Korttipelien opit

Olen sivunnut aiemmassa kirjoituksessani Hearthstone-korttipeliä, jota olen pelannut päivittäin jo kahden vuoden ajan. Hearthstone ei kuitenkaan ole läheskään ensimmäinen peli, johon olen koukuttunut. Itse asiassa olen pelannut erilaisia pelejä koko ikäni. Lapsuudenkodissani pelattiin usein erilaisia lautapelejä, kuten Monopolya, Afrikan tähteä ja Muuttuvaa labyrinttia. Täytettyäni 18 vuotta aloin pelata intohimoisesti pokeria. Ensimmäisten voittojen myötä haaveilin jo pelaavani pokeria ammatikseni vanhempana. Ammattilaisuus jäi kuitenkin haaveeksi, ja lopetinkin pokerin pelaamisen lähes kokonaan yliopiston alettua. Osallistuin kuitenkin koko opiskeluaikani aktiivisesti eri järjestöjen peli-iltoihin, joissa pelattiin erilaisia lauta- ja korttipelejä.

Arvioin, että olen elämäni aikana pelannut muutamia tuhansia tunteja erilaisia pelejä. Kun aikaa on käytetty näin paljon, voisi kysyä, mitä hyötyä pelaamisesta on ollut. Sen lisäksi että pelaaminen on antanut minulle hieman taskurahaa ja roimasti viihdettä, olen oppinut myös hyödyllisiä taitoja, joita voin hyödyntää tutkijan uralla. Lapsena pelatut monopolit ja teininä pokerissa koetut tappioputket ovat opettaneet ymmärtämään varianssia. Ymmärrän, että esimerkiksi apurahan saamiseen vaaditaan hyvän hakemuksen lisäksi hieman tuuria, koska säätiöille saapuu hyviä hakemuksia niin paljon. Vaikka olisin antanut parhaani, se ei välttämättä riitä apurahan saamiseen. Hieman samaan asiaan liittyen pelit, joita olen pelannut tosissani, ovat opettaneet minut olemaan myös armottoman kriittinen omaa suoritustani kohtaan. Tämä pitää paikkansa varsinkin jos ulkoista palautetta ei ole saatavilla. Kriittisyys työtäni kohtaan on opettanut minut havaitsemaan kokonaisuuden osaset niin yhden pelin aikana kuin kirjoitetussa tekstissä tai fysiikan ongelmassa.

Tärkein oppimani asia tulee kuitenkin pokerista, johon käytin nuorena useita tunteja päivässä. Parin vuoden teoria- ja käytännön harjoittelu eivät aikanaan avanneet tietä suuriin rahoihin. Merkittävien tulosten eteen olisi pitänyt vähintään tuplata tekemäni työmäärä. Tämä pokerikokemukseni on ollut helppo siirtää alalleni: tieteessäkään ei ole pikavoittoja. Kaikki saavutukset tapahtuvat kymmenien vuosien aikajänteellä, eikä yksittäinen tutkija välttämättä löydä Nobelin arvoista tulosta uransa aikana.

Kortti- ja lautapelien pelaaminen on opettanut minulle siis tarvittavia keinoja oman suorituksen arvioimiseen, antanut työkaluja pettymyksen ja tunnekuohujen käsittelyyn sekä näyttänyt että saavutukset tulevat vain kovalla työllä. Kokonaisuutena pelaaminen on antanut minulle paljon enemmän, kuin niihin käytetty aika. Suosittelenkin siis lämpimästi jokaista kaivamaan vanhat pelikortit ja -laudat kirjahyllyistä ja antamaan kohtalonsa pieneksi hetkeksi nopan käsiin.

5 Kommenttia

  1. SynopWiO

    Tuo varianssin ymmärtäminen on todella vaikeaa monille ihmisille. Lukioikäisenä työskentelin puhelinmyyjänä, ja aina jos sain enemmän/vähemmän kauppoja kuin edeltävänä päivänä, olin kuulema parempi/huonompi kuin eilen. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin etukäteen päättänyt, ostavatko he mitään lehtimyyjiltä, vähän niin kuin pokerissa pakka on jo etukäteen päättänyt, mitä kortteja sieltä seuraavaksi tulee. Pokerissa pakan käytökseen ei voi vaikuttaa ollenkaan, ja puhelinmyynnissäkin hyvällä tai huonolla spiikillä ihmisen ostopäätökseen voi vaikuttaa hyvin rajallisesti. Pokerin pelaaminen lukioiässä auttoi minua ymmärtämään paremmin sen, että kauppojen määrässä on varianssia, enkä vain ollut huonompi kuin eilen.

    • Olli-Pekka Tikkanen

      Varianssin käsittäminen kasvattaa kyllä elämänlaatua huimasti! Lisäksi noissa puhelinmyyntijutuissa on ns. regression to the mean -ilmiö, eli jos yhtenä päivänä myy vaikka 100 tuotetta (pitkänajan keskiarvon ollessa vaikka 20) niin seuraavana päivänä myy todennäköisemmin määrän, joka on lähempänä pitkän ajan keskiarvoa. Puhelinmyyntihommia (tai oikeastaan mitä tahansa mitattavaa asiaa) arvioitaessa pitäisi katsoa pitkää aikasarjaa, eikä esimerkiksi paria edellistä päivää.

  2. totuudentutkija

    Muutama tuhat tuntia voi olla alakanttiin arvioitu. Jos vaikka pelaa pari tuntia päivässä keskimäärin niin siitä tulee kymmenessä vuodessa jo n. 7000tuntia, ja jos on intohimoisesti pelannut jotain (vaikka 6h päivässä) tulee se 1000h jo vuodessa.

    Itse olen pelannut 5vuotiaasta keskimäärin noin 4h päivässä johonkin 20vuotiaaseen asti, ja nyt hieman vähentynyt. Tämä tekee jo sen 22 000tuntia.

    • totuudentutkija

      6h päivässä vuoden ajan olisi siis 2190h

      • Olli-Pekka Tikkanen

        Laskusi ovat varmasti oikein. Valitettavasti esimerkiksi nettipokeriin käyttämäni ohjelmistojen tietokannat eivät ole enää tallella. Peleihin käyttämäni aika on todennäköisesti lähempänä ainakin kymmentä tuhatta tuntia kuin ’muutamia tuhansia tunteja’. Ilmaisullani koitin välttää lähinnä peleihin käytetyn ajan yliarvioimisen.

Vastaa käyttäjälle totuudentutkija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024

Teeman luonut Anders NorenYlös ↑