Historiantutkimus perustuu perinteisesti arkistoaineiston ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta tehtyihin päätelmiin tapahtumista, ilmiöistä ja ihmisistä. Niin myös minun tutkimuksessani. Väitöskirjani tämänhetkinen otsikko on ”Alkoholiliike vai kaupungintalo? Anniskeluun liittyvän paikallisen kontrollipolitiikan murros Jyväskylässä, Kuopiossa ja Tampereella vuosina 1932-1939”. Eli tavoitteenani on selvittää, miten Suomessa siirryttiin kieltolaista jälleen lailliseen anniskeluun ja miten se anniskelu järjestettiin, ketkä siitä päättivät ja miten ja ketkä sitä valvoivat? Näiden kysymysten selvittelyyn tarvitsen kattavaa arkistoaineistoa sekä kunnalliselta että valtiolliselta puolelta.

Tuolla sitä tuntee olevansa oikea historiantutkija!
Kansallisarkiston vanha tutkijasali.
Lähde: Museovirasto https://museovirasto.finna.fi/Search/Results?lookfor=Kaupunginarkisto&type=AllFields&dfApplied=1&limit=50
Kuvaaja: Riitta Riihonen 1987 CC BY.

Suomalaisten ravintoloiden historia on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle akateemisessa historiantutkimuksessa.  Merja Sillanpää on teoksessaan Säännöstelty huvi, suomalainen ravintola 1900-luvulla (2002) koonnut keskeisimmät tapahtumat suomalaisen ravintolan kehityksestä viime vuosisadalta ja Maritta Pohls on kirjoittanut vuonna 2016 Suomen hotelli- ja ravintolaliiton historiikin Viini, laulu ja taustajoukot. Yksittäisistä ravintoloista on kirjoitettu joitakin historiikkeja: Kauko Hirvonen Kansankahvilasta Pesiaaliin, 80 vuotta JTY:n ravintoloita (1996), Raimo Seppälä Grand Hotel Tammer 1929-1979 (1979) ja Laura Kolbe Kämp, hotelli ja sen kaupunki (2017) muutaman mainitakseni. Edellä mainitut teokset ovat osa myös väitöskirjani tutkimuskirjallisuutta. Käyttämälläni aineistolla ei ole kuitenkaan tietääkseni julkaistu vielä yhtäkään tutkimusta.

Laskin, että olen väitöskirjaani varten käynyt kahdeksassa eri arkistossa ympäri Suomea. Tutkimuskaupunkieni kaupunkien arkistoista tulee kolme, Helsingin kansallisarkisto, Hämeenlinnan, Joensuun sekä Jyväskylän Kansallisarkistojen yksiköt sekä Elinkeinoalojen arkisto ELKA Mikkelissä.

Kun kieltolaki päättyi ja itsenäisen Suomen ensimmäinen väkijuomalaki astui voimaan keväällä 1932, määrättiin laissa, ettei Alkoholiliike eli Alko voinut yksinvaltaisesti päättää anniskeluravintoloista vaan sen tuli päätöstä tehdessä ottaa huomioon paikallisten kaupunginvaltuustoiden mielipiteet. Sekä kaupunginvaltuustoiden että kaupunginhallitusten (valmistelevat asiat kaupunginvaltuustoille) pöytäkirjat liitteineen löytyvät kaupunkien arkistoista. Tampereen osalta myös keskustelupöytäkirjat on säilytetty ja niiden ansiosta saa yksityiskohtaisempaa tietoa valtuutettujen mielipiteistä. Tampereen ja Jyväskylän kaupunkien osalta on koottu myös kaupunkien historiikit, joiden avulla selviää muun muassa valtuutettujen puolueet ja muut intressit. Kuopion osalta tällaista historiikkia ei ole, mikä tarkoittaa sitä, että vastaavat tiedot on etsittävä muualta, kuten vaalilistoista.

Alkon aineistoa ELKA:n tutkijasalissa. Näissä oli onneksi aakkosellinen hakemisto, mikä helpotti niiden läpikäyntiä.
Kuvaaja: Pirjo Ovaskainen 2020.

Helsingin Kansallisarkistossa ja ELKA:ssa olivat Alkon aineistot. Helsingin päässä kävin läpi anniskeluoikeushakemukset. Hakemusten lisäksi sieltä löytyivät vaaditut liitteet kuten pohjapiirustukset ja maaherrojen lausunnot. Näiden lisäksi saattoi olla erilaisia lausuntoja viranomaisilta, todistuksia kaupunkilaisilta, tarkastajien raportteja, Alkoholiliikkeen rangaistuksia ja jopa raastuvanoikeuden pöytäkirjoja. Hakemusten lisäksi aineistosta löytyvät myös mahdolliset anniskeluoikeussopimukset, jotka solmittiin ravintoloitsijan ja Alkoholiliikkeen välillä. ELKA:sta puolestaan löytyvät Alkoholiliikkeen johdon, eli johtokunnan, hallintoneuvoston ja mm. ravintolatoimikunnan pöytäkirjat. Lisäksi sieltä löytyi muun muassa salaisten tarkastajien tarkastusraportteja.

Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Joensuun kansallisarkistojen yksikköjä olen käyttänyt sen takia, että niistä löytyvät tietyt tapaukset, jotka ovat nousseet esille joko muusta arkistoaineistosta tai tutkimuskirjallisuudesta. Hämeenlinnaan on toimitettu Tamperetta koskevat esimerkiksi raastuvanoikeuden pöytäkirjat, Joensuussa puolestaan sijaitsee Kuopion vastaavat aineistot. Viimeisimmän tiedon mukaan myös Kuopion kaupunginvaltuuston ja -hallituksen aineistoa on myös toimitettu Joensuun kansallisarkistoon. Jyväskylässä on loogisesti Jyväskylää koskeva aineisto, mutta sen lisäksi olen tilannut aineistoa Helsingin kansallisarkistosta Jyväskylän yksikköön. Tilaus toki maksaa jonkin verran, mutta toisaalta minun ei tarvinnut matkustaa Helsinkiin ja maksaa oleskelusta siellä.

Männistön ravintolan anniskeluoikeushakemus vuodelta 1933.
Lähde: Alko Oy. Anniskeluoikeusasiakirjat 1932-1939 Kuopio H-O Ha:26. Helsingin Kansallisrkisto.
Kuvaaja: Pirjo Ovaskainen 2019.

Digitalisaatio on myös mahdollistanut Kansalliskirjaston aineistojen käytön. Käytän aineistona kolmea eri aikakauskirjaa, joita olen käynyt läpi kotoa käsin, kiitos loistavan digiarkiston. (Osaan aineistoon ei pääse käsiksi kuin yliopiston tunnuksilla.) Aikakauskirjojen lisäksi käytän tutkimuksessa kaupungeissa ilmestyneitä sanomalehtiä. 1930-luvulla jokaisella puolueella oli oma lehtensä, ja tutkimusta varten olen käynyt läpi jokaisesta kaupungista kolme sanomalehteä, muutaman kuukauden ajalta joka vuosi. Suhteellisen hyvin toimiva sanahaku toiminto nopeutti lehtien läpikäymistä. Suosittelen vilkaisemaan tuota aarreaittaa, sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista!

Nyt lopuksi on pakko lausua kiitoksen sana Suomen loistavalla arkistolaitokselle! Vaikka olen yrittänyt olla huolellinen kuvatessani aineistoa, on kuva saattanut heilahtaa tai joku sivu jäädä kuvaamatta. Näissä tapauksissa olen ottanut yhteyttä kyseiseen arkistoon ja saanut puuttuvat tiedot viimeistään seuraavana päivänä. Pari viikkoa sitten Jyväskylän kaupunginarkistolta meni 20 minuuttia toimittaa minulle puuttuvat sivut sähköpostiin. Aivan huikeaa toimintaa!