Viime kesä oli kuuma. Asunnossamme oli niin kuuma, että nukkuminen oli hankalaa, minkä vuoksi jokaisena aamuna olo oli enemmänkin nuutunut kuin virkistynyt. Koska unen aikana keho ei palautunut normaalilla tavalla, päivän aikana oli vaikea keskittyä töihin. Raskainta kuumuudessa oli, että sitä ei päässyt mihinkään karkuun. Helteiden aikana mietin, kuinka voimakas kokemus helle on kehossa ja kuinka paljon ahdistavan kuumuuden tunne eroaa siitä, että sanotaan lämpötilan olevan esimerkiksi 30 celsiusastetta. Hetkellistä säätä, esimerkiksi lämpötilaa, ei pidä sekoittaa ilmastoon. Ilmasto on tilastollinen käsite ja se koostuu säätilaa kuvaavien suureiden, kuten lämpötilan, pitkistä aikasarjoista.

Muutoksia ilmastossa on vaikea hahmottaa arkielämässä, koska ne tapahtuvat pitkän ajan aikana. Ajassa taaksepäin katsoessa on selkeää, että muutoksia on tapahtunut, mutta on mahdotonta sanoa tarkkaa kohtaa, missä muutos on tapahtunut. Tämän vuoksi ilmastonmuutosta ja sen seurauksia on vaikea hahmottaa. Vaikka olenkin luonnontieteilijä, on minun myönnettävä, että mitkään numerot eivät suoraan auta hahmottamaan, millaiseksi elämä tulee muuttumaan ilmastonmuutoksen seurauksena.

Olen vuosien varrella kuitenkin törmännyt useisiin lähteisiin, jotka ovat auttaneet kuvittelemaan, millaista elämä tulevaisuudessa voisi olla. Ehkä suurimman vaikutukseen minuun teki Tulevaisuus Hanskassa -ilmastopodcastin Tulevaisuusfiktio-osiot vuodelta 2017. Tulevaisuusfiktio on osio keskustelupodcastissa, missä näyttelijät näyttelevät kuvitteellisia kohtauksia tulevaisuuden Suomesta. Tulevaisuusfiktion käsikirjoittamiseen osallistui myös BIOS-tutkimusyksikkö. Pidän erityisesti ensimmäisessä jaksossa esitetystä kohtauksesta, jossa puhutaan pimeistä päivistä ja kuinka sähkön puute on lisännyt huolten lisäksi yhteisöllisyyttä.

Matkustajat (Travelers) -scifi-sarjassa tulevaisuuden ihmiset löytävät keinon siirtää ihmisen tietoisuus ajassa taaksepäin. Sarjassa seurataan näiden ihmisten epätoivoista tehtävää muuttaa menneisyyttä, jotta maapallo voitaisiin pelastaa. Sarjassa ei juurikaan näytetä suoraan, millaista elämä tulevaisuudessa on, vaan siitä annetaan vihjeitä hahmojen dialogin kautta. Tämä tyylivalinta on minusta erityisen toimiva, koska se pakottaa katsojan käyttämään mielikuvitustaan ja miettimään, haluaisiko itse elää sarjassa kuvitellussa tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen ja sen seurausten kokonaisvaltaisuutta minua on auttanut hahmottamaan Hyvän sään aikana -kirja ja podcast. Kirja ja podcast saivat minut ymmärtämään, että ilmastonmuutosta ei tulla ratkaisemaan pelkästään luonnontieteen tutkimukseen panostamalla, kuten viime vuoden Acatiimin jutussakin kerrotaan (kirjoitus ”Yhteiskuntatieteet sivuosassa” alkaa sivulta 16).

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia kuvaavat lähteet ovat usein dystooppisia. Eteeni ei juurikaan ole osunut utooppisia kuvitelmia, joissa ihmiskunta on onnistunut muuttamaan elintapojaan kestäväksi. Utooppisten kuvitelmien vähäisyys on minusta kummallista, koska käsitykseni mukaan juuri niiden suuntaan meidän olisi pyrittävä. Tervetulleen poikkeuksen tähän tilanteeseen teki joulun alla Twitterissä trendannut Dear Alice -mainos. Mainos on amerikkalaisen jugurttiyhtiön tekemä ja se kestää minuutin ja 20 sekuntia. Tässä verrattaen lyhyessä ajassa se onnistuu luomaan todella kauniin maailman. Mainoksen nähtyäni pohdin, auttaisiko positiivisten tulevaisuuskuvien esittäminen taistelussa ilmastonmuutosta vasteen paremmin kuin uhkakuvat.