Yliopistomaailman juhlallisimpia tapahtumia ovat promootiot. Kolmipäiväisten juhlallisuuksien aikana nuoret maisterit ja tohtorit – promovendit – vihitään oppiarvoonsa ja he saavat oikeuden käyttää akateemisia arvonmerkkejä: maisterit sormusta ja seppelettä, tohtorit hattua ja miekkaa.
En tiedä mitään parempaa juhlaa. Promootiot ovat loisteliaita, yleviä, riehakkaita ja kuitenkin myös täynnä sopivaa arvokkuutta ja vakavuutta. Yhteiset illalliset, purjehdusretki, tanssiaiset ja yölliset kulkueet luovat puitteet ainutlaatuiselle promootiohengelle, joka hohkaa vahvana paitsi promovendien, myös kutsuvieraiden, yliopistolaisten ja avustamassa olevien ylioppilasairuiden keskuudessa. Tilaisuuden ainutkertaisuutta korostaa, että promootioon pääsee osallistumaan yhtä suoritettua tutkintoa kohti vain kerran, eikä promootioita järjestetä joka vuosi.
Maisteripromootio koostuu seppeleensitojaisista, promootioaktista, aktipäivällisistä, promootioretkestä, tanssiaisista ja auringonnousuun päättyvästä yökulkueesta. Tohtoripromootio noudattelee samoja linjoja, mutta seppeleensitojaisten sijaan tohtorit pitävät miekanhiojaiset. Kolmipäiväisiä juhlallisuuksia edeltää muutamaa viikkoa aiemmin juhlittava Floran päivä, jota muuten sattumoisin vietetään juuri tänään. Tällöin promovendit käyvät kosimassa yleistä seppeleensitojatarta ja juhlistavat tätä kokoontumalla seuralaisineen Helsinkiin Kumtähden kentälle, joka tunnetaan erityisesti Maamme-laulun ensiesityspaikkana. Iloinen ja riehakas tunnelma täyttävät promootiopäivät, vaikka välillä vakavoidutaankin puheiden äärelle.
Promootio sisältää paljon tapoja, perinteitä ja rooleja, joita ei muualla tapaa. Vaikka olisi jo tullut läpeensä tutuksi erikoisemmankin yliopistosanaston – kuten konsistorin, kvestorin ja pedellin – kanssa, tapaa promootiossa vielä promoottorin, gratistan, kunniatohtoreita ja riemumaistereita, sekä erilaisia officiantteja. Promootio sopii erinomaisesti yliopiston tapoja ja juhlallisia perinteitä rakastavalle, mutta huonosti pompöösejä puitteita ja illallispuheita – varsinkaan latinankielisiä puheita – heikosti sietäville. Selvää onkin, että promootio on eräänlainen näytelmä tai larppi, johon osallistumisesta joko nauttii tai sitten ei. Itse koen promootiot arvokkaana tapana juhlia saavutettua tutkintoa ja arvostan sitä, että yliopisto tarjoaa tälle juhlavat puitteet.
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan seuraava, järjestyksessään 97. promootio järjestetään toukokuussa 2017. Vaikka edesmennyt filosofinen tiedekunta on tänä päivänä jakautunut useaan eri yksikköön (joukossa mm. oma Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekuntani), nimi kantaa vielä kaikua ajalta, jolloin yliopisto koostui vain muutamasta suuresta tiedekunnasta. Promootio kokoaa filosofisen tiedekunnan vielä kerran yhteen, ja seuraavaa promootiota valmistellaankin jo juhlallisuuksia varten kootussa toimikunnassa, johon itsekin kuulun.
Koska seuraavan promootion järjestelyt ovat vielä työn alla, voi odotellessa virittäytyä promootiohenkeen tutustumalla esimerkiksi vuoden 2014 promootion nettisivuun, kuvagalleriaan ja aktitilaisuudesta kuvattuun videoon.
Lopuksi vielä lohdutuksen sana heille, jotka kammoksuvat verorahojen törsäämistä ja käärivät jo hihojaan lopettaakseen moisen elitistisen hölynpölyn. Promovendit maksavat suurimman osan promootion kuluista itse, osa katetaan sponsori- ja lahjoitusvaroin ja loput yliopiston kassasta. Tämän voi nähdä pr-toimintana, sillä suuren mediahuomion siivittämät promootiot tarjoavat yliopistoille erinomaisen markkinointialustan ja kohentavat julkisuuskuvaa. Ja vieläpä melko huokeaan hintaan: promootio maksaa valtiolle suunnilleen yhtä paljon kuin kuuden työmatkalaisen vuotuiset kilometrikorvaukset Helsinki-Tampere-väliltä. Kyllä sillä hinnalla kannattaa yhdet juhlat pitää.
I can’t tell if you are being sarcastic.