This year has been strange to say the least, and in this blog, we have shared our varying experiences of doing research in 2020, the ups and downs, some tips for how to make it all work somwhow, and a healthy dose of realism and humour. As one of the big challenges of 2020 has been holding on to a sense of community, we decided to do this holiday post as a group, to give you a varied and multicultural and -lingual insight into the December mood of this particular group of researchers. Please feel free to share your own greetings and plans in the comments, that way we can build an ever-growing picture of the holiday season in our academic community.

Sasha’s Christmas vibes:

Quite unusually, I am a more productive person in the dark season. While summer makes me sleepless and outgoing (which leads to less work done), in winter I prefer to stay home, work, eat healthy and surround myself with blankets and candles. Much of this mood is attributed to Christmas – undoubtedly my favorite holiday of the year. From decorating the apartment and setting up a Christmas tree to baking ginger cookies and drinking gluhwein – I love the vibes and the colours this time gives to Nordic countries. This year, unlike the others, I am neither seeing my family nor having a party with friends. Instead, I am going to stay home, watch good old Harry Potter with my husband and our dog, and have enough sleep. Since 2020 was exhausting (work and life merged into one, free time seems to have disappeared), this Christmas I want to try to switch off. No emails or Slack, no work-related conversations (thoughts are allowed!), no paper updates. I hope I’ll get to the point when I miss my work so that I’ll be back in January refreshed and inspired. 

Elina lähtee skutsiin:

Toisin kuin Sasha, itse kärsin kaamosajan väsymyksestä ja yleisestä jumituksesta. Nyt etätöissä ollessa päiväunien ottaminen on vähän liiankin helppoa ja monet työpäivät ovatkin menneet vähän puolivaloilla. Löysäilyä aion jatkaa joululomalla, jolloin mahdollisuuksien mukaan pakkaan koirat mukaan ja lähden isämme luokse maalle/skutsiin/landelle/pöndelle. En myöskään ole jouluihminen, joten ohjelmassa on yksinkertaisesti vain ulkoilua, löhöilyä ja suklaan syömistä (pikkusisko saa hoitaa jouluhössötykset). Toivottavasti akkujen lataaminen antaa lisää virtaa suunnitella uudenvuoden jälkeen alkavan kurssin sisältöjä ja opetuskokeilua.

Pirjo viettää joulua, halusi tai ei!

Meidän perheemme jouluun ei kuulu rauha tai hiljaisuus. Äidin ja isän talon täyttää nauru, laulu (haluttiin tai ei), keskustelut, koirien tassujen rapina ja herkullisten ruokien tuoksut, kun kolme sukupolvea puolisoineen ja jälkikasvuineen valtaa mummolan! Ainoa hiljaisempi hetki tulee aattoiltana, kun kuunnellaan, tuleeko pukki tänä(kin) vuonna? Kyllä, olen 33-vuotias eikä minulla ole joulua, etteikö joulupukki olisi käynyt! Voidaan kai sanoa, että meidän perheemme on täynnä jouluihmisiä (halusivat tai eivät)! Minulle joulun tekee nimenomaan oma rakas, hullukurinen, itsepäinen, sanavalmis ja maailman ihanin perhe!     

Anna rakentaa majan:

Aion tuhota työpöydän, rakentaa sen tilalle majan, juoda kaljaa ja katsoa sukellusvene-elokuvia.

Opa kehittelee uusia jouluperinteitä:

Vietämme puolisoni kanssa ensimmäistä kertaa joulua kahdestaan. Olemme suunnitelleet jo ruokia, joita aiomme laittaa ja joita ei varmasti laiteta. Minusta on jännittävää suunnitella aivan omanlainen joulu. Minulle tärkeitä asioita joulussa ovat kalapöytä, lahjojen vaihtaminen ja ajan viettäminen läheisten kanssa.

Odotan joululomaa, koska minusta tuntuu, että vapaa-aika on merkittävästi vähentynyt etätöissä. Toivoisin ennen kaikkea, että lomalla olisi aikaa vain olla ja levätä. En pidä syksyllä vähentyvästä valon määrästä, mikä näkyy väsymyksenä. Tiedän, että henkisesti merkittävä virstanpylväs on talvipäivänseisaus, jonka jälkeen matkataan taas kohti valoa ja kevättä.

Suvi toivoo lunta:

Koko koronarumba koronatutkimuksineen on ollut välillä aikamoista härdelliä. Milloin on juostu testeissä, milloin viimeistelty korona-artikkeleita ja milloin muuten vaan oltu korvia myöten täynnä koronaa. Vaikka luulisi että kotoilusta olisi saanut tarpeeksi, tänä vuonna odotan joululta ihan vaan olemista: pysähtymistä, lautapelejä, naurettavia määriä suklaata ja juustoja sekä aikaa liikunnalle. Aion pitää joululoman, jolla ei vilkuilla sähköposteja tai mietitä jäikö jotain tekemättä. Bonusta olisi jos olisi lunta ja pakkasta: lumilyhdyt tuikkuineen tuovat tunnelmaa joulunaikaan.

Tuuli upottaa kurjuudet avantoon:

Sydämessä sykähti kun luki edeltävät suunnitelmat: läheisyyttä, rentoilua ja sukellusvene-elokuvia! Itse jännitän ja stressaan joulun seutua kovasti, sillä mietin voinko nähdä lähimmäisiäni ollenkaan, tai pääsenkö kumppanini kanssa uudenvuoden viettoon toiselle paikkakunnalla. Toisaalta tämä saattaisi olla itselle ensimmäinen joulu jolloin voisi asettua heidän asemaansa, joille joulu on aina vuoden yksinäisin juhlapyhä, ympäriltä kaikuvan perhekeskeisyyden saartamana. 

Selkä ja sielu huutaisivat treeni-intensiivistä lomaa, järki taas kehottaa eristäytymään muiden vastuullisten kansalaisten tavoin. Onneksi avanto on auki koko joulun seudun, sinne voi tiputtaa vuoden 2020 kurjuuksien rippeet. Tapsan tanssit taitavat myös vaihtua kalsaribileiksi kotosalla – Windsoreiden joulujakson ja Rakkautta Vain – elokuvan pyöriessä taustalla. Joulupukilta toivon lahjaksi lunta ja pakkasta, ja muutoin suotuisia hiihtokelejä.

Fanny planerar nästa jul:

Jag brukar börja vänta på julen redan i september, och julklappar köper jag ibland redan i januari. Från november till nyår har jag en samling traditioner som hör till uppbyggandet av julstämning: trängas med småbarn vid Stockas julfönster och gå omkring på deras julavdelning; Tomasmarknaden och alla ljusen i Helsingfors centrum; julpynt hemma och på stugan; Pre-Christmas julträff hos svärföräldrarna i Storbritannien med crackers, hattar, dåliga skämt, middag på pubben och blåa granar på high street; och förstås att hämta och pynta granen, och det eviga vattnandet i hopp om att den ska hålla till påsk, minst!

De flesta av de här lyser med sin frånvaro i år. Stockas julfönster ser jag på bilder, juldekorationer och Tomasmarknadens fudge köptes via webshop eller epostbeställning för att stöda små företag; och julljusen i centrum njöt jag av genom bilfönstret medan jag planerade allt jag ska göra extra mycket nästa år! Min plan: att börja spara pengar redan i januari så att jag kan gå på glögg med vänner varje dag i december nästa år. De brittiska traditionerna saknar jag mer än jag hade trott, men som tur finns det både zoom-föreläsningar med brittiska kolleger och virtuell pubquiz med min mans familj där papperhattar och dåliga skämt garanteras.