Hain tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomen Akatemian tutkijatohtorin tehtävää. Suomen Akatemian tutkijatohtorin tehtävät ovat erittäin tavoiteltuja. Lähes kaikki kanssani samassa uravaiheessa olevat hakuehdot täyttävät tutkijat hakevat tutkijatohtorin tehtävää.

Suomen Akatemia järjestää joka vuosi syyshaun, jossa on haettavana erinäisiä tehtäviä ja hankkeita. Tutkijatohtorin tehtävän tavoitteena on”mahdollistaa lupaavimpien, hiljattain tohtorintutkinnon suorittaneiden tutkijoiden pätevöityminen vaativiin tutkija- tai asiantuntijatehtäviin”. Tehtävää voi hakea, jos hakijan väitöksestä on kulunut enintään neljä vuotta ja hakija on osoittanut vähintään puoli vuotta liikkuvuutta muussa tutkimusyksikössä väitöksen jälkeen tai hakee tehtävää eri yksikköön kuin missä tohtorintutkinto on suoritettu.

Väittelin joulukuussa 2019, joten olisin voinut hakea tutkijatohtorin tehtävää ensimmäistä kertaa vuoden 2020 syyshaussa. Vaihdoin vuoden 2020 alussa tutkimusalaani, eikä minulla ollut mielessäni sellaista tutkimuskysymystä, jonka ympärille olisin voinut rakentaa hakemuksen.

Tutkimuskysymykseni alkoi muotoutua loppusyksystä 2020. Kysymyksen syntyminen vaati perehtymistä uuden tutkimusalani julkaisuihin sekä oman tutkijaprofiilini tunnistamista. Tutkimuskysymyksestä arvioidaan hakemuksessa muun muassa, kuinka relevantti kysymys on tutkimusalalla ja onko hakija oikea henkilö ratkaisemaan kysymyksen osaamisensa valossa.

Keväällä esittelin hakemusideaani kokeneemmille tutkijoille. Saamani palautteen avulla pystyin pilkkomaan ison tutkimuskysymykseni pienempiin kokonaisuuksiin, joiden avulla isoa kysymystä voisi ratkoa.

Varsinainen hakemuksen tekeminen alkoi toukokuussa, kun luin julkaisuja tutkimuskysymykseni ympäriltä ennen kesälomaani. Kesällä järjestin miniseminaarin, missä esittelin ulkomaisille tutkijoille kehittämääni laskennallista mallia ja tutkimusideaani. Seminaarin kokoon kutsumisessa tutkimusryhmäni johtajan apu oli korvaamatonta. Hänen avullaan ulkomaisia tutkijoita oli helpompi lähestyä. Seminaarin järjestäminen kannatti, sillä sen kautta tapaamieni tutkijoiden kanssa sovimme yhteistyöstä hakemukseen liittyen.

Pidin kesälomani jo alkukesästä ja palasin lomalta lopullisesti muutamaa viikkoa ennen heinäkuun loppua, mikä oli mielestäni ovelaa. Heinäkuussa tutkimuspuolella on yleensä hiljaista ihmisten lomaillessa, joten pystyin kaikessa rauhassa kirjoittamaan tutkimussuunnitelman ensimmäisen version. Kun hakemuksessa yhteistyökumppaneina olevat kokeneemmat tutkijat palasivat kesälomalta, pystyin melkein heti antamaan heille kommentoitavaksi tutkimussuunnitelmani. Saamieni kommenttien myötä ymmärsin, että tutkimussuunnitelma on täysin omanlaisensa tekstilaji. Olin kirjoittanut tutkimussuunnitelman ensimmäisen version kuin olisin kirjoittanut tieteellistä artikkelia. Kommenttien avulla pystyin muokkaamaan jo huomattavasti paremman toisen version.

Toisen version kirjoittamisen jälkeen sain rohkaisevien kommenttien lisäksi myös arvokasta kritiikkiä siitä, että suunnitelmastani puuttuu monesta kohtaa, mitä konkreettisesti tutkimusprojektissani tultaisiin tekemään. Kiinnitin konkretiaan huomiota, kun kirjoitin hakemuksen kolmatta versiota. Tutkimussuunnitelman kolmannen version valmistumisen jälkeen tein suunnitelmaan enää pieniä muutoksia.

Vimeisen hakupäivän aamuna irtosi jo pieni hymy,
sillä olin lähettänyt hakemukseni edellisenä yönä.

Kokonaisuudessaan hakemuksen tekeminen oli valtavan opettavainen kokemus. Tutkimussuunnitelman kirjoittamisen ja hakemuslomakkeiden täyttämisen lisäksi koen, että hakemuksen tekeminen kasvatti minua tutkijana. Hakemuksen tekeminen pakotti minut miettimään, mitä haluaisin tutkia seuraavien vuosien aikana ja etsimään millaisia asioita alallani ei ole vielä tutkittu. Tällaiseen pohdinta ei ainakaan tutkijatohtorin tasolla ole aikaa kuin satunnaisesti, koska kädet ovat niin syvällä savessa nykyisen tutkimuksen tekemisen kanssa.