Muistan omien maisteriopintojeni ajalta tilanteen, jossa olin menossa luennolle, jonka luentosali sijaitsi paikassa, jossa en ollut ennen käynyt. Muistan elävästi, miten vaikea tila oli löytää: tuntui ahdistavalta juosta etsien luentosalia. Olo oli kuin voittajalla, kun opiskelijakavereiden kanssa löysimme luokan – … Jatka lukemista
Kategoria: Blogi (Sivu 20 / 30)
Nykyään suhtaudun lähinnä säälivästi nuorempaan itseeni, joka pelkäsi epäonnistumista kuin ruttoa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin voin vaan kohauttaa olkia tai nauraa epäonnistumisille ja noloille sattumuksille. Onneksi. Tätä menoa eläkeläisenä olen onnellinen hällä väliä -mummo.
Ensimmäisen kerran epäonnistumisten sietämistä jouduin … Jatka lukemista
En tiedä teistä muista, mutta harva asia turhauttaa minua niin kuin epäonnistuneet kokoukset. Määrittelen aikani arvokkaaksi ja pidän tehokkuudesta. Lisäksi olen aina ollut listojen rakastaja: mitä selkeämmät suunnitelmat edetä, sitä parempi. Olen korvat höröllään seurannut aina, kun olen kuullut ihmisten … Jatka lukemista
Pohdin viime viikolla mistä aiheesta kirjoittaisin epäonnistumistekstini. Lopulta aihe putosi pyytämättä syliini, sillä eriasteisia epäonnistumisia tapahtuu kaikille jatkuvasti. Tässä yksi niistä – sekä mitä se sai minut ajattelemaan.
Viime viikolla olimme yhteistyökumppanieni kanssa viimeistelemässä uutta tutkimusartikkeliamme, jonka tarkoituksena ja tärkeimpänä … Jatka lukemista
Kun opiskelijani ensimmäisen kerran kuulevat suomalaisesta koulutussysteemistä, heidän reaktionsa ovat usein täynnä epäuskoa ja kateutta. Suomalaisen peruskoulutuksen maine PISA-menestyksineen on toki kiirinyt Yhdysvaltoihin jo vuosia sitten, mutta enemmän kateutta herättävät tarinani suomalaisesta korkeakoulutuksesta. Mutta miksi ihmeessä? Opetan tällä hetkellä University … Jatka lukemista
Anniina tiivisti viimeviikkoisessa kirjoituksessaan hyvin epäonnistumisen:
“Jos niin haluaa ajatella, elämä on sarja epäonnistumisia.”
Lisään itse, että epäonnistumista pitää osata arvostaa. Iän tuoman kokemuksen ja nuoruuden välillä on lukematon määrä epäonnistumisia. Myös tutkimustyö on luonteeltaan jatkuvaa epäonnistumista. Uuden tiedonmurun kaivamiseen … Jatka lukemista
Tohtoroitumisessa on se jännä puoli, että lähes samalla kellonlyömällä on sähköpostiini tasaiseen tahtiin tippunut arviointipyyntöjä journaaleista. Pääosin arviointia pyytäneet lehdet ovat olleet sellaisia, joissa olen itsekin julkaissut. Lisäksi mukaan on mahtunut jokunen sellainen artikkeli, jossa on viitattu johonkin kirjoitukseeni. Hanna-Ilona … Jatka lukemista
Epäonnistuminen on jännä juttu. Sitä tapahtuu jokaiselle viikoittain, ellei jopa päivittäin jossain muodossa. Unohtaa avaimet kotiin, kirjoittaa blogitekstin otsikon väärin, löräyttää ruokaan liikaa suolaa, jäätyy totaalisesti työhön liittyvän esityksensä aikana, ei ehdi bussiin, ajaa kolmion takaa kanssa-autoilijan kylkeen, eroaa pitkäaikaisesta … Jatka lukemista
Aloitamme Akatemian jalkaväki -blogissa huomenna uuden kirjoitussarjan otsikolla ”Kun epäonnistuin”. Sarjan teksteissä tulemme käsittelemään omia henkilökohtaisia epäonnistumisiamme ja pohdimme, mitä olemme niistä oppineet.
Sarjan kuusi tekstiä – yksi jokaiselta blogin kirjoittajalta – julkaistaan huomisesta alkaen siten, että tiistaisin julkaistaan yksi … Jatka lukemista
Olen kehittänyt jatko-opintojen aikana itselleni hyvin korkean kynnyksen omien tutkimustulosteni julkaisemiseen. Haluan yrittää varmistaa, että tulokseni ovat mahdollisimman oikein ja merkityksellisiä.
Ja näinhän kaikki tieteentekijät tekevät, eikö?
Akateemisella uralla eteneminen riippuu pitkälti siitä, saako tuotettua julkaisuja. Myös tohtoriksi valmistuminen vaatii … Jatka lukemista