Blogissa on kirjoitettu vuosien varrella paljon työssä jaksamisesta, akateemisen työn haasteista sekä stressistä ja sen hallinnasta. Viikko sitten Suvi kirjoitti hänelle ennen kesää esitetystä kysymyksestä “Minkälaisen loman aiot tänä vuonna viettää?” ja siitä millaisen loman lopulta päätyi viettämään ja millaisia hyötyjä siitä on ollut.
Yliopistoissa sekä opiskelijat että henkilökunta elävät usein äärirajoilla jaksamisen suhteen. Kesäisin ainakin Kumpulassa on melko hiljaista, eikä ihmisiä etenkään heinäkuussa juurikaan näe. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset oikeasti lomailisivat. Monet tekevät töitä kotona tai kesämökillä ja vähintään lukevat alansa kirjallisuutta ja päivystävät sähköpostin äärellä. Kesä on monille ainoa mahdollinen aika keskittyä kunnolla tutkimukseen vapaana opetus- ja hallinnollisista velvollisuuksista. Valtiovarainministerin muutaman vuoden takainen lausahdus “Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori – kesä-, heinä- ja elokuu – niin jatkossa näin ei enää ole.” ei tässä valossa voisi pitää vähempää paikkaansa
Kesällä SYL otti kantaa opiskelijoiden lomaoikeuden puolesta, mikä nostatti myrskyn vesilasissa. Opiskelijoita syyllistettiin muiden rahoilla elämisestä ja laiskuudesta. Mielestäni opiskelijoiden esille nostamat kysymykset ovat kuitenkin täysin oikeutettuja ja asiasta on tärkeää käydä keskustelua. Monet opiskelijat erityisesti pääkaupunkiseudulla ovat kovan paineen alla yrittäessään raapia toimeentulonsa kasaan erityisesti kesän muttä myös lukuvuoden aikaisilla töillä ja samaan aikaan saada opintonsa suoritettua tavoiteajassa. Yhteiskunnan painostus aikataulussa (lue: mahdollisimman nopeasti) etenemiseen on kova. Monen kohdalla kiire alkaa jo lukiossa.
Perustutkinto-opiskelijoiden ongelmat koskettavat myös tohtorikoulutettavia, joista monet paiskivat töitä läpi vuoden. Seuraavaa rahoitushakua varten on osoitettava saaneensa aiemmalla rahoituksessa aikaan mahdollisimman paljon ja tavoiteaikainen valmistuminen lähenee kovaa vauhtia.
Kesän jälkeen ohjaajani kysyi minulta: “Maltoitko pitää lomaa ollenkaan?” Vastasin kysymykseen jotain epämääräistä ja häpesin toisaalta sitä, että en oikeastaan ollut pitänyt kunnollista lomaa kesällä ja toisaalta sitä, että en pystynyt näyttämään saaneeni kesän aikana valmiiksi oikeastaan mitään merkityksellistä. Pidin kyllä kesän aikana muutaman viikon vapaata, mutta en todellisuudessa irrottautunut töistä missään vaiheessa oikeasti
Minulla kesästä kului puolikas viikko projektikokouksessa ja yhteensä kaksi viikkoa konferenseissa ulkomailla. Valmistautuminen konferensseihin vei arviolta viikon. Lopun aikaa yritin saada suomalaisten tiimin osuutta EU-projektistamme kasaan. Homma sisälsi raportointia, kehittämiemme oppimateriaalien englanninkielisen version hiomista ja kielenhuoltoa sekä suomenkielisen käännöksen tarkistamista. Samaan aikaan hoidin osaa kandiohjelman opetusassistenttien valintaprosessista. Elokuussa järjestimme kandiohjelman opetuksen kehittämistapahtuman.
Suvi kirjoitti vaikeudesta luopua sähköpostin lukemisesta. Myönnän syyllistyväni jatkuvaan sähköpostipäivystykseen, mutta syy on lähinnä käytännöllinen: vaikka kesällä postia tulee huomattavasti vähemmän, kertyisi muutaman viikon – kuukauden mittaisella lomalla niitä sellainen määrä, että ensimmäinen työviikko menisi tulleiden viestien perkaamiseen. Lisäksi loma-ajat ajoittuvat eri maissa eri aikoihin ja monille yhteistyötahoillemme heinäkuu on täysi työkuukausi. Kansainvälisen yhteistyön tekeminen vaikeutuisi huomattavasti, jos heinäkuussa suomalaiset eivät vastaisi muiden sähköposteihin ollenkaan ja vastaavasti suomalaisten sähköpostit jäisivät kokonaan vastaamatta elokuussa.
Kiireisen kesän jäljiltä en koe olevani erityisen virkistynyt, eikä virkistyneeltä vaikuta moni muukaan nuori tutkija. Tämä on todellinen ongelma, ja ainakin itse huomaan työtehoni ja tarkkaavaisuuteni todellä kärsivän väsymyksen myötä. Viikon aikana tulee paljon tyhjäkäyntiä, jota tuntuu tarpeelliselta kompensoida iltaisin ja viikonloppuisin. Noidankehä on valmis.
Pohdittuani tilannetta ja kuulosteltuani omaa oloani taidan ottaa oppia Suvin kokemuksista ja pitää jonkinlaisen syysloman – heti kun ehdin.

Vastaa