Tämä teksti tulee muutaman hetken myöhässä yhdestä syystä: koronakupla on aiheuttanut sen, että autuaasti en tiennyt tänään olevan perjantai. Olen hyvinkin syvällä korona-kuplassa, jossa työtä tehdään vaihtelevissa arjen sallimissa rajoissa. Pääosin työtä teen siten, että lapseni joko nukkuu, kuuntelee äänikirjaa tai hetkittäin innostuu leikkimään itsekseen. Alkuihmetyksen jälkeen arki on kuitenkin tasaantunut. Kaiken tämän hämmennyksen keskellä olen päässyt mukaan starttaamaan todella kiinnostavaa korona-aiheista tutkimusta, josta kerron tässä kirjoituksessa.

Olemme monesti kirjoittaneet kansainvälisten kontaktien merkityksestä ja siitä, miten & miksi kansainvälisyys kannattaa (ja toisinaan haastaa). Tässäkin kirjoituksessa kaikki perustuu siihen, miten vuonna 2018 olin mukana järjestämässä oman alani konferenssia (josta kirjoitinkin aikaisemmin). Konferenssissa juttelin lyhyesti espanjalais-italialaisen kollegan kanssa tutkimuskiinnostuksistani ja intresseistä. Hän ohi mennen mainitsi: ”tehdään joskus jotakin yhdessä”. Tällaistahan tulee usein sanottua ja kuultua konferensseissa: olisi ihana, kun voisi toteuttaa kaikki ne hankkeet ja ideat, joita yhdessä kollegoiden kanssa pohtii. Konferenssin general meeting:issä tulin myös valittua järjestävän organisaation hallitukseen, samoin Italiassa työskentelevä kollega jatkoi tiivistä yhteistyötä hallituksen kanssa.

Maaliskuussa 2020 jouduimme toteamaan, että seuraava konferenssi, joka oli suunniteltu Italiaan ensi kesäksi jouduttaisiin siirtämään. Tässä alkuyön board meeting:issä, kuulin kyllä kuinka kollegani lausui ”I would like to Suvi-Maria to be involved in the study”. Hieman unisena vastasin: “juu, totta kai”.

Vasta aamulla havahduin ajattelemaan, että hetkinen – oliko minut juuri kutsuttu mukaan suomalaisena osallistujana kansainväliseen tutkimusryhmään. Sormet syyhyten aloin kirjoittaa proffalle viestiä, jossa pahoittelin, että en kenties osannut ilmaista kiinnostustani oikein ja TODELLAKIN olen mukana. Tästä keskustelusta on reilut kolme viikkoa aikaa.

Alkoi intensiivinen sähköpostien vaihto mittaristojen rakentamisesta, tärkeistä teemoista, sopivasta kyselyn pituudesta, sanamuotojen muotoiluista ja toki ponnistuksena eettisten lausuntojen kokoaminen. Mielenkiintoisia – erilaisia – valintoja olemme tehneet tiimin kanssa, mitä olisin itsekseni valinnut. Päädyimme valitsemaan osia kolmesta valmiista uskontopsykologian mittaristosta ja lisäksi lisäsimme tukun korona-aiheisia väittämiä.

Hankkeessa tarkastellemme elämän merkityksellisyyden kokemusta koronan aikana: tarkastelussa on myös uskonnollisuuden ja hengellisyyden (spirituality) ilmentyminen (tai ilmentymättömyys). Haastavinta kyselyn tekemisessä lopulta oli tuon ”spirituality” sanan kääntäminen. Sen pohdintaan sain nopeasti kollegiaalista tukea sekä yliopistolta että Kirkon tutkimuskeskuksesta (kiitos Kati Tervo-Niemelä & Kimmo Ketola!). Päädyin käyttämään sanaa hengellisyys ja määrittelmään, että ”tutkimuksessa hengellisyys ymmärretään laajana käsitteenä: sillä tarkoitetaan uskonnollista tai uskonnosta riippumatonta pyhyyden tai elämän merkityksen tavoittelua”. Näin pääsin sellaiseen käsitteeseen, joka mahdollisimman lähelle vastaa englannin ”spirituality” termiä sekä vastaavia espanjalaisia ja italialaisia käännöksiä. Teologina olisi aina huippua, jos saisi kaikenlaisia vastauksia: on niin kiinnostava ymmärtää syvällisemmin, miten moninaisesti ihmisten merkitysjärjestelmät rakentuvat. Toiselle uskonnolla on merkitys, toiselle ei ja silti löytyy muita arvoja ja kokemuksia, jotka ovat yhteisiä.

Kyselyalustan suhteen päädyimme käyttämään ilmaisena tarjottavaa palvelua, jota espanjalais-italialainen tiimi, oli käyttänyt aikaisemminkin hyvällä menestyksellä. Nyt olenkin ollut ihmeissäni tämän käyttämämme pohjan kanssa: systeemi on helppo, mutta asetukset hölmöt. Voin valita kahden asetuksen välillä, mutta en ole kumpaankaan vaihtoehtoon tyytyväinen. Nyt vain toivon parasta sen suhteen, että nykyiset asetukset ovat parhaat mahdolliset hyvä tutkimusaineiston saamiseksi.

Kolmeen viikkoon mahtunee satoja sähköposteja Suomen, Italian ja Espanjan välillä. Tietoja on tihkunut lisää, milloin myös Briteistä, milloin Puolasta. Korona-aikaan asiaan kuuluvasti kollegiaalinen huoli toistemme terveydestä on ollut mukana lähes jokaisessa sähköpostissa. Samalla oma yliopistoni on ollut kiinnostunut siitä, millaista korona-aiheista tutkimusta ja asiantuntemusta tiedekunnissamme on. Jo pari viikkoa sitten sovimme yliopiston tiedotuksen kanssa, että kun kysely on valmiina, hankkeesta tehdään sekä yliopistollinen tiedote että lehdistötiedote.

Tänään perjantaina huokaisin helpotuksesta, kun yliopiston tiedotteet olivat ulkona. Hupsista keikkaa: tutkimuksesta oli tieto yliopiston etusivulla. Samalla jännitys nousi kamalasti: vastaakohan kukaan, kukahan mahtaa vastata. Meni hetki, kun tuli ensimmäinen viesti, jossa kerrottiin, että linkki ei toimi – voi kääk! No se oli nopeasti korjattu. Meni toinen hetki, soitti ensimmäinen toimittaja. Hetken päästä uusi puhelu ja haastattelu sovittu. Toinen sähköposti-ilmoitus, että osallistuminen vaatii kirjautumisen – ja jälleen käyn korjaamassa asetuksia. (Siis perjantai on todella haastava päivä julkaista asioita…) Nyt toivon, että asetukset ovat suotuisat ja vielä ensi viikolla asia on ajankohtaisesti mielessä niin, että vastaajia kyselyyn tulee runsain mitoin!

Kysely on ollut nyt ulkona muutaman tunnin, vastauksia on tullut 52 kappaletta. Kaiken korona-kuplan keskellä, on ilo, että tästä syntyy myös uutta tutkimusta. Haluatko sinäkin tulla osallistumaan? Linkki kyselyyn: https://forms.gle/aSYPLshaDFgeA8Pi9