Pirjo Ovaskainen
Pirjo Ovaskainen

”Minuun et koske”

Pirjo Ovaskainen 12.2.2021
Ei kommentteja

Minun piti tällä kertaa kirjoittaa jostakin kevyestä aiheesta. Kenties kertoa hiukan omasta tutkimuksesta tai elämästä. Sitten satuin lukemaan Me Naiset-lehden artikkelin (https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000007785115.html) ja mieleeni palautui myös Tuulin täällä hetki sitten ollut kirjoitus (http://akatemianjalkavaki.fi/2020/12/18/mita-olisin-voinut-tehda-teekkarina-paremmin/) ja tajusin, että tästähän minun on kirjoitettava, ravintola-alan seksuaalisesta häirinnästä. Ja nyt ihan ensimmäiseksi tähän alkuun: minua EI ole seksuaalisesti ahdisteltu työpaikalla esimiesten eikä työkavereiden puolelta. Asiakkaat ovat eri asia ja niistä myöhemmin. Miksi minä sitten täällä akateemisessa maailmassa puhun ravintola-alan seksuaalisesta häirinnästä? Siksi koska se on maailma, jonka tunnen huomattavasti paremmin, kuin akateemisen maailman. Minä olin siellä tiskin toisella puolella silloin, kun sinä juhlit fuksiaisia, aproja, sitsejä, karonkkoja yms.

Ravintola-ala on aina ollut hyvin hierakinen ala, jossa miesten valta on ollut lähes ehdoton. Keittiö- ja hovimestarit ovat hallinneet omia työntekijöitään lähes yksinvaltaisesti. Myös jako keittiön ja salin puolella oli jyrkkä. Tarjoilijat eivät välttämättä edes puhuneet keittiön työntekijöiden kanssa. Nykyään tällainen asetelma on jo vanhanaikainen mutta tietynlaiset asenteet elävät yhä. Vanhempien työntekijöiden vastuu nuoremmista oli ja on edelleen merkittävä. Ravintola-alaa et voi opettaa ja oppia kuin tiettyyn pisteeseen asti kirjoista. Työ on se, joka sinut opettaa. Ja kuten Me Naiset-lehden jutusta saimme lukea, moni nuori nainen kokee ahdistelua jo siinä vaiheessa, kun ammatti-identiteetti ottaa vasta ensi askeleitaan. On eri asia heittää kaksimielistä läppää kaveriporukassa, kun kohdistaa se nuoreen harjoittelijaan ja hänen ulkonäköönsä. Tätä ilmiötä olen valitettavasti minäkin joutunut todistamaan ja toivon, että olisin silloin avannut suuni ja käskenyt kommentoijien tukkia suunsa.

Kansikuva
Ravintola Esplanadikappelin henkilökuntaa 1900-luvun alussa. Kuvaaja tuntematon. Helsingin kaupunginmuseo.

Ravintola-ala ei ole kaikkien heiniä. Ei se ollut minunkaan, vaikka hetken niin ajattelin. Jostain syystä tietynlainen äijämäisyys ja kovuus kuuluvat edelleen siihen työhön. On kestettävä kiirettä, painetta ja ennen kaikkea humalaisia asiakkaita. Suomessa ravintola-ala naisistui kieltolain aikana, kun ammattitaitoiset miestarjoilijat, -viinurit ja -baarimikot poistuivat maasta. Palkkaus koostui aluksi lähes ainoastaan juomarahasta ja sen suuruus riippui täysin siitä, miten hyvin huolehdit asiakkaistasi. Oli siedettävä sanomisia, ehdotuksia ja jopa kosketuksia. Omistaan huolehtiva hovimestari pisti pisteen sopimattomalle käytökselle mutta tarjoilijan ei ollut sopivaa korottaa ääntään asiakkaalle. Toki tiedetään alalla olleen myös naisia, joita pelättiin ja kunnioitettiin. Eräässä pienessä pitäjässä olutravintolan omistajan sana oli laki, jota tottelivat myös ne pahimmat riitapukarit.

Mutta sitten niihin asiakkaisiin. Nyt haluan korostaa sitä, että suurin osa asiakkaista käyttäytyy aina hyvin ja kohteliaasti. Seuraavaksi mainitut tapaukset ovat esimerkkejä siitä, mitä seksuaalinen ahdistelu on pahimmillaan minua kohtaan ollut. Jollakin toisessa kokemukset ovat hyvin erilaiset.

Minulta on pyydetty tai tivattu puhelinnumeroa/kotiosoitetta ja kun olen kieltäytynyt sitä antamasta, olen saanut kuulla olevani niuho, jolla on SE paikka täynnä hiekkaa tai vastaavasti olevani h*ora. Minua on puristeltu takapuolesta, tartuttu lantiosta kiinni, painettu väkisin seinää vasten ja kerrottu hyvin tarkka sanaisesti, mitä kaikkea haluaisivat minulle tehdä. Tämän lisäksi minut on uhattu hakata, jopa tappaa. Ja kaiken tämän jälkeen minun oli jatkettava asiakkaiden palvelemista hymy huulilla, vaikka kädet tärisivät pelosta ja inhosta. Eikä tämä seksuaalinen ahdistelu koske ainoastaan naispuolisia työntekijöitä, vaan kohteeksi joutuvat myös miespuoliset työntekijät, varsinkin järjestyksenvalvojat. Tiedän, että heidän koskemattomuuttaan on rikottu muun muassa tarttumalla haarojenväliin ja vaatimalla vaadittu saattajaksi kotiin.

Tällä tarinalla on kaksi opetusta:

  1. Sinä joka jo työskentelet ravintola-alalla, tarkastele omaa käytöstäsi ja mieti voisitko muuttaa sitä siten, että kaikilla olisi mukavampi olla. Te olette nuorten esikuvia alalle, teillä on siis valtava vastuu! Puutu väärinkäytöksiin ja ole aina heikomman puolella! Ja sinä, joka vasta aloittelet uraasi, sinä olet hyvä juuri noin kuin olet. Älä anna kenenkään alistaa itseäsi millään tavalla! Mutta jos näin käy, puhu esimiehelle, työkaverille tai suoraan liittoon. ÄLÄ JÄÄ YKSIN!
  2. Ravintolan asiakkaat, te ETTE ole aina oikeassa eikä teillä ole oikeutta käyttäytyä miten tahansa. Sinä et saa koskea ravintolahenkilökuntaan, sinä et saa nimitellä, tytötellä/pojutella, et saa napsuttaa sormiasi tai uhkailla. Ole kohtelias ja sinua kohdellaan kohteliaasti!

Vaikka ravintola-ala on minun osaltani jäänyt jo vuosia sitten taakse, on se edelleen iso osa identiteettiäni. Mikään eikä kukaan ole opettanut minulle niin paljon elämästä, kuin se työ ja ne ihmiset siellä, niin työkaverit kuin asiakkaat. Osa niistä vuosista oli elämäni parhaimpia <3  

P.S. Jos ravintola-alan historia kiinnostaa työntekijöiden silmin nähtynä, suosittelen Maritta Pohlsin Viini, laulu ja taustajoukot, hotelli- ja ravintolahenkilökunnan historia sekä Laura Kolben Kämp, hotelli ja sen kaupunki teoksia.

Jaa kirjoitus somessa

Samankaltaiset julkaisut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sosiaalinen media

Aihepilvi

Arkistot