Mitä saa, kun yhdistää entisen baarimikon, humanistin ja keskisuomalaistuneen savolaisen? No minut tietenkin!

Ensimmäisenä näistä, voisisko sanoa, identiteeteistäni tulee savolaisuus. Synnyin pienelle pohjoissavolaiselle kirkonkylälle herran vuonna 1987. Kasvoin perheessä, jossa ei ollut taloudellista vaurautta mutta mitään ei puuttunut ei ainakaan rakkautta tai luottamusta. Opin, että minusta on mihin vain eikä taustallani saisi olla vaikutusta minun tulevaisuuteeni. Jyväskylään muutin ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelemaan pariksi vuodeksi Alkio-opistolle ja väyläopintojen kautta maisteriopiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon. Helsingin yliopistoon päädyin muutaman sattuman ja kielteisen vastauksen myötä. Mutta onneksi päädyin, olen saanut ympärilleni huippuja tyyppejä kollegoista ohjaajiin asti!   

Aion kirjoittaa tässä blogissa myöhemmin akateemisen maailman tasa-arvosta ja siitä, olemmeko kaikki todella samalla viivalla? Saattaa olla, että avaan myös niitä tunteita, joita matkustaminen kodin, joka on siis Jyväskylässä, ja yliopiston välillä herättää. Aluksi tunsin olevani todella ulkopuolinen mutta onko tämä muuttunut ja jos on niin miksi?

Seuraavaksi kuvaan astuu humanismi ja tarkemmin sanottuna historia. Olen aina ollut kiinnostunut oman sukuni historiasta ja kouluhistorian alettua, ymmärsin, että tässä on se minun juttuni. En ole koskaan ollut mikään kympin oppilas eikä ylioppilastodistuksesta löydy yhtään laudaturia, mutta minulla on aina ollut hirvittävä palo oppia uutta sekä ymmärtää tämän pallon ja sen asukkaiden tarinoita.

Blogissa tulen kirjoittamaan historiantutkimuksesta ja sen tärkeydestä varsinkin tässä kaoottisessa maailmantilanteessa. Haluan tuoda esille, että historiantutkimus ei ole enää vuosilukuja ja tapahtumien kronologista jankkaamista vaan se on jotain paljon enemmän. Mahdollisuuksien mukaan esittelen omasta mielestäni mielenkiintoisia historiantutkijoita ja heidän tutkimuksiaan.

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä tuoda esille oman väitöskirjani aihe. Teen tutkimusta otsikolla ”Alkoholiliike vai kaupungintalo? Anniskeluun liittyvän paikallisen kontrollipolitiikan murros Jyväskylässä, Kuopiossa ja Tampereella vuosina 1932-1939”. Lyhyesti sanottuna tutkin sitä, millaiseksi suomalainen anniskelupolitiikka muodostui kieltolain jälkeen, ennen talvisodan syttymistä. Mutta tästä myöhemmin lisää jossakin tulevassa blogitekstissä.

Vuonna 2007 aloitin blokkarina eräässä jyväskyläläisessä yökerhossa. Vuotta myöhemmin vaihdoin työpaikkaa ja tarkoituksena oli tehdä silloin tällöin viikonloppuja opiskeluiden ohessa. Noh, lopulta tein viittä yötä viikossa, kolmessa eri ravintolassa (ruoka- ja karaokeravintolassa sekä yökerhossa) ja opiskelut jäivät taka-alalle. Lopetin työt keväällä 2014 ja saatoin maisteriopintoni loppuun vuonna 2015. Nuo vuodet siellä tiskin toisella opettivat minulle kuitenkin enemmän kuin vuodet yliopistossa. Ainakin jos puhutaan työn tekemisestä, kuulumisesta hyvin tiiviiseen työryhmään sekä ennen kaikkea ihmisestä ja ihmismielestä. Tuona aikana kehittelin myös aiheen pro graduuni, jonka aihetta jalostan nyt väitöskirjassa.

Työurani loppui lopulta uupumukseen, joka puolestaan johtui siitä, että yritin olla jotain muuta kuin todellisuudessa olin. Olin alkanut muuttua joksikin toiseksi ja sitä kautta mieleni alkoi kapinoida ja uupua. Oman kokemukseni vuoksi aion kirjoittaa blogissa myös työhyvinvoinnista ja sen tärkeydestä. Lisäksi aion puhua siitä, miten tärkeää on tehdä itselle mielekästä työtä, olipa se sitten mitä tahansa.