Tämä ja seuraava kirjoitus käsittelevät minun ja Tommin tutkimusaloja yksityiskohtaisemmin. Edellisessä kirjoituksessamme mainitsin, että työskenetelen aerosolihiukkasten mallinnuksen parissa. Tässä tekstissä haluan kertoa, mitä perustutkintooni kuuluu, miten päädyin tutkimaan ilmakehän aerosoleja ja mitä ne oikein ovat.

Kuten suurin osa fysiikan opinnot Helsingissä aloittavista opiskelijoista, myös minusta piti tulla teoreettisen hiukkasfysiikan professori. Jossain toisen ja neljännen opiskeluvuoden aikana kävi kuitenkin selväksi, etten ollut tarpeeksi kiinnostunut Greenin funktioista tai Feynmanin graafeista, jotta uraa alkeishiukkasten kanssa olisi kannattanut tavoitella. Olin fysiikan kandidaattivaiheen kurssien ohella suorittanut muutaman vuoden vanhemman opiskelukaverini johdattelemana myös maisteriopintojen laskennallisen fysiikan kursseja. Tietokoneen ja ohjelmoinnin avulla ongelmien ratkaisu on minulle tuttua jo yläluokilta, jolloin kirjoitin ensimmäiset Java-kieliset ohjelmat tekstien sanojen lukumäärän laskemiseksi. Laskennallisen fysiikan lähestymistapa tutkimuskysymyksiin vastaamiseen tuntui alusta alkaen luontevalta.

Kesällä 2013 sain kesätöitä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osastolta. Olin pyöritellyt mahdollisuutta suuntautua laskennallisen fysiikan ohella myös materiaalifysiikkaan, mutta ilmakehän pienhiukkaset veivät minut mukanaan. Aerosolitutkimus on erittäin mielenkiintoinen tutkimusalue. Kuten Sanna-Liisa Sihto-Nissilä toteaa väitöskirjansa esipuheessa (vapaasti käännettynä): ”[Aerosolitutkimus] muistuttaa paljon tapaa, jolla luonnontieteiden tutkimus aikoinaan alkoi; mennään luontoon ja katsotaan miten se toimii!”. Nykyään harvalla tutkimusalalla on mahdollista tehdä vähän kaikkea: mitata, mallintaa, ja kehittää teoriaa, aeroslitutkimuksessa tämä on mahdollista!

Aerosolilla tarkoitetaan kiinteän tai nestemäisen hiukkasen ja kaasun, esimerkiksi ilman, muodostamaa kokonaisuutta. Aerosolihiukkaset puolestaan kiinnostavat tutkijoita, koska ne ovat toisaalta terveydelle vaarallisia ja toisaalta vaikuttavat auringon säteilyn määrään ja ilmastoon. Varsinkin aivan pienimmät hiukkaset, joiden koko on pienempi kuin tuhannesosa hiuksen paksuudesta, voivat kulkeutua ihmisen hengityselimistössä aina keuhkoihin asti. Näiden hiukkasten määrää ilmassa tarkkaillaan jatkuvasti, ja ne muodostavat mitattavien haitallisten kaasujen pitoisuuksien kanssa ilmanlaatuarvion, joka nähdään usein säätiedotuksissa. Aerosolihiukkaset vaikuttavat ilmastoon sirottamalla ja absorboimalla (”imemällä”) auringon valoa, sekä toimimalla ytiminä, johon ilmakehän vesihöyry tiivistyy muodostaen pilviä. Aerosolihiukkasista enemmän kiinnostuneille voin lämpimästi suositella hiukkastieto.fi-sivustoa, johon on koottu laaja paketti tietoa aerosoleista jokaisen luettavaksi.

Aerosolien kokonaisvaikutus ilmastoon on mitä todennäköisimmin viilentävä, mutta aerosolitutkimus ei vielä tällä hetkellä pysty selittämään täydellisesti kaikkia havaittuja ilmiöitä.  tulevina vuosikymmeninä riittääkin vielä paljon avoimia tutkimuskysymyksiä, joihin etsiä vastauksia.

Olen itse tutkijanurani aivan alussa. Päivä päivältä minulle on valjennut, miten Pro gradu -tutkielma on tutkimisen ja siihen liittyvän tieteellisen kirjoittamisen alkeiden alkeiden opettelua. Siirryn seuraavaksi opettelemaan tutkimisen ja tieteen tekemisen alkeita, joten mahdolliset lukijat pääsevät mukaan juuri parhaaseen aikaan. Toivon, että tämä blogi tulee vuosien saatossa näyttämään oman ajatteluni ja ilmaisuni kehittymisen ja tarjoamaan lukijoille kuvan siitä, miten uutta tietoa tuotetaan tieteellisin keinoin. Omasta puolestani vielä kerran, tervetuloa mukaan!