Tekijä: Anniina Brofeldt (Sivu 1 / 3)

Viimeinen teksti

Tämä tulee olemaan viimeinen tekstini Akatemian jalkaväessä. Haluaisin sanoa dramaattisesti ”ikinä”, mutta eihän sitä koskaan tiedä, etenkään projekteissa, joista on todella nauttinut. Oli hauskaa lähteä kuokkimaan Hanna-Ilonan kanssa fyysikkojen kemuihin, joihin Suvi oli päätynyt teologian edustajana hieman aiemmin. Loppujen lopuksi … Jatka lukemista

Terveysalan kasvutragedia?

Olen tällä viikolla viihtynyt ChemBio-messujen sykkeessä niin tutustuen uusiin ihmisiin, ihastellen kollegoiden hienoja näyttelypisteitä (yhdessä oli pehmiskone!) kuin kuunnellen mitä mielenkiintoisimpia puheita muun muassa nopeasta vasta-ainetuotosta vailla eläimiä ja terveysalan kasvustrategiasta (kyllä, minusta on tullut aikuinen ja terveysalan kasvustrategiasta minulle … Jatka lukemista

?

Lapsena olin innokas kysymään, kun en jotain ymmärtänyt. Viittaaminen tunneilla tuntui luonnolliselta ja sanojen asettelu ymmärrettävään muotoon vaivattomalta. Vuosien saatossa tilanne kuitenkin muuttui ja kysyminen rupesi jännittämään yhä enemmän ja enemmän. Osittain tämä varmasti johtui siitä, että aloin tarkkailla ympäristöäni … Jatka lukemista

Siksi tiede

Helsingin yliopisto käynnisti loppuvuodesta #siksitiede-kampanjan, jonka tarkoituksena on viestiä päättäjille ja suurelle yleisölle, mihin tiedettä tarvitaan. Ennen eduskuntavaaleja yliopistolaiset haluavat vaikuttaa siihen, että sekä ehdokkaat että äänestäjät näkevät tieteen merkityksen.

Vaikka blogin kirjoittajista vain kaksi kuudesta työskentelee tällä hetkellä Helsingin … Jatka lukemista

Banaanikärpänen, supersankari.

Tämän kerran tekstin kirjoittamiselle on neljä syytä: Ensinnäkin blogimme sivupalkin ”fysiikka”-aihetunniste on aivan liian isokokoinen, ja sekös biokemistiä kiukuttaa. Toisekseen työhöni liittyy kiinteästi jokapaikanhöyläys, ja oikeastaan mitä enemmän ymmärrän mistä tahansa biolääketieteen tutkimusalasta, sitä parempi. Kolmanneksi, tiedän useammankin ystäväni metsästäneen … Jatka lukemista

Go go us!

En tiedä teistä muista, mutta harva asia turhauttaa minua niin kuin epäonnistuneet kokoukset. Määrittelen aikani arvokkaaksi ja pidän tehokkuudesta. Lisäksi olen aina ollut listojen rakastaja: mitä selkeämmät suunnitelmat edetä, sitä parempi. Olen korvat höröllään seurannut aina, kun olen kuullut ihmisten … Jatka lukemista

Kun eponnistuin

Epäonnistuminen on jännä juttu. Sitä tapahtuu jokaiselle viikoittain, ellei jopa päivittäin jossain muodossa. Unohtaa avaimet kotiin, kirjoittaa blogitekstin otsikon väärin, löräyttää ruokaan liikaa suolaa, jäätyy totaalisesti työhön liittyvän esityksensä aikana, ei ehdi bussiin, ajaa kolmion takaa kanssa-autoilijan kylkeen, eroaa pitkäaikaisesta … Jatka lukemista

Kuukausi kesälomaan!

On aika viimeisen Akatemian jalkaväki -kirjoituksen ennen blogijengin kesätaukoa! Mikäpä olisi siis parempi aihe kuin kesälomaan valmistautuminen.

Minulla on kesäloman alkuun vielä lähes kuukausi, mutta lomani kestää neljä viikkoa, vihdoin! Entisenä yliopiston pätkätyöläisenä pidin lomiani aina työsopimuksen päättyessä, vaikka sopimus … Jatka lukemista

K(R)ipeänä?

Olin viime viikolla flunssassa, ja kuumeisena jättäydyin kotiin muutamaksi päiväksi. Kotona sairastaminen ei ole koskaan ollut minulle erityisen helppoa, ja kipeänäkin olen saanut suurimmat riemut siitä, että jaksan tehdä töitä vaikka pää kainalossa. Peruskoulussa ja lukiossa sain iloa todistukseen merkityistä … Jatka lukemista

« Vanhemmat kirjoitukset

© 2021

Teeman luonut Anders NorenYlös ↑