Syksy on apurahahakijan prime timeaikaa. Minusta on usein tuntunut, että erilaisten apurahahakemusten valmistelu vie leijonan osan elokuun (ja tammikuun) työajasta. Oma mottoni on, että tutkimussuunnitelma on aina valmiina. Suht valmiista hakemuspohjasta huolimatta, suunnitelman päivittäminen, fokusoiminen tietylle rahoittajalle ja oikeaan mittaan saattaminen ottavat aikansa. Sikäli olen ollut hyväosainen, että olen tehnyt yhtämittaista tutkimustyötä apurahalla lähes viisi vuotta ja yhden lyhyen työsuhteen apurahojen välillä.

Väitöskirjan jälkeen tutkijan on mahdollista hakea itsenäisesti tutkijatohtorin hanketta Suomen Akatemialta. Suomen Akatemia kohdentaa tutkimusrahoitusta porrastetusti eri uravaiheissa oleville tutkijoille. Kolmivuotista tutkijatohtorin hankkeen ”hakijana voi olla tutkija, jonka tohtorintutkinnon suorittamisesta on kulunut hakuajan päättyessä enintään neljä vuotta”. Myöhempiä uravaiheita ajatellen Akatemia tarjoaa mm. rahoitusmahdollisuutena Akatemiatutkijan hanketta ja projektihakua.

Erityistä Akatemian haussa on se, että jokainen hakemus lähtee kansainvälisen arvioraadin arvosteltavaksi. Kansainvälisen raadin jälkeen lopullisen päätöksen rahoituksesta tekee suomalainen paneeli. Hakija saa kirjallisen ja numeraalisesti arvioidun palautteen omasta hakemuksestaan. Arvioitavia ydin osa-alueita ovat: tutkimussuunnitelman tieteellinen laatu ja innovatiivisuus, tutkimussuunnitelman realistisuus, hakijan kompetenssi tutkimuksen toteuttamiseen sekä suunnitelman kokonaisarvosana. Akatemian systeemissä osa-alueet ja hakemus arvioidaan arvosanoilla 1-6 siten, että numero 6 on korkein mahdollinen.

Numeraalinen arviointi sanoitetaan näin:

6 = outstanding: Demonstrates exceptional novelty and innovation. Potential to substantially advance science at global level. High gain projects that can include risks.
5 = excellent: Extremely good in international comparison – no significant elements to be improved.
4 = very good: In general sound, but contains a few elements that could be improved.
3 = good: In general sound, but contains important elements that should be improved.
2 = fair: Contains flaws. In need of substantial modification or improvement.
1 = poor: Severe flaws that are intrinsic to the proposed project or the application.

Käytännössä rahoituksen saaneet projektit ovat niitä, jotka arvioidaan numeroilla 5 ja 6.

Oman hakemuksen kasaaminen

Viime keväänä pohdin, onko minusta heti väitösurakan ja tohtoroitumisen jälkeen kirjoittamaan hakemusta Akatemialle. Olin vierestä seurannut ja kommentoiden osallistunutkin projektihakemusten tekemiseen ja tiesin, että kyseessä on enemmän kuin säätiörahoituksen hakeminen.

Oman sävynsä Akatemian haulle antaa liikkuvuussääntö. Liikkuvuussäännön puitteissa hakija ei voi hakea hankettaan samaan tiedekuntaan, josta tohtorintutkinto on suoritettu, jos hakija ei ole tohtoroitumisen jälkeen, ennen hakemuksen sisään jättämistä työskennellyt muussa organisaatiossa tai toisessa tiedekunnassa vähintään kuutta kuukautta. Viimesyksynä tämä käytännössä tarkoitti sitä, että edessä häämöttävä 9 kuukauden ajanjaksoa Iso-Britanniassa ei täyttäisi liikkuvuussäädöstä. Koska tohtoroitumiseni ja hakemuksen jättämisen väliin jäävä aika oli reilu kolmisen kuukautta, minun tuli suunnata hakemukseni suorituspaikka joko toiseen tiedekuntaan tai toiseen yliopistoon. Liikkuvuudeksi lasketaan kansainvälinen sekä kansallinen liikkuvuus, mutta suorituspaikan itsessään on oltava suomalainen yliopisto.

Kypsyttelin mielessäni tutkimusideaa – vaihtoehtoja oli kaksi, mutta en ollut varma kumpaan tarttua. Keskustelin vaihtoehdoista väitöskirjaohjaajani, kahden tiedekuntamme proffan sekä vastaväittelijäni kanssa. Jokainen näistä neljästä keskustelusta oli sisällöiltään erilainen, mutta auttoi minua ymmärtämään, mitä tutkijatohtorin hankkeelta odotetaan. Minun oli aika osoittaa akateeminen kasvu ja itsenäisyys uuden projektin parissa. Keskustelut auttoivat minua myös ymmärtämään, mikä minua itse motivoi eniten.

Olin mielestäni löytänyt timanttisen tutkimus idean. Tiesin, että olen tuskaisen myöhässä, koska aikaa hakemuksen jättämiseen oli noin 7 viikkoa (ja muitakin töitä toki oli tehtävä rinnalla). Otin johtavaksi ajatukseksi: ”Teen tästä niin hyvä kuin osaan ja saan palautteen. Seuraavalla kierroksella parannan palautteiden mukaan”.

Seurasi ajanjakso, jolloin kirjoitin, uudelleen kirjoitin, pyysin kommentteja ja jälleen kirjoitin. Osallistuin työpajoihin saamaan palautetta, valmistelemaan ja laskemaan budjettia, pohdin aineistonhallintaa ja tutkimuksen avoimuutta hankkeeni eri vaiheissa. Suunnittelin liikkuvuutta, joka tukisi aidosti hankettani (mutta joka olisi mahdollista lapsiperheen toteuttaa edellisen muuton jäljiltä). Olin yhteydessä yhteistyökumppaneihin ja kyselin heidän näkemyksiään aiheesta. Pohdin perusteellisesti, millaisia julkaisuja hankkeeni tuottaisi sekä mitkä olisivat optimaaliset, mahdollisimman avoimet, julkaisukanavat. Varasin aikaa tutkimussuunnitelmani kielenhuoltoon. Seistämän viikkoa meni hujauksessa. Painoin ”lähetä” näppäintä muutama päivä ennen deadlinea ja olin tyytyväinen itseeni.

Aikaa kului – jäi fiilis, hitsi siitä tuli kyllä hyvä. Parempi kuin odotin.

Kului kahdeksan kuukautta. Maili, jota odotin kauhunsekaisin tuntein, saapui. Mitä, jos se olikin ihan huono? Mitä, jos olenkin aivan pihalla? Mitä, jos se ei ollutkaan timanttinen idea?

Hakemukseni arvio oli seuraava:

Quality of research plan
Scientific quality and innovativeness of research plan 6
Feasibility of research plan 6

Competence of applicant, quality of research collaborations
Competence and expertise of applicant 5

Overall rating 6
“This is an outstanding postdoctoral project”

Ei rahoitusta, varasija.
Pää soi tyhjyyttä.
Pettymystä ei ole, pettymystä ei tullut.


Hämmennys oli vahva. Toisaalta olin todella tyytyväinen: hakemus oli juuri niin hyvä, kun oli oma tunne. Mutta miten minä näillä lausunnoilla hakemustani parannan?

 

Uudelleen kirjoittaminen ja fokusointi

Tällä hakukierroksella tilanne on toinen. Vahvat pohjat hakemukselle olivat jo valmiina. Hyvä niin, koska tänä vuonna samalla deadlinella olevia työtehtäviä riittää kasapäin.

Mitä sitten tehdä toisin? Hyvin kevyt kritiikki kohdentui minun kompetenssiini tehdä tutkimusta toisessa tiedekunnassa. Arviointi paneeli oli kommentoinut, että edessä ”on hyppy, joka on perusteltu ja hakija osoittaa saavansa siihen täyden tuen”. Suomalainen asiantuntijaraati oli kommentoinut, ”ettei hakija vielä ole tarpeeksi kypsä vaihtamaan tiedekuntaa”. Akatemian liikkuvuussäännösten valossa en voinut hakea omaan tiedekuntaani, joten hain tiedekuntaan, joka oli tutkimuksellisesti mahdollisimman lähellä.

Tänä vuonna haen takaisin omaan tiedekuntaani, josta käytännössä tulen olemaan pois 18kk ennen mahdollista paluutani projektin parissa. Hakemus on jälleen rakennettu siten, että erilaisia liikkuvuusjaksoja on upotettu osaksi suunnitelmaa. ”Liikkuvuuden tulee olla todellista liikkuvuutta, jota ilman projektia ei voi toteuttaa”, olin kirjannut muistiin tämän vuoden Akatemian infotilaisuudesta.

Tänä vuonna aloitin hakemuksen valmistelun heinäkuussa. Luin tuoreempia tutkimuksia, jotka kohdentuivat nimenomaan aiheeseeni ja omaan oppiaineeseeni. Päivitin CV:n vastaamaan tämän vuoden ohjeistusta. Muokkasin tutkimussuunnitelman rakennetta muuttuneiden ohjeiden mukaiseksi jo kesällä. Pieniä kirjoituspyrähdyksiä siellä täällä. Nyt kolmisen viikkoa ennen deadlinea budjetti on hyväksytty, aineistonhallintasuunnitelma ja CV valmiina. Tutkimussuunnitelma viimeistelyä vaille lähtökunnossa.

 

On ollut aikaa pohtia ja viilata, löytää vähän uuttakin.

Takuita rahoituksesta ei toki ole – arviointipaneeli tuskin on sama, kuin viimevuonna. Voi olla, että tämän vuoden panelistit ovatkin eri mieltä, kuin viime vuoden arviointiraati.

Nyt olen kuitenkin itse ihan varma, että ajatus on timanttinen. Jostain täytyy vain kaivaa aika ja raha toteuttaa tämä projekti kokonaisuudessaan.

 

Lähteet:
https://www.aka.fi/fi/rahoitus/haettavana/akatemian-haut/tutkijatohtorin-tehtava/
https://www.aka.fi/fi/arviointi-ja-paatokset/hakemusarviointi/ohjeet-ja-lomakkeet/