Marraskuu on Suomessa sitä aikaa kun keskustellaan palkoista ja tuloista, sillä verotoimisto julkaisee kansalaisten edellisen vuoden vero- ja tulotiedot. Hallinto-oikeuden päätöksen myötä kaikkien verotiedot pysyvät Suomessa jatkossakin julkisena. Tulotietojen avoimuus vaikuttaa olevan Suomessa yksi tärkeistä tekijöistä, joilla yhteiskunnassa ylläpidetään luottamusta ja ehkäistään korruptiota.

Palkka-avoimuus on teema, jota erityisesti ammattiliitot pitävät esillä. Itselläni on mielikuva, että meillä yliopistomaailmassa palkoista on suhteellisen helppoa puhua avoimesti, sillä palkat noudattavat pääpiirteittäin valtakunnassa neuvoteltuja yhteisiä taulukkoja, ja usein eri uravaiheille on määritelty selkeät palkkauskriteerit. Esimerkiksi omassa yliopistossani meille väitöskirjatutkijoille on määritelty tietyt väitöskirjan etenemiseen liittyvät kriteerit, joiden perusteella voi pyytää palkankorotusta. Pidän itse kovasti tästä mallista, sillä mielestäni se vähentää turhaa kilpailua ja vertailua väitöskirjatyöntekijöiden kesken. Malli ei ole varmasti ongelmaton, mutta näin ruohonjuuritasolle se näyttäytyy päällisin puolin reiluna järjestelmänä.

Opiskeluaikoina vitsailimme teekkarikavereideni kesken usein valmistuneiden alumnien äärettömästä palkasta, ja Tekniikan akateemisten palkkataulukotkin lupailivat melko kovaa palkkatasoa yksityisellä sektorilla työskenteleville. Kun pohdin tutkijanuralle lähtemistä, tiesin, että palkka on jonkin verran pienempi kuin diplomi-insinööreillä keskimäärin. Kuitenkaan pienempi palkka ei maisteriopiskelijan silmin tuntunut merkitykselliseltä, enkä muistaakseni edes selvittänyt väitöskirjatutkijoiden yleistä palkkatasoa. Tällä hetkellä palkkani on noussut mielestäni hyvälle tasolle, mutta on selkeästi alempi kuin muiden samaan aikaan valmistuneiden opiskelijatovereitteni. Tekniikan alalla ja luonnontieteissä on myös mahdollista hakea kannustusapurahoja, joilla voi paikata pienemmän palkan tuomaa lommoa varallisuuteensa.

Vaikka en millään tavalla häpeä insinöörien mediaanista poikeavaa palkkaani, on minusta ajoittain silti epämukavaa keskustella aiheesta isomman porukan kesken. Omasta mielestäni palkkani on riittävän hyvä ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen, mutta silti ääneen keskustelu tuntuu epämielyttävältä. Erityisen hankalalta tilanne tuntuu, mikäli joukossa on paljon puolituttuja diplomi-insinöörejä tai muita hyvätuloisia korkeakoulutettuja. Suurin osa teekkaritutuistani osaa suhtautua aiheiseen hienotunteisesti ja kypsästi, mutta silloin tällöin isommissa porukoissa onnistuu joku päivittelemään tutkijoiden palkkaa, ja miten he eivät itse voisi työskennellä sellaisella palkkatasolla. En ole vielä keksinyt näihin tilanteisiin sopivaa vastausta. Tuntuisi keinotekoiselta alkaa alleviivaamaan työn sisällön ja merkityksellisyyden tärkeyttä, jos toinen pitää palkkaa tärkeänä mittarina työuran valinnoissa.

Samaan aikaan tuntuu nurinkuriselta edes käyttää aikaa aiheen pohtimiseen, sillä asemani ja palkkani on verrattoman hyvä palkattomiin tutkijoihin verrattuna. Pirjo kirjoitti vuosi sitten osuvan tekstin akateemisten työttömien ahdingosta, ja miten näkymättömäksi palkattomat tutkijat usein muuttuvat. Lisäksi, joidenkin rahastojen myöntämät apurahat eivät ole kovin ruhtinaallisia, ja tämän vuoksi osa apurahatutkijoista ei tule toimeen kuukausittaisella apurahallaan. Opin vasta hiljakkoin, että osa rahoittajista kieltää palkkatyöskentelyn apurahan aikana, jonka vuoksi pienellä apurahalla työskentelevien on hankala parantaa asemaansa.

Palkka on vain yksi osa työtä, mutta silti siitä olisi tärkeää keskustella avoimesti työyhteisöissä, sillä näin pystytään tunnistamaan mahdolliset syrjintätapaukset ja eriarvoistavat käytännöt. Palkka-avoimuus voisi olla yksi valttikortti yliopistojen työnantajabrändiä, sillä omasta vinkkelistäni avoimet palkkatiedot yhtiön sisällä ovat edistyksellisen työpaikan merkki. Loppukaneettina muistuttelen Akatemian jalkaväen lukijoita, että tulevana keväänä avataan taas yliopistosektorin työehtosopimukset neuvottelupöydille. Julkisalan korkeakoulutetut (JUKO) on luonut neuvottelujen pohjalle Työehtosoppa-sivuston, josta voi seurata neuvotteluihin valmistumista, ja perehtyä neuvoteltaviin aiheisiin.