Opiskelijapalaute hyvässä ja pahassa

Olen jo muutaman vuoden ajan ollut tekemisissä opiskelijapalautteen keräämisen ja käsittelyn kanssa, mikä on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Palautteiden läpikäyminen antaa aivan erilaisen perspektiivin opetukseen ja kursseihin, kuin kurssien katsominen pelkästään henkilökunnan näkökulmasta (opettajana tai ulkopuolisena) – tai yksittäisenä opiskelijana kurssilla. Tänä vuonna opiskelijapalautetta on pyritty keräämään myös kurssien ulkopuolella, mikä on auttanut näkemään opiskelun rakenteita ja ongelmakohtia selvemmin. Kaiken tämän lisäksi tänä keväänä olen saanut vielä uuden näkökulman palautteisiin saadessani itse ensimmäistä kertaa olla vastaanottamassa kurssipalautetta.

Koska pestini on päättymässä kesällä, käsittelen tässä opetusperiodissa toistaiseksi viimeiset kurssipalautteet. Nyt on siis hyvä aika pohtia opiskelijapalautteen ja palautteen keräämiseen kehitetyn systeemin hyviä ja huonoja puolia sekä hyötyjä opetuksen kehittämiselle.

HY:n fysikaalisten tieteiden kandiohjelmassa palautteen keräämiseen on panostettu jo monen vuoden ajan erityisen paljon. Palautteen keräämiseen ja käsittelyyn on omaksuttu systeemi, jossa WebOodissa (ja toivottavasti tulevaisuudessa Sisussa, kun WebOodi-vanhuksesta aika jättää) kerättävän peruspalautteen lisäksi osalta kursseista kerätään keskitetysti palaute, jonka ulkopuolinen palautteenkäsittelijä käy läpi ja esittelee kurssin opettajille. Oleellinen osa palauteprosessia on myös se, että palautteesta keskustellaan kurssin opettajien kanssa ja keskustelun lopputulokset kerrotaan opiskelijoille vastapalautteen muodossa. Näin osoitetaan opiskelijoille, että palaute on käsitelty ja käyty läpi ajatuksella – ja esiin nouseviin ongelmakohtiin on mietitty yhdessä ratkaisuja.

Saman tyylistä systeemiä on hyödynnetty myös kurssien ulkopuolisen palautteen keräämisessä korona-aikana. Vuosi sitten keräsimme palautetta etätenttijärjestelyistä ja kevättalvella pyysimme opiskelijoilta palautetta koronavuoden sujumisesta. Samassa yhteydessä opiskelijat saivat myös matalalla kynnyksellä pyytää yhteydenottoa koulutussuunnittelijalta tai HOPS-ohjaajaltaan. Molempien palautekeräysten tiimoilta järjestettiin keskustelutilaisuudet, joissa palaute käytiin läpi ja siitä keskusteltiin opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken.

Palautteen käsittelijän roolina on toimia prosessissa välittäjänä molempiin suuntiin: opiskelijoiden palaute menee perille ja toisaalta opettajat saavat palautteen itselleen valmiiksi käsiteltynä. Koska palautteen käsittelijä on todennäköisesti nähnyt useamman muunkin kurssin palautteet, hän pystyy myös erottamaan palautteiden seasta tärkeimmät pointit.

Olen aikaisemmin toiminut vain palautteen käsittelijänä, mutta tänä vuonna olen päässyt kokemaan prosessin myös palautteen vastaanottajan näkökulmasta. Toimin nimittäin alkuvuodesta kakkosluennoitsijana kvanttifysiikan johdantokurssilla, ja kurssilta kerättiin keskitetty palaute, joka oli voittopuolisesti kiittävää. Joukkoon mahtui kuitenkin myös hyvin tulikivenkatkuisia kommentteja kurssijärjestelyistä ja opetuksesta. Siitä huolimatta, että nämä kommentit olivat tosiaan vain yksittäisten ihmisten yksittäisiä mielipiteitä ja selvä vähemmistö palautteen joukossa, jäivät nämä negatiiviset kommentit kuitenkin pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Oli helpottavaa, että palautteen käsittelijä pystyi palauttamaan yksittäiset kielteiset kommentit oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Palautteen vastaanottajan (ja myös palautteen käsittelijän) dilemmana onkin aina se, kuinka suuren painoarvon yksittäiselle palautteelle antaa. Toisaalta jokainen palaute ja palautteen antaja on tärkeä, ja jokainen palaute pitäisi ottaa huomioon jollakin tavalla. (Välillä kurssipalautteeseen mahtuu toki myös asiattomia kommentteja – mutta niitä ei mielestäni edes lasketa palautteeksi.) Käytännön työssä huomio on kuitenkin pakko keskittää palautteiden keskiarvoon, koska kurssit ovat opiskelijamääriltään isoja ja opetusresurssit rajalliset.

Opetuksen kehittäminen onkin melkein aina kompromissi, jossa edetään keskimääräisen opiskelijan toivomusten mukaan. Onko tämä aina reilua ja oikein? Ei välttämättä, mutta useimmiten massakursseilla on pakko toimia näin. Ja vaikka soraäänet jäävät palautteissa usein paitsioon, kaikki kommentit kyllä luetaan – ja ainakin itse muistan kriittiset äänenpainot takuulla paremmin kuin kiitokset. Jos vastaavaa kritiikkiä alkaa nousta joukosta jatkossa enemmänkin, on asioiden korjaamiseen todennäköisesti paremmat edellytykset juuri näiden ensimmäisenä asiasta huomauttaneiden ansiosta.

Antakaa siis (asiallisten) soraäänten kuulua jatkossakin!

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *