ERC StG – viralliselta nimeltään European Reseach Counsil: Starting grant – tunnetaan suomalaisittain kutsumanimeltä ”erkki”. Tämän ”erkin” pyörteissä ja tiimellyksessä olen työskennellyt enemmän tai vähemmän kuluneen vuoden aikana. Pian olen siinä tilanteessa, että hakemus pääsee lähtemään kielenhuoltoon ja pääsen painamaan ”lähetä” näppäintä. Tässä kirjoituksessa avaan prosessin kulkua ja erilaisia tunnesisältöjä matkan varrelta.

Ensi kosketukset
Kaksi vuotta sitten olin juuri aloittanut yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa ja tarjolla oli ERC-info. Tartuin mahdollisuuteen osallistua luennolle kuuntelemaan perusasioita hausta. Opin, että ”starting gränttiä” voi hakea 2-7 vuotta väittelyn jälkeen: olennaista on, että sellaisessa kohdassa omassa työskentelyssä, että se kannattaa. Merkkejä sopivasta kohdasta olivat esimerkiksi se, että on itsenäistynyt väitöskirjan ohjaajasta, on itsenäisiä aihepiiriin liittyviä julkaisuja, on ohjauskokemusta sekä väikkäri puolelta että post docien ohjaamisesta. Sekä tietysti uraauurtava ajatus tutkimushankkeesta.

Sain tietää, että hakuun kuuluu kaksi hakemusta B1 ja B2 – nämä kirjoitetaan eri yleisölle. B1 sisältää viiden sivun tutkimussuunnitelman, joka kirjoitetaan laajemmalle akateemiselle yleisölle sekä listan rahoituksista, aiemmista akateemisista meriiteistä sekä keskeisimpien aiheeseen liittyvien julkaisujen esittelyn. B2 puolestaan on noin 14-15 sivun tutkimussuunnitelma asiantuntijaraadille. Tutkimussuunnitelman pituudet eivät sisällä kirjallisuusluetteloa vaan kirjallisuuden voi lisätä tähän päälle.

Ajattelin: ”Kiva, kerrankin on tilaa. Eihän tämä kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin luulin.”

Nyt olisi hyvä realiteettitsekki todeta ja sanoa: How little did I knew. Fonttikoko 11, riviväli 1 ja loputon merkkimäärä tutkimuksellisia kerrostumia mahtuu kirjallisuusluetteloon.

Todellinen kosketus työskentelyyn

Keväällä 2020 osallistuin yliopiston ja kansainvälisen konsulttiyhtiön koulutuksiin hakemuksen kirjoittamisesta ja sen eri vaiheista. Valmistelin ideapaperin ja kokosin itselleni tukitiimiä kansainvälisistä kollegoista. Ideapaperin esittely oman yliopiston rahoitusasiantuntijoille sai minut tekemään täyskäännöksen aiheessani: ymmärsin alkusyksystä, että asiantuntijuuteni on edelleen selkeästi vahvinta alalla, joka linkittyy väitöskirjaan. Aloin rakentamaan hanketta, jossa pystyn esittämään väikkärin tulokset aikaisempana tutkimuksena aihepiiristä. ERC hankkeeni voisi kuvailla kasvavan väikkäristä ja post doc -hankkeista sekä suuntaavaan myös uusille urille.

Mielessäni oli dream team eksperttejä, joita aralla mielellä lähestyin sähköpostilla. Riemu oli ratketa, kun ensimmäinen ”kyllä”-viesti tuli. Kaikki kolme tahoa, joihin olen ollut yhteydessä, lähtivät mukaan empimättä. Jokaisen tahon tuki on ollut kullan arvoista matkalla.

Syksyn kirjoitin ja pohdin. Koin monta kertaa matkan varrella rimakauhua. Olin koonnut tämän upean ryhmän – ihmisiä, joita ihailen erilaisista syistä – mitä, jos oma työ olisikin ihan räpellystä? Kerätessäni rohkeutta pyysin sekä väikkärinohjaajalta pikku palautteen ja UEF kollegalta ajatuksia. Heidän tukevat kommentit saivat minut ajattelemaan: mitä oikein pelkäsin?

Olin kerännyt tiimiin ihmisiä, jotka tunnen vuosien takaa. Ihmisiä, joihin luotin. Silti epäonnistuminen pelotti. Konkarit kuitenkin taisivat tietää tilanteen ja sain Zoomissa mentorointia siitä, että he tukevat minua, auttavat eteenpäin, ei ole syytä ajatella yksin, vaikka kirjoitustyö onkin yksin minulla.

Jokaisella ekspertillä on ollut omanlainen rooli: Yksi lukee kriittisesti pyynnöstäni. Toinen kommentoi holistisemmasta tutkimuksen näkökulmasta. Kolmas sparraa eteenpäin säännöllisesti Zoomissa ja asettaa minulle deadlineja, jotta homma etenee.

Lisäksi tukena ovat yliopiston rahoitusasiantuntijat sekä taloushallinto. Ensin ajattelin, että 1.5 miljoonaa euroa on niin paljon rahaa, että mihin ihmeessä se menee. Nyt olen tilanteessa, että olemme tarkastelleet, milloin StG:n budjetin 0.5 miljoonan euron lisäosaa on mahdollista ottaa käyttöön. Vaikuttaa siltä, että lähtevän hakemuksen kokonaisosuus tulee olemaan noin 1.7 miljoonaa euroa ja vähän päälle.

Summana hakuprosessista voisi sanoa, että ihan ihanaa ja kamalaa ja kaikkea sekaisin. Ei tätä yksin tekemällä tehdä, vaikka kirjoitustyö ja valmistelu omalla kontolla onkin. Voimaantumista ja iloa tarjoaa ennen kaikkea se eksperttien tiimi, johon voi luottaa 100%

Arviointi

Erkki, josta tässä puhun, on vain yksi erkeistä – eri uran vaiheissa on erilaisia rahoitusinstrumentteja tarjolla. Sen lisäksi, että hakemuksen muoto on omanlaisensa, myös arvioinnit eroavat monista muista rahoituksista. Ensimmäisessä arvioinnin vaiheessa arvioidaan ainoastaan hakemuksen B1 osuus. Arvioinnit annetaan arvosanoilla A – B – C. Näistä A on paras arviointi ja sillä pääsee jatkoon. Lisäksi osa B:n saaneista arvioinneista pääsee jatkoarviointiin. Arvosanalla C ei pääse jatkoon, mutta lisäksi saa karanteenin hakea rahoitusta seuraavassa haussa. Asiantuntijaraati valitsee parhaat hakemukset, joiden perusteella kandidaatit kutsutaan haastatteluun. Lopullinen päätös myönnöistä perustuu osaltaan siis haastatteluun ja siinä onnistumiseen.

Rahoitusten maraton

Keskimäärin läpi menneet hakijat ovat hakeneet ERC:tä useamman kerran ennen kuin myöntö on tullut. Tämä on siis kestävyyslaji, maraton kenties. Omalta kohdaltani arvoin, että kaikesta huolimatta alkuvauhtini oli hieman liian kevyt: vaikka olen tosi aktiivisesti käyttänyt tähän paukkuja, kenties vielä enemmän, vielä aikaisemmin olisi tarvittu. Toisaalta tämä on vasta maratonin ensimmäinen kymppi tai vähän toista. Ensikierroksella olen jo aika hyvissä asemissa kokonaisuuden suhteen – realistinen tähtäin taitaa ensimmäisellä kierroksella olla, että en saisi arviointia C, jotta pääsen seuraavan vuoden kierrokselle mukaan. Kaikki muu tästä eteenpäin onkin sitten jo plussaa.