Ensimmäinen vuoteni väitöskirjatutkijana oli täynnä uusia asioita, tähän verrattuna toinen vuoteni nuorempana tutkijana ei ollut yhtä merkityksillinen. Veikkaan, etten tule pahemmin muistelemaan tätä työvuotta.

Luin vuosi sitten kirjoittamani tekstin ensimmäisestä vuodestani ja pidin sitä naiivina. Mielestäni on hyvä, että suhtaudun häpeilevästi vuosi sitten kirjoittamaani tekstiin. Ajattelen sen tarkoittavan, että olen kasvanut tämän vuoden aikana muutenkin kuin leveydeltäni.

Ajattelen edelleen, että työn riemut olisi löydettävä uuden oppimisesta. Koen kuitenkin tällä hetkellä, että minua motivoi enemmänkin työstä saatu kiitos ja arvostus. Mielestäni työni pitäisi olla minulle itsessään merkityksellistä riippumatta kiitoksen määrästä. Aion kiinnittää huomiota tähän ensi vuonna.

Neljän vuoden väitöskirjaprojektini tavoite on kasvaa tutkijaksi. Tänä vuonna olen oppinut kestämään paremmin keskeneräisyyttä ja takaiskuja. Tosin tunnustan, että lähtötaso ei ollut kovin korkealla. Suurin saavutukseni oli eittämättä edistymiseni kirjoittajana, mistä olen jo kirjoittanut kahden kirjoituksen verran ja jatkan ainakin vielä yhdellä osalla. Kehityin myös ajanhallinnassa ja työni organisoimisessa. Otin menestyksekkäästi käyttöön bullet journal –tekniikan.

Yksityiselämäni puolella tapahtui tänä vuonna paljon positiivista. Merkittävin seikka oli helmikuussa tapahtunut peukalon pyyhkäisy oikealle ja siitä seuranneet tapahtumat. Vuosi sitten tapaninpäivän tanssien jälkeen päätin lopettaa armeijassa alkaneen tupakoinnin. Ilokseni voin todeta, että tämä päätös on pitänyt.

Ensi vuodestani on tulossa rankka, minkä vuoksi aion rentoutua nyt jouluna. Tämän kirjoituksen myötä blogi jää perinteiselle joulutauolleen. Seuraava kirjoitus ilmestyy tiistaina 16.1.2018. Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2018 kaikille blogin lukijoille ja kanssakirjoittajilleni!