Tammikuussa 2020 olin juuri muuttanut takaisin Helsinkiin. Kun koronapandemia pakotti meidät koteihimme samana keväänä, jouduin pohtimaan prioriteettejani uudestaan. Erityisesti työn ja vapaa-ajan erottaminen vaati totuttelua uudessa tilanteessa. Liikunta on auttanut työn ja vapaan rajaamisessa. Aiemmin en harrastanut liikuntaa ollenkaan, enkä ollut harrastanut merkittävissä määrin yli kymmeneen vuoteen.
Kipinänä liikunnan lisäämiseen toimi tämä Helsingin Sanomissa julkaistu juoksuohjelma (maksumuuri), jonka avulla harjoittelin ensin niin, että jaksoin juosta viisi kilometriä. Halusin aloittaa juuri juoksuharrastuksen, koska halusin minimoida ajan, joka liikuntapaikalle siirtymiseen kuluu. Myöhemmin syksyllä juoksin kymmenen kilometriä samanlaisen kaverini vinkkaaman, netistä löytyvän ohjelman avulla. Syksyllä 2020 ostin ensimmäisen urheilukellon, jonka laatimilla juoksuohjelmilla olen lenkkeillyt yhdestä viiteen kertaan viikossa tähän päivään asti.
Kun aloitin juoksemisen, ajattelin, että minulla on hyvä olla tulostavoitteita. Kymmenen kilometrin juoksemisen jälkeen asetin tavoitteekseni juosta viisi kilometriä alle 35 minuutin. Saavutin tämän tavoitteen keväällä 2021. Tämän talven harjoitustavoitteenani on ollut juosta kymmenen kilometriä alle 8 minuuttia/kilometri -tahdilla. Kuukauden päästä näen, saavutanko tämän tavoitteen. Tavoitteeni ovat olleet minulle merkityksellisiä, ja ne ovat olleet mahdollisi saavuttaa. Jossain tulevaisuudessa häämöttää myös puolimaraton, jonka haluaisin juosta.
Ennen juoksuharrastukseni en osannut arvata, kuinka paljon liikunta auttaa työssä jaksamisessa. Yllätyksekseni minulle juoksemisessa tärkeimmäksi on tullut sen mieltä huoltava vaikutus. Juoksulenkillä työ- ja muut hoidettavat asiat asettuvat uudenlaiseen perspektiiviin. Lempilenkkejäni ovat yli tunnin mittaiset lenkit, jotka tehdään matalilla sykkeillä juuri niiden mieltä hoitavan vaikutuksen vuoksi.
Minulla on vaikeuksia pitää yllä säännöllistä lenkkeilyrytmiä, kun töissä on paljon tehtävää ja määräajat lähestyvät. Tällaisina hetkinä teen enemmän töitä ja jätän ensimmäisenä lenkin välistä, vaikka tiedän sen olevan pöljää. Useamman kerran työurani aikana on käynyt niin, että olen pakolla tehnyt myöhään töitä, kun olen yrittänyt ratkaista jotain ongelmaa. Lopulta olen luovuttanut. Seuraavana työpäivänä ongelma on yleensä ratkennut kuin itsestään, kun aivot ovat saaneet levättyä. Järkevämpää olisikin työpäivän lopussa lähteä lenkille, eikä jäädä pähkäilemään ongelmia.
Juokseminen on alentanut kynnystä kokeilla muita lajeja. Ajattelin ennen, että en voi kokeilla jotakin uutta lajia, koska hengästyn helposti. Säännöllisen juokseminen on auttanut minua luottamaan enemmän kehooni: Kyllä minä jaksan! Aloitin tällä viikolla työmatkapyöräilyn ja ilmoittauduin ensimmäistä kertaa kilometrikisaan. Työmatkapyöräilyn aikana olen huomannut siirtyväni paremmin töistä vapaalle.
Vastaa