Työ on jo päättynyt ja olen töissä Suomessa, mutta sosiaaliturva-asia on Suomen ja Ruotsin laitoksilla edelleen kesken ja kummallisen ristiriitainen, vaikka alun perin olin itse laittanut hakemuksen Ruotsiin, koska uskoin aiempien kokemusten perusteella sinne sosiaaliturva-asioissa kuuluvani. Onneksi en tarvitse mitään etuuksia, mutta toki eläkemaksut olisi kiva saada maksettua oikein. En ymmärrä miksi nämä viranomaiset eivät voi jotenkin joustavammin kommunikoida keskenään. Sen sijaan päätösten teko kestää kummallakin usein kuukausia, ja he saattavat siirtää hakemuksia toisilleen mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että toinen ratkaisisi asian automaattisesti ja nopeasti.

    Toivottavasti lisääntynyt etätyö pakottaisi myös nämä laitokset tarkastelemaan käytäntöjään ja yhteistyökuvioitaan, tai voisiko siihen tulla jotain helpottavia lainsäädännöllisiä juttuja, en tiedä.

    • Tuuli Miinalainen

      Onpa hämmentävää, että Suomen ja Ruotsin välillä liikkuminen on tehty noin hankalaksi. Kuitenkin mainostavat pohjoismaista yhteistyötä ja tavoitetta tehdä Pohjolasta integroitunut alue isolla rahalla (https://www.norden.org/fi). Jospa tosiaan koronavuosien kylkiäisenä saataisiin tuohon paremmat prosessit ja järjestelmät.

      Toivottavasti sinun kohdallasi saavat sosiaaliturvaan liittyvät asiat pian selvitettyä. :)

  2. Liikkuva nainen

    Ulkomaille pakottaminen kuulostaa kovalta mutta omalla kohdalla jaksot ulkomailla ovat olleet uran parasta antia, kaikki 3. Harmi, jollei voi kokea tällaista upeaa kasvumahdollisuutta. Tiedostan kyllä rajoitteen hankaluuden monille, itse järjestin elämäni niin että onnistuu, perhe muuttaa mukana jne. Se on kyllä paljon vaadittu toiselta, vapaaehtoisena toimena kannustan ulkomaille ehdottomasti, ulkomaanvierailut ovat uran ja ajattelun kehittämisen parasta antia. Ei niiden kuitenkaan tarvitsisi arviointikriteeri olla – toivoisin tulosten puhuvan puolestaan, mutta ken tietää.

    • Tuuli Miinalainen

      Monille liikkuvuus on varmasti uran hienoimpia juttuja, ja onhan se varmasti vaivan arvoista jos olosuhteet ja terveydentila antavat liikkuvuudelle myöten. Ja huippua, että olet saanut itsellesi sen tilaisuuden järjestymään!

      Itse olen ennen väitöstäni ollut ulkomailla alan töissä muutamaan otteeseen, mutta harmittavasti näille ei akateemisessa maailmassa anneta kovinkaan suurta arvoa. En jotenkin omalla kohdallani osaa nähdä liikkuvuuden tuovan niin suurta lisäarvoa, koska olen jo heinäsirkkamaisesti vaihtanut ryhmästä toiseen useiden vuosien ajan. Ehkäpä tosiaan tulevaisuudessa keskitytään enemmän niihin liikkuvuuden ”tuloksiin” kuten totesitkin. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2022

Teeman luonut Anders NorenYlös ↑