teksti: Pirjo Ovaskainen & Elina Palmgren

Löyhän määritelmän mukaan ”kovat” tieteet pitävät sisällään luonnon toimintaa käsittelevät tieteenalat kun taas ”pehmeät” tieteet käsittävät ihmisen ja ihmisyhteisöjen toimintaan kohdistuvat tieteet. Edelleen karkeistaen ”kovien” tieteiden ominaispiirteitä ovat objektiivisuus, kvantifioitavuus, testattavuus ja eksaktius. Nämä ominaisuudet eivät ole yleisen katsantokannan mukaan yhtä paljon läsnä ”pehmeissä” tieteissä.

Vaikka jako ”koviin” ja ”pehmeisiin” tieteisiin on mielestämme järjetön ja halventava, jätämme tässä kohtaa lainausmerkit pois selkeyden vuoksi.

Pehmeiden tai puolipehmeiden tieteiden edustajina me kirjoittajat olemme joutuneet kohtaamaan ikäviä mielipiteitä ja töksäytyksiä sekä tiedeyhteisössä että suuren yleisön suunnalta. Kulttuurissamme pehmeitä tieteitä ei usein pidetä yhtä arvokkaina ja hyödyllisinä kuin kovia tieteitä. Tästä syystä joudumme jatkuvasti perustelemaan muille, miksi työllämme on arvoa. Myös rahoituksen saaminen on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin kovia tieteitä edustavilla tuttavillamme keskimäärin.

Koska edellä kuvattu tuntuu olevan yleinen konsensus, aloimme pohtia, miltä näyttäisi yhteiskunta ilman pehmeitä tieteitä. Lyhyt vastaus kysymykseen: Todennäköisesti totalitaariselta, yhden totuuden järjestelmältä. Suuri osa pehmeiden tieteiden tutkimuksesta nimittäin keskittyy tarkastelemaan inhimillisten järjestelmien historiaa, nykytilaa sekä tulevaisuutta. Jos kukaan ei tarkastelisi näitä asioita kriittisesti, eikä kukaan siten voisi puolueettomasti tuoda epäkohtia esille, esittää parannusehdotuksia ja uusia ajatuksia, kuinka pystyisimme hoitamaan yhteisiä asioita sivistyneesti ja demokraattisesti?

Filosofi Martha Nussbaum on esittänyt samanlaisia ajatuksia humanististen tieteiden kohdalla. Hän on argumentoinut, että humanististen tieteiden koulutus on välttämätöntä demokratian jatkuvuuden kannalta, koska se kasvattaa kansalaisia, jotka kykenevät pohtimaan asioita kriittisesti ja monista eri näkökulmista – siis kansalaisia joilla on valmiuksia kyseenalaistaa status quo. Ennen kaikkea humanistiset tieteet kouluttavat ihmisiä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja suhtautumaan empaattisesti kanssaihmisiin. Ne myös tarjoavat välttämätöntä ymmärrystä historiasta ja toisista kulttuureista.

Valitettavasti, Nussbaum kirjoittaa kirjassaan Not for Profit: Why Democracy Needs the Humanities, humanistista koulutusta on vähennetty kaikkialla maailmassa kaikilla koulutusasteilla. Vapautuneen tilan ovat vallanneet kovat tieteen ja tehokkuusajattelu; oppilaitoksista on tullut tehtaita, jotka tuottavat taloudellisesti hyödyllisiä (mutta monesti kritiikittömiä ja kapeakatseisia) kansalaisia.

Kokonaisuutta tarkasteltaessa täytyykin muistaa myös, ettei kyse ole pelkästään alojen akateemisesta tutkimuksesta, vaan monet pehmeiden tieteiden alan koulutuksen saaneet päätyvät akatemian ulkopuolelle tehtäviin, joissa ymmärrys yhteiskunnasta ja ihmisten toiminnasta sekä laaja yleissivistys ovat korvaamattomia. Työelämä tarvitsee myös muita kuin kovien alojen osaajia. Kuinka selviäisimme vaikkapa ilman luokanopettajia, toimittajia tai kääntäjiä? On totta, että kovat tieteet tuottavat todennäköisemmin (pikaista) rahallista tuottoa osaajilleen ja yhteiskunnalle, mutta toivoa sopii, että pelkkä rahallinen tuotto ei ratkaise yhteiskunnan kehitystä.

Me pehmeiden tieteiden tekijät olemme syyllistyneet myös itse oman tekemisemme vähättelyyn, ja jotta tilanne muuttuisi, on tuo oman itsen vähättely lopetettava välittömästi. Meidän on pidettävä ääntä tieteenalojemme puolesta, vaikka tällä hetkellä tilanne näyttää vaikealta. Jos emme itse arvosta omaa osaamistamme, miten sitä voi arvostaa ulkopuolinen?

Tämän tekstin tarkoituksena ei missään tapauksessa ole syventää juopaa eri tieteenalojen välille – päinvastoin. Me tarvitsemme toinen toisiamme. Myös kovat tieteet ovat joutuneet erityisesti korona-aikana suurten ihmismassojen epäilyjen kohteeksi, kun ihmiset ovat kyseenalaistaneet niin rokotukset kuin koko viruksen olemassaolonkin. Tässä tilanteessa tarvitaan muun muassa historiantutkijoita kertomaan kulkutautien historiasta.

Tällaisina aikoina tiederintaman on pidettävä yhtä.

p.s. Fanny on käsitellyt samoja aiheita aikaisemmassa kirjoituksessaan.