Terveisiä kulttuurimaa Ruotsista! Olen ollut täällä Lundissa viimeiset kaksi viikkoa Ilmakehämallinnuksen kesäkoulussa, ja tämän kirjoituksen ilmestyessä olen jo paluulennolla Suomeen. Folkölin ja Skånen murteen ohessa jokainen kurssilainen on ohjelmoinut ilmakehämallin, jossa otetaan huomioon osa ilmakehän kaasujen reaktioista, pienhiukkaset ja kasvillisuudesta lähtevät emissiot sekä näiden kaikkien sekoittuminen aina kolmen kilometrin korkeuteen asti. Lopullisella mallilla pystyy simuloimaan esimerkiksi havumetsän yläpuolella olevaa ilmakehää ja arvioimaan kuinka paljon kasvillisuuden tuottamat kaasut vaikuttavat ilmakehän muiden kaasujen pitoisuuksiin. Erityisen hyvin malli toimii Juupajoen kunnassa olevan metsäpalstan yläpuolella, sillä osa tekemämme mallin parametreista on laskettu Hyytiälän metsäasemalla tehdyistä ilmakehämittauksista.

Kurssipäivät ovat olleet varsin tehokkaita. Olemme aloittaneet yleensä aamuyhdeksältä muutamalla luennolla päivän aiheesta ja luentojen jälkeen ohjelmoineet aina iltakuuteen asti. Osa kurssilaisista on toisinaan jatkanut päivällisen jälkeen ohjelmointia vapaaehtoisesti aina yöhön asti. Tästä rytmistä poikkesimme ainoastaan viime viikonloppuna, kun vietimme päivän Kööpenhaminassa ja toisen Hyltemossan mittausasemalla. Kokonaisuudessaan kurssi on ollut yksi intensiivisimmistä ja vaativimmista mitä olen suorittanut, mutta samalla koen oppineeni paljon suurempien skaalojen mallien toiminnasta.

Kurssin aikana olen myös jälleen kerran huomannut pirun olevan yksityiskohdissa, eikä hyvä tutkija jätä yhtäkään seikkaa tarkistamatta useampaan kertaan. Minulle suurin yksittäinen tehtävä oli kemiallisten reaktioiden lisääminen malliin. Aikaa ei kulunut paljon siksi että differentiaaliyhtälöryhmien ratkaisu tietokoneella olisi minulle mitenkään vaikeaa vaan koska olin kirjoittanut alkuperäisen 36:n yhtälön ryhmän paperille tarkistamatta usempaan kertaan menivätkö kaikki termit varmasti oikeille paikoilleen. Ilman esimerkkituloksia olisin hyvin voinut alkaa miettimään fysikaalisia prosesseja, jotka voisivat selittää väärät tulokseni. Onneksi tällä kertaa kyseessä oli vain harjoitus, ja pystyin nopeasti toteamaan tulokseni vääriksi. Tällaiset kokemukset ovat tavattoman arvokkaita.

En itse työskentele varsinaisesti resoluutioltaan satoja metrejä, saatikka sitten kilometrejä, olevien mallien kanssa, vaan oma tutkimusaiheeni koskettaa yksittäisissä pienhiukkasissa tapahtuvia ilmiöitä. Kurssin suurin hyöty onkin ollut nähdä millaisia laskennallisia ratkaisuja suuremman kokoluokan malleissa on tehtävä, jotta ne pystytään ajamaan järkevässä laskenta-ajassa. Uskon, että näistä opeista tulee olemaan minulle hyötyä tulevaisuudessa.

–——————————–

Kuten suuremmaksi osaksi koko yliopisto, myös blogimme jää heinäkuun ajaksi tauolle. Ensi viikolla yritämme tehdä uutta aluevaltausta, minkä toivottavasti näette perjantaina ilmestyvän tekstin ohessa. Blogi palaa uusien kirjoitusten myötä elokuun alkupuolella. Omasta puolestani kiitän jokaista lukijaa kuluneesta vuodesta. On ollut hienoa huomata, että jatko-opiskeluista käytännön tasolla kertovalle blogille on ollut kysyntää!