Suomen fyysikkoseura järjesti viime viikolla Fysiikan päivät-seminaarin. Kuulun itse seuran alaiseen työryhmään ”Diversity in Physics Finland”, tuttavallisemmin FinDiP. Kutsuimme FinDiPin puolesta yhdeksi pääpuhujaksi Massachusettsin yliopiston professorin Michael Ramsey-Musolfin. Ramsey-Musolfin esitys poikkesi perinteisestä Fysiikan päivien ohjelmistosta, sillä hän kertoi siitä millaista on rakentaa tutkijauraa fysiikan alalla homomiehenä. Esityksessään Ramsey-Musolf osasi hyvin avata, että miten esimerkiksi esikuvien puute, tai omasta identiteetistään kertominen ovat vaikuttaneet hänen urapolullaan. Ramsey-Musolf käytti esityksessään myös termiä, josta en ollut itse kuullut aiemmin: laventelikatto.
Laventelikatto kuvastaa työuran näkymättömiä esteitä, joihin homojen ja muiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen työurat ja työuralla eteneminen saattavat tyssätä. Joskus esteet ovat hienovaraisia, tiedostamattomien ja rakenteellisten vinoumien pohjustamia. Joissain valtioissa esteet voivat olla erittäin näkyviä, ja pahimmillaan ne ilmenevät avoimena häirintänä. Kuten vaikkapa Puolassa, jossa kulttuuri voi olla pelottavan homovastaista. Myöskin meillä Itä-Suomessa sateenkaariväki joutuu ajoittain räikeä häirinnän kohteeksi, etenkin Pride-tapahtumien ympärillä. Laventelikatto vertautuu lasikattoon, joka taas viittaa naisten urakehityksen tyssäämiseen syrjivien asenteiden vuoksi. Lasikatto-termi onkin Suomessa luonteva osa arkikeskusteluja, mutta laventelikatto ei ole vielä hiipinyt kielenkäyttöömme.
Yliopistoilla on yhdenvertaisuuslain nojalla velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Lain nojalla yliopistojen tulisi siis aktiivisesti työskennellä sen eteen, että sateenkaariväellä olisi akateemisessa maailmassa yhtä turvallinen olo kuin cis-heteroillakin. Olen itse ollut mukana muutaman eri suomalaisen yliopiston yhdenvertaisuustoiminnassa, ja huomannut ison muutoksen lähestymistavoissa aivan parin viime vuoden aikana. Aiemmin yhdenvertaisuustyö keskittyi pääasiassa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon, ja fyysiseen esteettömyyteen. Seksuaalivähemmistöjen osalta keskustelua oli melko vähän, ja keskustelu pyöri pääasiassa syrjinnän nollatoleranssin ympärillä, samalla korostaen miten seksuaalinen suuntautuminen jokaisen oma asia.
Ja näinhän se ehdottomasti onkin: kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa työkavereilleen suuntautumisestaan, parisuhteestaan tai sukupuolestaan. Toisaalta minusta on surullista, että meillä on edelleen työelämässä niin paljon vinoumia, että moni sateenkaariyhteisön jäsen ei koe mukavaksi tai turvalliseksi kertoa taustastaan kollegoilleen. Helsingin Sanomien artikkeli Perttu Jussilan urasta avasi mielestäni hyvin, että miten identiteetistään kertominen voi olla riski oman uransa kannalta.
Onneksi yliopistoissa on nykyisin alettu kiinnittämään enemmän huomiota moninaisuuteen ja inkluusioon. Moni yliopisto esimerkiksi osallistuu paikallisiin Pride-tapahtumiin, ja on muuttanut osan vessoistaan sukupuolineutraaleiksi. Näkökulma on vaihtunut nollatoleranssista inkluusioon, ja pohdintaan, kuinka akateemista maailmaa saataisiin turvallisemmaksi ja mukavammaksi eri taustoista tuleville ihmisille. Harmittavasti nämä näkökulmat eivät aina ui yliopistojen hallinnosta tutkimusryhmien arkeen, ja onkin paljon tutkimusryhmän johtajasta kiinni, että miten paljon ryhmissä panostetaan inklusiiviseen ilmapiiriin. Opiskelijajärjestöt ovat minusta yhdenvertaisuusteemoissa paljon edistyneempiä kuin tutkimusryhmät: moni ylioppilaskunta on julistanut noudattavansa turvallisemman tilan periaatteita, ja useat ainejärjestöt ovat laatineet omat yhdenvertaisuussuunnitelmansa.
Itse näen, että avain parempaan työkulttuurin on henkilöstön kouluttaminen. Yliopistot voisivat vaatia kaikkia esihenkilöasemassa toimivia työntekijöitään osallistumaan yhdenvertaisuuskoulutukseen, jossa yksi osa voisi olla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen huomioiminen työarjessa. Usein ajatellaan, että pakko ei sovi akateemiseen maailmaan, mutta toisaalta, yliopisto velvoittaa henkilöstöään jo valmiiksi moniin muihinkin puolipakollisiin toimiin, kuten vaikkapa työaikakirjauksiin.
Tähän loppuun listaan vielä muutaman lukuvinkin, joista voi ammentaa tietoa siitä miten itse voi edistää sateenkaariväen asemaa akateemisessa maailmassa, ja erityisesti fysiikan alalla.
*LGBT+ Physicists – yhteisön opas
LGBT+ Inclusivity in Physics and Astronomy: A Best Practices Guide https://arxiv.org/abs/1804.08406
* Setan ja tieto-alan yritysten luoma tietopaketti
Sateenkaariväki työelämässä ja asiakkaina
https://www.fibsry.fi/wp-content/uploads/2019/03/Sateenkaariva%CC%88ki_julkaisu__vihko_FINAL.pdf
*American Physics Society – yhteisön raportti
LGBT Climate in Physics https://www.aps.org/programs/lgbt/upload/LGBTClimateinPhysicsReport.pdf
Osaatko kertoa miten näissä dei-ohjelmissa tai hankkeissa edistetään miesten asemaa esimerkiksi juuri fysiikan alalla tai yleisesti yliopistolla?
Itse näkisin, että yhdenvertaisuustyö ja -hankkeet parantavat kaikkien asemaa, sukupuolesta riippumatta, etenkin jos tarkastellaan pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi sateenkaariväen aseman parantaminen hyödyttää erityisesti niitä miehiä, jotka kuuluvat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.
Sanoisin, että ”kirkkain” miesten asemaa parantanut yhdenvertaisuusteko oli viimeisin yliopistojen työehtosopimusneuvottelukierros. Siellä yliopistojen uuteen TES:iin saatiin huikea parannus isien vanheimpainvapaisiin. Kun aiemmin palkallinen vapaa lapsen syntyessä oli 6pv, uudessa mallissa ei-synnyttänyt saa peräti 32pv palkallista vapaata. Jatkossa vapaisiin saa myös paremmin joustoa, ja isien osuus vanhempainpäivärahasta kasvoi.
Omassa yliopistossani on mm. linjattu, että yliopistojen komiteoissa, neuvottelutoimikunnissa ja vastaavissa on sekä miehiä, että naisia vähintään 40%. Ja esimerkiksi johtotehtäviin liittyvissä rekrytointeja varten on linjattu, että kahden tasavahvan kandidaatin kohdalla suositaan henkilöä, joka edustaa vähemmistösukupuolta ko. pestissä tai tasolla. Eli yliopistollamme on mahdollisuus harrastaa positiivista erityiskohtelua mieskandidaattien kohdalla jos jossain johtotehtävässä on selkeästi naisvaltainen enemmistö.
Muistelen myös teekkariajoiltani, että yksi tärkeä yhdenvertaisuuteen liittyvä kysymys oli saunavuorot ja -kulttuuri. Silloin yv-tiimimme puski kovasti eteenpäin käytäntöä, että myös miehille oli kunnollinen oma saunavuoro minuutin miestenvuoron sijaan. Ja esim. koulutimme tutoreita, että kaikki saavat käyttää saunassa uima-asua ilman, että siitä kukaan naljailee tai kommentoi. Tämän olisi luullut olevan itsestäänselvyys, mutta maskuliinisessa teekkarikulttuurissa miesten uima-asuille saatettiin kuittailla varsin lapsellisestikin.
(Ps. OKM julkaisikin juuri sopivasti tänään raportin, josta löytyy suosituksia yliopistojen tasa-arvotilanteen parantamiseksi: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164426/OKM_2022_36.pdf?sequence=1&isAllowed=y )
Vastaan myöhemmin lisää, mutta tarkoitin niitä toimia, joilla pyritään edistämään juuri kaikkien miesten asemaa suoraan eikä vain sen kautta, että pitkällä aikavälillä kaikkien asema mahdollisesti paranee. Aika tavallistahan näissä dei-hommissa on, että voidaan keskittyä johonkin tiettyyn ryhmään tai naisiin. Harvemmin missään kuitenkaan edistetään kohdennetusti miesten asemaa. Voi myös yrittää hakea googlella aiheesta ja löytää pelkästään kirjoituksia siitä miten miehet tulee ottaa työhön mukaan edistämään muiden ryhmien asemaa. Suomessahan tämä on jo ihan tasa-arvolaissakin, jossa mainitaan että: ” …sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.” Miesten aseman parantamisesta työelämässä ei mainita.
Oliko tuossa OKM:n jutussa jotain mielestäsi kiinnostavaa? Itse selasin aika nopeasti, että niistä saksista oli juttua, mutta muuten en oiken löytänyt siitä muuta. Miesten asemasta ei tainnut pahemmin olla. Jotenkin vaikutti taas siltä, että jos jossain asemassa on vähemmän naisia, niin se on ongelma, mutta miesten vähäisempi määrä toisissa tehtävissä ei ole samaan tapaan ongelma. Pari huvittavaakin kohtaa siellä oli esim. miesten etuoikeudet mainittiim, muttei naiten etuoikeuksia :D.
”Ja esimerkiksi johtotehtäviin liittyvissä rekrytointeja varten on linjattu, että kahden tasavahvan kandidaatin kohdalla suositaan henkilöä, joka edustaa vähemmistösukupuolta ko. pestissä tai tasolla. Eli yliopistollamme on mahdollisuus harrastaa positiivista erityiskohtelua mieskandidaattien kohdalla jos jossain johtotehtävässä on selkeästi naisvaltainen enemmistö.”
Koskeeko tämä vain johtotehtäviä? Käytetäänkö tätä myös hallinnollisissa tehtävissä, joissa käsittääkseniä naisia on enemmistö? Onko päätös tehty niin, että aina pitää suosia, vai että voidaan suosia? Jos koskee vain johtotehtäviä, niin eikö silloin ole vaarana, että naisvaltaset muunlaiset ja tasoiset tehtävät jäävät tämän käytännön ulkopuolelle ja silloin syrjintää kohdistetaan vain miehiin, eikä naisia käytännösä salllita syrjittävän, vaikka he olisivat enemmistönä ja valta-asemassa joissain tehtävissä?
Itse luultavasti opiskelen fysiikkaa tulevaisuudessa kunhan saan muutamia asioita järjestettyä elämässäni, ja olen hieman huolestunut siitä, että miehiä aletaan syrjimään tällaissilla käytännöillä luonnontieteellisillä aloilla. Siksi tämä aihe kiinnostaa ja olen myö miettinyt voisinko itsekin osallistua tasa-arvotyöhön alalla ja olla varmistamassa, ettei miesten syrjimisetä tule alalle normia. TEK:n tasa-arvoselvityksessä oli ilmennyt myös miesten kokemuksia syrjinnästä, mutta sen tehneet tutkijat vain sivuuttivat ne sillä, että ne olisivat vain miesten kipuilua tasa-arvoistumista vastaan, kun heiltä otetaan etuoikeuksia pois. Mielestäni aika alentava ja seksistinen suhtautuminen miesten kokemaa syrjimistä kohtaan.
Lopuksi vielä, että on melko sovinistiselta kuulostavaa sanoa, että uikkareista lapsellinen kuittailu johtuisi miehisestä kulttuurista. Sanoisitko samalla naisvaltaisen alan opiskelijoden vastaavasta toiminnasta, että se johtuu naisellisesta kulttuurista? Vai onko sinulla joku peruste miksi koet sen johtuvan miehiestä kulttuurista?
En sinänsä ole tasa-arvotyötä vastaan, mutta en pidä siitä, ettei miesten asemaa pyritä useinkaan parantamaan ja kantasuomalaisten miesten kohtaamia ongelmia ei varsinkaan suostuta näkemään, koska ajatellaan heidän olevan se kaikkein etuoikeutetuin joukko, jolloin heidän syrjiminen voidaan sivuuttaa.
https://www.tek.fi/fi/uutiset-blogit/tutkimus-etuoikeuksien-purkaminen-tuntuu-miehista-syrjinnalta
Tää oli siis se juttu, jossa vähäteltiin miesten syrjintää.
Harvemmin naisvaltaisilla-aloilla suhtaudutaan naisiin näin alentavasti. Eikä muuten niiden naisvaltaisuuttakaan perustella naisellisesta kulttuurista johtuvilla ongelmilla :D
Hei Pera,
Hyppään keskusteluun mukaan, koska se kiinnostaa itseänikin. Olen valkoinen heteromies ja jo fysiikkani opiskellut (muodollisesti; tiede jatkuu loputtomasti), ja tunnistan tuon samaisen epäsymmetrian, josta olet huolissasi: valtavirtaa edustavien miesten etuja ei ajeta eksplisiittisesti tai edes juhlapuheissa.
Itse en ole jaksanut asiasta kiinnostua, koska polku on ollut kyllin tasainen ilman suurempaa aktivismia. Ja siinäpä se onkin! Aktivismi miesten puolesta luonnontiedealalla tuntuu kaatuvan siihen, ettei tarve, jos sellaista edes on, kosketa ketään asianosaista riittävän paljon. Toisin on naisilla ja vähemmistöillä.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö tarvetta olisi miesten etujen puolustamiseen. Haasteena on tunnistaa ja tunnustaa mahdolliset ongelmat sen sijaan, että ne lakaistaisiin maton alle miesten näennäisen valta-aseman varjolla. Olen varma, että näitä ongelmia olisi moneen lähtöön, eikä niistä ehkä monikaan liity valtataisteluun hyvistä työpaikoista. Paha sanoa. En tiedä asiasta juuri mitään, koska keskustelua on niin vähän.
Yksi keskustelun kipukohdista, kuten Tekin blogistakin käy ilmi, on ajatus siitä, että yhden ryhmän oikeudet ovat toiselta pois. Onko asia näin? Yhtäältä aivan varmasti kyllä, sillä esim arvokkaita asemia on vakiomäärä ja positiivinen syrjintä siirtää niitä yhdeltä viiteryhmältä toiselle. Toisaalta yhdenvertaisuustyö hyödyttää keskimäärin kaikkia ryhmiä, tai ainakin näin uskotaan. Näistä on vähän liiankin helppoa valita omaa näkemystä tukeva argumentti ja ummistaa silmät toiselta.
Yksi meidän luonnontieteilijöiden haasteista on putkinäköisyys ja pyrkimys platonisiin malleihin. On helppoa ajatella, että sosiaaliset ongelmat ratkeavat itsestään liberaaleilla arvoilla: tehdään kaikesta neutraalia, ja pian koko maailma on neutraali. Tällaisessa viitekehyksessä tuntuu kertakaikkisen väärältä, että yhtä ryhmää tuetaan ja toista ei. Kurkistus oikeaan maailmaan ja sen vinoutumiin kuitenkin paljastaa, että todellisuus ei ole vain kaareutunut vaan itse asiassa umpikiero, eivätkä sosiaaliset ongelmat ikimaailmassa ratkea vain odottamalla.
Tämä ajatusleikki oli lähinnä omaa lämmittelyäni, jota ilman en oikein osaa suhtautua käytännön ongelmiin, sillä olen henkeen ja vereen putkiaivo.
Sen sijaan tähänastinen keskustelu on asian ytimessä, eli ratkaistaan ongelmia tarttumalla niihin suoraan. Peralta tulee ainoa käytännön tasolla oikea keino puuttua miesten (tai minkä tahansa viiteryhmän) ongelmiin, eli nostaa kisaa pöydälle ja alkaa kysyä kysymyksiä. Tuuli on vastannut suoraan kysymykseen konkreettisilla esimerkeillä. Sanomatta jää, että nämä konkreettiset keinot ovat kyllä todella vähäisiä. Se ei ole enempää Tuulin kuin kenenkään muunkaan yksittäisen syytä.
Mutta eipä se myöskään nytkähdä eteenpäin ennen kuin ollaan valmiita myöntämään, ettei miesten oikeuksien ajaminen, laadullisena konseptina, ole toisilta pois. (Ja kun tämä on selvitetty, voidaan taas palata käytännön maailmaan, jossa naiset ym. lähtevät luonnontieteisiin takamatkalta ja toistaiseksi tarvitsevat aktivismia meitä miehiä kipeämmin.)
Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi fysiikan alalle ja ajamaan meidän miesten oikeuksia. Kysyntää on.
Kommentoin tässä samassa nyt molemmille.
En oikein itse osaa nähdä, että miten yhdenvertaisuuden parantaminen lisää miesten syrjintää. Yleisesti voisi sanoa, että yhdenvertaisuustyön tavoite ei ole nostaa yhtä ryhmää toisten yläpuolelle, vaan poistaa esteitä, joita erilaisista taustoista tulevat ihmiset kohtaavat yliopistolla . Ja tehdä yhteisöstä sellaisen, jotta kaikilla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet osallistua toimintaan sukupuolestaan, seks. suuntautumisestaan,
kansalaisuudestaan tai vaikkapa uskonnostaan riippumatta. YV-toiminnassa kokeillaan tunnistaa näitä esteitä esimerkiksi vuosittaisilla kyselyillä ja tilastojen seuraamisen kautta. Omassa yliopistossani kyselyt lähetetään kaikille yhteisön jäsenille, ja sieltä pyritään haarukoimaan sukupuolten mukaan erilaisia kehityskohteita. En tämän vuoksi yhdy täysin näkemykseen, että miesten kohtaamat ongelmat lakaistaisiin maton alle ainakaan yliopistojen yv-toiminnassa. Yliopistoilla on myös perinteisesti ollut sekä miehille, että naisille omat häirintäyhdyshenkilöt, jotta kynnys ilmoittaa häirinnästä olisi mahdollisimman matala.
En ole nähnyt tilastoja siitä, että miten ahkeraan yliopistollamme sovelletaan positiivisen erityiskohtelun mahdollisuutta tilanteissa, joissa olisi kaksi yhtä vahvaa hakijaa, ja toinen edustaisi vähemmistösukupuolta. Tätä voi varmasti tiedustella yliopistomme HR-osastolta, ja kysyä heidän kokemuksiaan pykälän käytöstä.
Ja en myöskään oikein äkkiseltään keksinyt yhdenvertaisuustoimia, jolla pystyisi parantamaan jokaisen miehen asemaa yliopistossa siten, että se olisi yhdenvertaisuuslain mukainen. Yleensähän yhdenvertaisuutta parantavat muutokset eivät koske laajaa joukkoa, vaan ne yleensä parantavat jonkun osajoukon asemaa. Tästä esimerkkinä mainitsemani vanhempainvapaauudistus, joka parantaa perheellisten miesten asemaa huimasti. Yliopistojen yv-suunnitelmissa ei minusta kauhean vahvasti eritellä
erilaisia erityisryhmiä, joiden etuja ajetaan. Ennemmin pyritään tuomaan esiin, että halutaan muovata kulttuuria, jossa kaikilla on mahd. yhtäläiset mahdollisuudet edetä urallaan ja osallistua toimintaan.
Kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan esim. ainejärjestön tai yliopiston yhdenvertaisuustoimintaan. Ja tokihan voi tuoda muutenkin esille esimerkiksi omassa yhteisössä niitä epätasa-arvoisia esteitä, joita miehet kohtaavat yliopiston arjessa. Yliopistoilla voi myös järjestää omia pieniä keskustelutilaisuuksia, joissa voi keskustella yhdenvertaisuusteemoista. Itse olen järjestänyt muutamia, ja osaan olen saanut laitokseltani rahoitus kahvitusten tarjoamiseen. Ja Suomessahan toimii nykyisin esimerkiksi Miehet Ry, joka vaikuttaa lupaavalta yhteisöltä keskittyä miesten kohtaamiin arkisiin haasteisiin.
Kommenttini uima-asuista kuittaluista ja maskuliinisesta kulttuurista pohjautuu siihen kokemukseen, joka minulla on teekkarikulttuurista useamman vuoden ajalta sekä kilta- että yo-kunta tasolta. Toisilla voi olla eri selityksiä sille, että mistä kumpusi ajatus, että miesten piti olla saunassa alasti, mutta naiset saivat käyttää uima-asuja. Maskuliinisuudella viittasin yleiseen ilmapiiriin ja tekniikan alan erityispiirteisiin, en pelkästään miesten suurempaan osuuteen teekkariopiskelijoista.
Olen vielä ainakin ensi kevään mukana FinDiP-työryhmässä, joka pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta fysiikan alalla (suomalaisissa yliopistoissa). Otan kovin mielelläni vastaan konkreettisia kehityskohteita tai mahdollisia epätasa-arvoisia asetelmia, joita miehet kohtaavat akateemisessa maailmassa. Voin koittaa viestiä näitä FinDiP:n verkostoissa käytettävissä olevien resurssien (= vapaa-ajan) rajoissa.
Miehet ry ei ainakaan mielestäni ole kovin hyvä yleinen miesten asiaa ajava järjestö sillä puhuessaan toksisesta maskuliinisuudesta he kaventavat vapaata miesten mallia pyrkimällä jättämään perinteiset miehen mallit sen ulkopuolelle. Tämä ei eroa siitä kun ennen vanhaan pidettiin muunlaisia miehiä epämiehekkäinä eikä sellainen ollut hyväksyttävää. Lisäksi järjestönä tuo taitaa olla varsin feministinen, eivätkä he ole kritisoineet feminismiin kuuluvaa miesvastaisuutta. Jo paljon enne Miehet ry:tä on ollut olemassa Miessakit ja Miesten tasa-arvo ry, eli Miehet ry ei ole mitenkään erityisen edistyksellinen siinäkään mielessä. Heillä vaikuttaa olevan pahasti myös sellainen käsitys, että miesten ongelmat johtuvat miehistä itsestään ja ne tulisi ratkaista vain keskustelemalla toksisesta maskuliinisuudesta tai purkamalla patriarkaattia, kun taas naisten ja muiden ryhmien ongelmiin tulisi puuttua laajemmin yhteiskunnassa. Ei naistenkaan ongelmiin etsitä syyllistä vain naisista ja matriarkaalisista rakenteista. Eikä niiden korjaamiseksi ehdoteta pelkkää naisten keskinäistä keskustelua, matriarkaalisten rakenteiden purkamista jne. mitä vastaavaa miesten kohdalla feministiset miesjärjestöt tuppaavat tekemään.
Kannattaakin tutustua mihin sävyyn Miehet ry:ssä puhutaan miehistä ja miettiä empaattisesti edistääkö sellainen yleisellä tasolla miesten asemaa, vai vain ainoastaan punavihreiden uusmiehisten feministimiesten asemaa. Kommentoin muita osia kun jaksan.
Tuuli, kiitos asiallisesta vastauksestasi ja etenkin yv-työtä koskevien luonnehdintojen selvittämisestä. Haluan pahoitella sellaista vaikutelmaa omasta tekstistäni, että yv-työ syrjisi miehiä yleisesti. Sikäli kuin olen sittemmin ymmärtänyt, yv-toimet eivät kohdistu mihinkään yksittäiseen ihmisryhmään. Lähinnä niiden lopputulokset helpottavat sellaisia rakenteellisia ongelmia, joita eri ihmisryhmillä milloinkin tunnistetaan.
Itselläni ei ole esittää mitään perusteita väitteelle siitä, että miesten ongelmat lakaistaisiin maton alle. Pahoittelut tahattoman provokatiivisesta muotoilusta. En pyrkinyt esittämään sitä väitteenä, vaan hypoteettisena asetelmana seuraavanlaisella logiikalla: jos miesten ongelmiin puututaan liian vähän suhteessa niiden määrään, selityksenä on joko a) niitä tunnistetaan liian vähän, tai b) ne lakaistaan maton alle. Logiikka voi olla oikein, mutta mitäpä iloa siitä on? Emme voi tietää miesten ongelmien määrää tunnistamatta niitä. Niinpä vaihtoehto b) voi olla voimassa vain, jos miehillä tunnistetaan jokin todennettava ongelma, mutta sen korjaamiseksi ei todennettavasti tehdä mitään.
Tästä olisi hyvä keskustella lisää, mutta mieluusti omassa dedikoidussa asiayhteydessään.
Pera, kukaan täällä tuskin pidättää hengitystään odottaen, miten lyttäät seuraavat sinulle hyvällä tahdolla esitetyt vastaukset. Miksi kysyt, jos tiedät jo etukäteen, millaisen vastauksen haluat tai et halua?
Ilmaisit aiemmin olevasi kiinnostunut fysiikasta ja toisaalta huolissasi yhdenvertaisuuden toteutumisesta miehenä. Tervetuloa. Älä anna yhdenvertaisuushuolien seistä unelmien tiellä vaan näytä esimerkkiä jälkeesi tuleville miesfyysikoille. Matkalla saatat oppia pari tärkeää asiaakin.
Ensinnäkin on usein tärkeämpää tunnistaa todellinen ongelma, muotoilla se selkeästi ja ratkaista suoraviivaisesti ilman hukkumista sivuseikkoihin. Selvä johtopäätös tästä keskustelusta on, että sinulle kelpaavaa toimintaa miesten ongelmien käsittelemiseksi ei ole. Voisi auttaa, jos alkuun kerrot mitä toimintaa tarvitaan – tai parempi – ryhdyt itse toteuttamaan.
Toiseksi, melkein kuka tahansa osaa kritisoida. Todellinen mittari on tuottaa jotain itse ja puolustaa sitä julkisesti.